tiistai 24. helmikuuta 2009

Simone de Beauvoir: Ei yksin hengestä

"Mistä ihminen voi tietää?" hän tivasi. "Olen jo kolme vuotta taistellut lakkaamatta. Olen taistellut jokaisesta kirjasta jonka olen lukenut, jokaisesta ulos lähtemisestä, jokaisesta ajatuksesta minä olen tapellut. Vannoin etten aiheuttaisi äidille koskaan mitään huolta ja vaivaa, mutta minähän olen vain kiusannut häntä. Kun annoin periksi hänelle, tunsin olevani halveksittava, kun panin vastaan, vihasin itseäni."

Ottaen huomioon, että Simone de Beauvoir on yksi varhaisen feminismin pioneereista, merkittävä naiskirjailija ja filosofi, on outoa, etten ole lukenut häneltä aiemmin yhtäkään kaunokirjallista teosta. Beauvoirin ehkä kuuluisin teos, Toinen sukupuoli, on toki tuttu eräänlaisena feministisenä manifestina naisten oikeuksien puolesta. Yritin nyt kai jonkinlaista pehmeää laskua Beauvoirin fiktiiviseen tuotantoon valitsemalla luettavakseni yhden hänen varhaisemmista teoksistaan, jonka hän itsekin esittelee esipuheessa hieman pahoitellen: "Kyseessä on lyhyesti sanottuna hieman kömpelösti toteutettu nuoruudenromaani, jossa monet myöhemmin esille ottamani teemat ovat jo idullaan."

Ei yksin hengestä on ensimmäinen romaani, jota Beauvoir koskaan tarjosi kustantajalle. Kustantaja hylkäsi kirjan sekavana, mutta teos julkaistiin lopulta vuonna 1979, muutamia vuosia ennen kuuluisan kirjailijan kuolemaa.

Ei yksin hengestä on kieltämättä jotenkin sekava. Se koostuu löyhästi toisiinsa nivoutuvista henkilöistä ja tarinoista, lyhyistä ja elämäkertamaisista anekdooteista. Jos henkilöiden monimutkaiset, usein etäiset suhteet haluaisi täysin ymmärtää, pitäisi varmaan piirtää itselleen jonkinlainen sukupuu suhteiden kartoitusta varten. Teoksesta saa kuitenkin paljon irti, vaikkei osaisikaan muodostaa siitä yhtenäistä kokonaiskuvaa; siihen voisi suhtautua melkein kuin novellikokoelmaan. Yksittäisten henkilöiden ihmiskohtalot voi joka tapauksessa sijoittaa myös laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Romaanissa pääosassa ovat naiset. Lähes kaikkia romaanin naisia yhdistää korkea yhteiskuntaluokka, jyrkkä uskonnollinen kasvatus ja koulutus sekä yhteiskunnan ja perheen asettamat paineet. Naisten tulee olla viattomia, siveellisiä, tottelevaisia ja nöyriä, mutta samalla seurallisia, hauskoja, kauniita ja älykkäitä. Kaikkien romaanin naisten sisällä itää oma, yksityinen kapina, halu kokea jotain muuta, pyrkimys vapautua normeista.

1920- ja 30-lukujen pariisilaiset ylhäisösuvut näyttäytyvät ankarina, lahjomattomina ja tiukasti perinteitä ylläpitävinä matriarkaalisina yhteisöinä, jotka eivät salli ulkopuolisten tai modernien vaikutteiden saastuttaa nuorten naistensa mieliä. Räikeän kontrastin tälle luo Pariisin "toinen puoli", puistojen ja tienvarsien maalatut prostituoidut, baarien jazz-musiikki ja vapaa seksuaalisuus.

Simone de Beauvoir: Ei yksin hengestä. Kirjayhtymä. 1991.
Ranskankielinen alkuteos: Quand prime le spirituel
Suomentaja: Marja Haapio

HS Kirjat: "Esikoinen joka edelsi esikoista"
Klassikkogalleria: Simone de Beauvoir
Wikipedia: Simone de Beauvoir

Katso myös nämä:

1 kommentti:

  1. Luin itse tämän "novellikokoelman" kaksi kesää sitten. Pidin siitä, vaikka tarinat eivät kovin nivoudu toisiinsa, niin kuin mainitsit. Ehkä niiden ei tarvitsekaan? Riittää että jokainen tarina kietoutuu omalla tavalla feminismin teemaan, joka sitten välittyy keskittymällä eri naisten elämään. Yhdyn kuitenkin arvosteluusi. Oli mukava virkistää muistia :)

    VastaaPoista