Siirry pääsisältöön

Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Minä en nimittäin tee aina niin kuin käsketään.
Ja se johtuu siitä että muiden antamat käskyt ovat yleensä hämmentäviä ja vaikeaselkoisia.
Ihmiset sanovat esimerkiksi usein: "Ole hiljaa", mutta he eivät sano kuinka kauan pitäisi olla hiljaa. Tai puistossa voi olla kyltti jossa lukee NURMIKOLLA KÄVELEMINEN KIELLETTY mutta siinä pitäisi lukea NURMIKOLLA KÄVELEMINEN KIELLETTY TÄMÄN KYLTIN YMPÄRILLÄ tai NURMIKOLLA KÄVELEMINEN KIELETTY TÄSSÄ PUISTOSSA koska maailmassa on paljon nurmikoita joilla saa kävellä.

Mark Haddonin jo kuusi vuotta sitten englanniksi ilmestynyttä romaania on hehkutettu siellä täällä ja nyt ymmärrän miksi. Pitkästä aikaa kirja, jota ei voinut laskea käsistään ennen loppua!

Romaanin omaleimainen minäkertoja on Aspergerin syndroomaa sairastava Christopher, joka on omien sanojensa mukaan 15 vuotta, 3 kuukautta ja 2 päivää vanha. Christopherin arkea rytmittävät tiukat säännöt ja käyttäytymismallit. Hänen idolinsa on Sherlock Holmes, ja hän on matemaattisesti lahjakas ja pitää alkuluvuista ja tähtitieteestä. Hän ei kuitenkaan osaa tulkita muiden ihmisten tunteita kasvonilmeiden perusteella eikä hän osaa "rupatella tyhjänpäiväisyyksiä" (small talk). Hän ottaa kaiken mitä sanotaan kirjaimellisesti, mikä aiheuttaa välillä hankaluuksia ja myös hassunkurisia tilanteita.

Romaanin alussa naapurin Wellington-koira tapetaan talikolla. Christopher päättää selvittää Sherlock Holmesin hengessä, kuka koiran tappoi. Suoraviivaiseen logiikkaansa turvautumalla Christopher selvittää mysteeriä ja tulee ohessa myös selvittäneeksi äitinsä kuoleman arvoitusta.

Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus. Otava. 2003. 272 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Suomentaja: Terhi Leskinen

Kirjavinkit: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Pirkkalan kunnankirjaston esittely: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Wikipedia: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää