Siirry pääsisältöön

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa

Hopeanhohtoinen kyynel putosi kissan silmäkulmasta ja läiskähti maahan vuoren vierellä. Tyttö silitti kissan suurta käpälää ja sanoi: "Voi kissa. Olet antanut kurnivan vatsasi päättää elämäsi suunnan, etkä ole missään vaiheessa pysähtynyt miettimään, onko se, mitä teet, oikein."
"Eivät kissat ajattele sitä, mikä on oikein ja mikä väärin", kissa naukaisi. "Ei meidän tarvitse. Me olemme erilaisia kuin muut."
"Mutta te elätte maailmassa", tyttö sanoi. "Ette siitä erossa."

Magdalena Hain Kurnivamahainen kissa kertoo maasta, joka kärsii kovasta kuivuudesta ja köyhyydestä. Maassa asuu pieni tyttö, kaikista tytöistä pienin, joka tapaa eräänä päivänä suuren, mustan ja takkuisen kissan, jolla on kurniva maha. Kissaa vaivaa ikuinen nälkä, ja jos se ei syö, sen vatsa kurnii ja mouruaa, kunnes se kurnii minut kuoliaaksi. Kissa aikoo pistää tytönkin suihinsa, mutta tyttö pyytää sitä odottamaan vielä yhden päivän ja lupaa etsiä sille muuta ruokaa.

Tosielämän kurnivamahaisia kissoja. :)
Kylän ihmisillä ei kuitenkaan ole ollut ruokaa vuosiin vaan he ovat syöneet omia ajatuksiaan ja unelmiaan ja eläneet niillä. Merenrannan hiekasta törröttää lukuisia miekkoja ja peitsiä muistona kauheasta taistelusta. Metsä on eloton ja musta eivätkä linnut laula enää.

"Se olin minä", kissa myönsi viimein. "Minä join lähteestä vedet. Minä söin kaikki metsän eläimet, meren kalat ja kylien viljat. Minun kurniva vatsani käski minun tehdä niin."

Lopulta kissa syö myös tytön, mutta nielaisee tämän kuitenkin kokonaisena, ja tyttö laskeutuu kissan ruokatorvea pitkin alas. Vatsalaukkuun päästyään tyttö näkee, että kissa oli syönyt koko sen maailman, jossa he olivat eläneet. Vatsassa on lintuja ja puita, maitovalaita ja kartanoita asukkaineen.

Kurnivamahainen kissa, s. 28 - 29
Mahalaukun pohjalta löytyy pieni mökki, jonka sisällä istuu Kaikenherra A. Hneus, syy kissan loputtomaan nälkään. Tyttö ei kuitenkaan yksin mahda Hneukselle mitään vaan tästä eroon pääsemiseksi tarvitaan kissan omaa tahtoa.

Kurnivamahaisesta kissasta tuli heti yksi sekä minun että 5-vuotiaan tyttäreni suosikkilastenkirjoista. Se luettiin saman tien kannesta kanteen ja kumpaakin jännitti, miten tytön ja kissan lopulta käy. Sen jälkeen kirja on luettu lukuisia kertoja lapsen pyynnöstä yhä uudelleen. Suosikkikohta taitaa olla aukeama, jolla on kuva Kaikenherra Hneuksen ruokapöydästä: Vadeittain hedelmiä ja kakkuja, lautasilla Fiat Unoja ja hevoskärryjä, heinäkuormia ja postikuljetuksia. Keskellä oli pata, jossa porisi kokonainen kaupunki kiinalaisia.

Kurnivamahainen kissa, s. 32 - 33
Lapseen vetoaa romaanin absurdi tarina, joka ruokkii mielikuvitusta ja on sopivan jännittävä ja yllätyksellinen. Aikuislukija arvostaa myös allegorista puolta: millainen maailma olisikaan, jos vain muutamat harvat sen asukkaat ahnehtisivat lähes kaiken ruuan, juoman ja luonnonvarat itselleen? Ai niin, sehän on jo sellainen... Kirjan avulla on helppo keskustella lapsenkin kanssa ahneudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta maailmassa; siitä, miksi joillakin on enemmän materiaa ja mammonaa kuin muilla ja onko se oikein; sekä siitä, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa tähän asiaan. Tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä, joita lastenkirjallisuudessa käsitellään liian vähän!

Magdalena Hai luki kirjaa Helsingin kirjamessuilla viime vuoden lokakuussa. Osa yleisön edustajista halusi tutkia kuvia lähempää. :)
Teemu Juhanin mustavalkoiset kuvat ovat tyylikkäitä ja sopivat minusta kirjan tunnelmaan. Monissa kuvissa on paljon yksityiskohtia ja niissä riittää tutkittavaa. Musta kissa on todella musta ja niin massiivinen, ettei se edes mahdu kokonaisena kirjan sivuille. Tyttö on sen rinnalla pieni, mutta silti rohkea, päättäväinen ja avulias.

"Oi, mikä pieni tyttö! Pienempi kuin orava, pienempi kuin minun tassuni vaaleanpunainen varvas." Kurnivamahainen kissa, s. 4 - 5
Kurnivamahainen kissa on kaikkea sitä, mitä sadun kuuluukin olla: mielikuvituksellinen, jännittävä ja lumoava, mutta myös ajatuksia herättävä ja sopivan opettavainen. Lisäksi se on ihanan voimaannuttava tarina pienen tytön suuresta voimasta ja siitä, kuinka epäitsekkyys voittaa itsekkyyden.

Myös Kirjahilla, Kirjapöllö, Lastenkirjahyllyn Rouva Huu ja Evaria ovat lukeneet tämän.

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa. Karisto. 2017. 46 sivua.
Kuvitus ja graafinen suunnittelu: Teemu Juhani

Karisto: Kurnivamahainen kissa
MagdalenaHai.com: Kurnivamahainen kissa

Kommentit

  1. Voi että, ihana kuulla viisivuotiaan kommentteja kirjasta! Minustakin tämä oli ihana ja hieno. Kuvitus on upea ja tarina ihan näin aikuisellekin todella kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin arvostan sellaisia lastenkirjoja, joista aikuislukijakin saa jotain irti. :)

      Poista
  2. Kuvailit kirjaa ja ajatuksiasi siitä niin innostavasti, että lisäsin sen heti lukulistalleni. Ja olisi mahtavaa lukea tämä lapsille! Nähdä ja kuulla minkälaisia reaktioita ja ajatuksia kirja herättää. Olen uusi seuraaja blogillesi, aion palata tänne jatkossakin. Lukulistaani on tarttunut jo monta kirjaa! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ja kiitos itsellesi! Mukavaa kuulla, että lukuvinkkejä on löytynyt. :)
      Kurnivamahainen kissa sai muuten Tulenkantaja-palkinnon muutama päivä sitten!

      Poista
  3. Samaa mieltä tästä kirjasta! Monikerroksinen, iso tarina alle 50 sivun teoksessa. Välillä mietin että hyvän lastenkirjan teksti puhuttelee aikuista enemmän kuin ”aikuisten kirjat”. Aion luettaa tämän koulussa myös varhaisteineillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on minustakin todellinen helmi kotimaisten lastenkirjojen joukossa ja puhuttelee varmasti monenikäisiä lukijoita!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude