Viikkoon hautauksen jälkeen emme syöneet valmistettua ruokaa. Julie kävi postipankissa hakemassa rahaa ja toi kasseittain ruokaa, mutta vihannekset ja lihat lojuivat käyttämättöminä kunnes ne oli heitettävä pois. Sen sijaan me söimme leipää, juustoa, maapähkinävoita, keksejä ja hedelmiä. Tom ahtoi itseensä suklaalevyjä eikä näyttänyt juuri muuta tarvitsevan.Ian McEwanin romaaneissa käsitellään usein vinksahtaneita pari- ja perhesuhteita, väärinkäsityksiä ja ihmisten välisiä jännitteitä, seksuaalisuutta ja tabuja. Sementtipuutarha on McEwanin esikoisromaani vuodelta 1978 ja kaikki nämä teemat ovat läsnä jo siinä.
Neljä sisarusta jää keskenään heidän vanhempiensa kuoleman jälkeen. Äidin kuolemasta ei edes uskalleta kertoa kenellekään, ettei kotitaloa myytäisi ja orpoja sisaruksia erotettaisi toisistaan. Vanhin sisaruksista, Julie, on kuudentoista. Kuopus Tom on vasta kuuden. Kirjaa kerrotaan toiseksi vanhimman Jackin näkökulmasta. Hän haluaisi osansa vastuusta, mutta eristäytyy samalla omaan yksityiseen kurjuuteensa. Vanhempien poissaolo nostaa lapsissa esiin häiritseviäkin puolia, kun he yrittävät tulla toimeen aikuisten maailmassa matkimalla sen tapoja ja kokeilemalla erilaisia rooleja.
Jollain oudolla tavalla romaania voisi verrata jopa William Goldingin Kärpästen herraan. Myös siinä kerrotaan suljetusta yhteisöstä, jossa lapsijoukko joutuu kehittämään omat sääntönsä ja tapansa elää. Valtasuhteet vääristyvät ja väkivaltaakin esiintyy.
Sementtipuutarha on tiivis, synkkä ja kiehtova tutkielma oudosta sisarusparvesta. McEwanin teokset taitavat jakaa lukijoita puolesta ja vastaan. Itse kuulun puolestapuhujien ryhmään. Erityisesti pidän siitä, että henkilöitä ja tilanteita kuvaillaan hyvin pienten eleiden, ilmeiden ja sanojen kautta. Pienillä, huomaamattomillakin asioilla voi olla suuri merkitys.
Ian McEwan: Sementtipuutarha. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: The Cement Garden
Suomentaja: Eva Siikarla
Otava: Sementtipuutarha
Otava: Ian McEwan
Kymen Sanomat: "Hyytävää ja hämmentävää, mutta hyvää"
Wikipedia: Ian McEwan
Tämä tuli minulle ajankohtaiseen aikaan, koska luin ensimmäisen McEwanini vasta viime viikolla. Se oli Rannalla. Nyt tiedän, että haluan lukea lisää hänen kirjojaan. Sait Sementtipuutarhan kuulostamaan kiinnostavalta!
VastaaPoistaSementtipuutarha on tunnelmaltaan melko samanlainen kuin Rannalla - hiukan ahdistava ja häiritsevä. Koko ajan odottaa, milloin henkilöiden väliset jännitteet purkautuvat...
VastaaPoistaSeuraava McEwanini on luultavasti Sovitus, koska olen nähnyt siitä tehdyn leffan useita kertoja (suosittelen!), mutta kirjaan en ole vielä ehtinyt tutustua.
Minä edustan sitä Vastaan-osastoa (tai hälläväliä-osastoa, sellainenkin on McEwanin kohdalla mahdollista), mutta tämän aion joskus lukea. Kiitos kiinnostavasta esittelystä! Minusta paras tai ainakin mieleenjäävin McEwanin on muuten ollut juuri tuo Rannalla. Se vei mukanaan, vaikka olikin päähenkilöiden takia tuskastunut.
VastaaPoistaMinä luen juuri parhaillani tätä kirjaa joten oli kiva lukea sinun mielipiteesi:) Ian MCEwania en ole aiemmin lukenut mutta jo ekojen lukujen perusteella voin sanoa että tämä ei jää viimeiseksi krijaksi jonka häneltä luen:)
VastaaPoistaVertaus Kärpästen herraan on osuva! Eristäytyminen yhteiskunnasta ja vaikeat olosuhteet, sehän näissä molemmissa on taustalla.
VastaaPoistaJoskus muinoin mietin paljonkin sitä, mitkä asiat jäisivät tärkeiksi, jos kertakaikkiaan ei tarvitsisi välittää yhteisön tavoista ja muiden mielipiteistä, vaan voisi elellä just niinkuin itseä huvittaa. Näiden molempien tarinoiden valossa näyttää siltä, että ehkä on sittenkin parempi, että tietyt rajoitteet kuitenkin ovat voimassa ;)