Siirry pääsisältöön

William Golding: Lord of the Flies

"Can't they see? Can't they understand? Without the smoke signal we'll die here? Look at that!"
A wave of heated air trembled above the ashes but without a trace of smoke.

"We can't keep one fire going. And they don't care. And what's more--" He looked intensely into Piggy's streaming face.

"What's more, I don't care sometimes. Supposing I got like the others - not caring. What'd become of us?"
Piggy took off his glasses, deeply troubled.

"I dunno, Ralph. We just got to go on, that's all. That's what grown-ups would do."


We're all familiar with stories of people being shipwrecked on an uninhabited island and having to survive in one way or another until they - inevitably - get rescued. Children read classic adventure stories like Coral Island, Treasure Island and Swiss Family Robinson. These are relate light-hearted, exciting and happy adventures that children encounter when they find themselves on an idyllic paradise island in the middle of the ocean. But William Golding decided to write a novel about what could really happen if a group of children were to be left to survive on their own on an island. He gives a realistic depiction of the degeneration of a group of English schoolboys, stranded on a desert island.

Spoilers below:

I first read Lord of the Flies for English class in 8th grade and wrote on essay comparing Ralph and Jack as leaders. At that time, I completely failed to understand the significance of the ending of the book, as I remember concluding my essay with a naïve comment on the "happy end" when the boys are found and rescued, ready to be taken back to "civilization".

/spoilers end.

The second reading was for English class again, about 7 years ago. Even then, I don't think I fully grasped the underlying allegorical implications of the "society" on the island and its bleak connections with the adult world. Now, after the third reading, I'm finally beginning to understand the novel more thoroughly and actually find some more interesting aspects in it.

The thing that struck me most this time is the seeming absence of female characters or femininity in the novel. All the children on the island are boys and no female characters actually appear. However, although stereotypical masculinity clearly dominates the island (emphasized through action, hunting, violence and killing), it does not exist without its feminine counterpart. Some of the boys (most obviously Piggy, as well as Ralph occasionally) are portrayed as somewhat feminine - stereotypically staying at "home" and looking after the smaller children, the "littluns". In their urge to colonize and dominate the island (the society) around them, the other boys symbolically kill the only real female creature they find - a sow with piglets.

Lord of the Flies is mandatory reading in a lot of schools for a good reason. Although many young readers may not fully understand the incredibly bleak worldview of the novel, it will certainly give everyone something to think about. What is human nature when it is stripped down to the core, its basic elements: hunger, power, greed, survival...

William Golding: Lord of the Flies. Faber & Faber. 1974.

Wikipedia: Lord of the Flies
Wikipedia: William Golding

See also:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s