Minä en nimittäin tee aina niin kuin käsketään. Ja se johtuu siitä että muiden antamat käskyt ovat yleensä hämmentäviä ja vaikeaselkoisia.
Ihmiset sanovat esimerkiksi usein: "Ole hiljaa", mutta he eivät sano kuinka kauan pitäisi olla hiljaa. Tai puistossa voi olla kyltti jossa lukee NURMIKOLLA KÄVELEMINEN KIELLETTY mutta siinä pitäisi lukea NURMIKOLLA KÄVELEMINEN KIELLETTY TÄMÄN KYLTIN YMPÄRILLÄ tai NURMIKOLLA KÄVELEMINEN KIELETTY TÄSSÄ PUISTOSSA koska maailmassa on paljon nurmikoita joilla saa kävellä.
Mark Haddonin jo kuusi vuotta sitten englanniksi ilmestynyttä romaania on hehkutettu siellä täällä ja nyt ymmärrän miksi. Pitkästä aikaa kirja, jota ei voinut laskea käsistään ennen loppua!
Romaanin omaleimainen minäkertoja on Aspergerin syndroomaa sairastava Christopher, joka on omien sanojensa mukaan 15 vuotta, 3 kuukautta ja 2 päivää vanha. Christopherin arkea rytmittävät tiukat säännöt ja käyttäytymismallit. Hänen idolinsa on Sherlock Holmes, ja hän on matemaattisesti lahjakas ja pitää alkuluvuista ja tähtitieteestä. Hän ei kuitenkaan osaa tulkita muiden ihmisten tunteita kasvonilmeiden perusteella eikä hän osaa "rupatella tyhjänpäiväisyyksiä" (small talk). Hän ottaa kaiken mitä sanotaan kirjaimellisesti, mikä aiheuttaa välillä hankaluuksia ja myös hassunkurisia tilanteita.
Romaanin alussa naapurin Wellington-koira tapetaan talikolla. Christopher päättää selvittää Sherlock Holmesin hengessä, kuka koiran tappoi. Suoraviivaiseen logiikkaansa turvautumalla Christopher selvittää mysteeriä ja tulee ohessa myös selvittäneeksi äitinsä kuoleman arvoitusta.
Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus. Otava. 2003. 272 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Suomentaja: Terhi Leskinen
Kirjavinkit: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Pirkkalan kunnankirjaston esittely: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Wikipedia: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti