lauantai 3. helmikuuta 2018

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa

Hopeanhohtoinen kyynel putosi kissan silmäkulmasta ja läiskähti maahan vuoren vierellä. Tyttö silitti kissan suurta käpälää ja sanoi: "Voi kissa. Olet antanut kurnivan vatsasi päättää elämäsi suunnan, etkä ole missään vaiheessa pysähtynyt miettimään, onko se, mitä teet, oikein."
"Eivät kissat ajattele sitä, mikä on oikein ja mikä väärin", kissa naukaisi. "Ei meidän tarvitse. Me olemme erilaisia kuin muut."
"Mutta te elätte maailmassa", tyttö sanoi. "Ette siitä erossa."

Magdalena Hain Kurnivamahainen kissa kertoo maasta, joka kärsii kovasta kuivuudesta ja köyhyydestä. Maassa asuu pieni tyttö, kaikista tytöistä pienin, joka tapaa eräänä päivänä suuren, mustan ja takkuisen kissan, jolla on kurniva maha. Kissaa vaivaa ikuinen nälkä, ja jos se ei syö, sen vatsa kurnii ja mouruaa, kunnes se kurnii minut kuoliaaksi. Kissa aikoo pistää tytönkin suihinsa, mutta tyttö pyytää sitä odottamaan vielä yhden päivän ja lupaa etsiä sille muuta ruokaa.

Tosielämän kurnivamahaisia kissoja. :)
Kylän ihmisillä ei kuitenkaan ole ollut ruokaa vuosiin vaan he ovat syöneet omia ajatuksiaan ja unelmiaan ja eläneet niillä. Merenrannan hiekasta törröttää lukuisia miekkoja ja peitsiä muistona kauheasta taistelusta. Metsä on eloton ja musta eivätkä linnut laula enää.

"Se olin minä", kissa myönsi viimein. "Minä join lähteestä vedet. Minä söin kaikki metsän eläimet, meren kalat ja kylien viljat. Minun kurniva vatsani käski minun tehdä niin."

Lopulta kissa syö myös tytön, mutta nielaisee tämän kuitenkin kokonaisena, ja tyttö laskeutuu kissan ruokatorvea pitkin alas. Vatsalaukkuun päästyään tyttö näkee, että kissa oli syönyt koko sen maailman, jossa he olivat eläneet. Vatsassa on lintuja ja puita, maitovalaita ja kartanoita asukkaineen.

Kurnivamahainen kissa, s. 28 - 29
Mahalaukun pohjalta löytyy pieni mökki, jonka sisällä istuu Kaikenherra A. Hneus, syy kissan loputtomaan nälkään. Tyttö ei kuitenkaan yksin mahda Hneukselle mitään vaan tästä eroon pääsemiseksi tarvitaan kissan omaa tahtoa.

Kurnivamahaisesta kissasta tuli heti yksi sekä minun että 5-vuotiaan tyttäreni suosikkilastenkirjoista. Se luettiin saman tien kannesta kanteen ja kumpaakin jännitti, miten tytön ja kissan lopulta käy. Sen jälkeen kirja on luettu lukuisia kertoja lapsen pyynnöstä yhä uudelleen. Suosikkikohta taitaa olla aukeama, jolla on kuva Kaikenherra Hneuksen ruokapöydästä: Vadeittain hedelmiä ja kakkuja, lautasilla Fiat Unoja ja hevoskärryjä, heinäkuormia ja postikuljetuksia. Keskellä oli pata, jossa porisi kokonainen kaupunki kiinalaisia.

Kurnivamahainen kissa, s. 32 - 33
Lapseen vetoaa romaanin absurdi tarina, joka ruokkii mielikuvitusta ja on sopivan jännittävä ja yllätyksellinen. Aikuislukija arvostaa myös allegorista puolta: millainen maailma olisikaan, jos vain muutamat harvat sen asukkaat ahnehtisivat lähes kaiken ruuan, juoman ja luonnonvarat itselleen? Ai niin, sehän on jo sellainen... Kirjan avulla on helppo keskustella lapsenkin kanssa ahneudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta maailmassa; siitä, miksi joillakin on enemmän materiaa ja mammonaa kuin muilla ja onko se oikein; sekä siitä, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa tähän asiaan. Tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä, joita lastenkirjallisuudessa käsitellään liian vähän!

Magdalena Hai luki kirjaa Helsingin kirjamessuilla viime vuoden lokakuussa. Osa yleisön edustajista halusi tutkia kuvia lähempää. :)
Teemu Juhanin mustavalkoiset kuvat ovat tyylikkäitä ja sopivat minusta kirjan tunnelmaan. Monissa kuvissa on paljon yksityiskohtia ja niissä riittää tutkittavaa. Musta kissa on todella musta ja niin massiivinen, ettei se edes mahdu kokonaisena kirjan sivuille. Tyttö on sen rinnalla pieni, mutta silti rohkea, päättäväinen ja avulias.

"Oi, mikä pieni tyttö! Pienempi kuin orava, pienempi kuin minun tassuni vaaleanpunainen varvas." Kurnivamahainen kissa, s. 4 - 5
Kurnivamahainen kissa on kaikkea sitä, mitä sadun kuuluukin olla: mielikuvituksellinen, jännittävä ja lumoava, mutta myös ajatuksia herättävä ja sopivan opettavainen. Lisäksi se on ihanan voimaannuttava tarina pienen tytön suuresta voimasta ja siitä, kuinka epäitsekkyys voittaa itsekkyyden.

Myös Kirjahilla, Kirjapöllö, Lastenkirjahyllyn Rouva Huu ja Evaria ovat lukeneet tämän.

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa. Karisto. 2017. 46 sivua.
Kuvitus ja graafinen suunnittelu: Teemu Juhani

Karisto: Kurnivamahainen kissa
MagdalenaHai.com: Kurnivamahainen kissa

4 kommenttia:

  1. Voi että, ihana kuulla viisivuotiaan kommentteja kirjasta! Minustakin tämä oli ihana ja hieno. Kuvitus on upea ja tarina ihan näin aikuisellekin todella kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin arvostan sellaisia lastenkirjoja, joista aikuislukijakin saa jotain irti. :)

      Poista
  2. Kuvailit kirjaa ja ajatuksiasi siitä niin innostavasti, että lisäsin sen heti lukulistalleni. Ja olisi mahtavaa lukea tämä lapsille! Nähdä ja kuulla minkälaisia reaktioita ja ajatuksia kirja herättää. Olen uusi seuraaja blogillesi, aion palata tänne jatkossakin. Lukulistaani on tarttunut jo monta kirjaa! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ja kiitos itsellesi! Mukavaa kuulla, että lukuvinkkejä on löytynyt. :)
      Kurnivamahainen kissa sai muuten Tulenkantaja-palkinnon muutama päivä sitten!

      Poista