Siirry pääsisältöön

Mari Ahokoivu: Oksi

Luin Mari Ahokoivun Oksista kehuja sekä Hesarista että Goodreadsistä ja odotin sitä kirjaston varausjonossa pienen ikuisuuden. Lopulta sain sarjakuvateoksen käsiini, eikä se ollutkaan mikään ohut lärpäke (minkähän takia odotin sellaista?) vaan reilusti yli 300-sivuinen jylhä taideteos, jonka kansien välissä loimuavat revontulet, kohoavat synkänmustat puut ja häilyvät metsän aavemaiset, hiljaiset varjot.

Kaiken keskellä on emokarhu Umi pentueineen. Yksi pennuista, "Parka", on hieman erilainen kuin muut. Sillä ei ole karhumaisia käpäliä tai teräviä hampaita, mutta sitäkin enemmän kysymyksiä ja näyttämisen tarvetta. Emokarhun ja pennun myötä tutustutaan näsäviisaaseen, runoja laulavaan Sotkaan, metsän aavemaisiin varjohahmoihin sekä valtavaan Manaan (joka muistuttaa erehdyttävästi Henkien kätkemän Kasvoton-nimistä henkeä). Muinainen suomalainen mytologia sekoittuu karhumyytteihin, Kalevalan luomiskertomukseen ja laulun taikaan.

"Parka" ja Mana, Oksi, s. 94
Lumouduin jo heti alussa tunnelmallisesta, kauniista kuvitustyylistä. Värejä on käytetty säästeliäästi, mutta värikkäät revontulet, punainen veri ja kullankeltaiset laulut korostuvat sitäkin selvemmin muuten varsin tummista kuvista ja maisemista.

Revontulet ja karhunpesä, Oksi, s. 11
Yllätyin myös positiivisesti tarinan monitasoisuudesta. Takakannen lyhyt kuvaus "laulu äidistä ja tyttäristä" ei kerro vielä juuri mitään. Juoni yllätti raakuudellaan, julmuudellaan ja monitasoisuudellaan. Tarina ei tosiaankaan ollut mikään perinteinen 'karhuemo uhrautuu pentujensa puolesta ja äidinrakkaus voittaa kaiken'-kuvio, vaan jotain paljon synkempää ja monitulkintaisempaa. Yksilön tahto vastaan jumalat. Rakkauden julmat puolet. Luonto ja kaikkien otusten paikka maailmassa.

Oksi, s. 225
Oksi on kaksikielinen; Silja-Maaria Aronpuro on kääntänyt teoksen tekstit englanniksi kunkin sivun alareunaan. Tämä olisi oiva lahja tai hankinta myös ei-suomalaisille lukijoille, joita kiinnostaa suomalainen mytologia ja/tai sarjakuvat. :)

"Oksi" on muuten vanha suomalainen nimitys karhulle, kenties yksi vanhimmista karhua tarkoittavista sanoista.

Vinkki sarjankuvan tekemisestä kiinnostuneille ja muillekin: Mari Ahokoivulla on blogissaan menossa kymmenosainen sarja sarjakuvaromaanin tekemisestä, jossa käydään läpi Oksin luomisprosessia. Postaussarjan kolmas osa ilmestyi noin viikko sitten.

Mari Ahokoivu: Oksi. Asema Kustannus. 2018. 368 sivua.
Englanninkieliset käännökset: Silja-Maaria Aronpuro

MariAhokoivu.com: Oksi
HS: "Mari Ahokoivu teki sarjakuvan suomalaisesta karhumyytistä - lopputulos nostaa tekijänsä mestareiden joukkoon"
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu
1 kommentti
Lue lisää