Siirry pääsisältöön

Jonathan Safran Foer: Extremely Loud & Incredibly Close

Even after a year, I still had an extremely difficult time doing certain things, like taking showers, for some reason, and getting into elevators, obviously. There was a lot of stuff that made me panicky, like suspension bridges, germs, airplanes, fireworks, Arab people on the subway (even though I'm not racist), Arab people in restaurants and coffee shops and other public places, scaffolding, sewers and subway grates, bags without owners, shoes, people with mustaches, smoke, knots, tall buildings, turbans.

Jonathan Safran Foer became a bestselling author with his 2002 debut novel Everything is Illuminated. His second novel, Extremely Loud & Incredibly Close, is quite unconventional and postmodern. According to Wikipedia, it is an example of visual writing, a genre that questions the boundaries of the ordinary novel as, simply, 'text on a page'. The novel includes numerous photographs and images that are linked with the story, colourful pages with words that appear hand-written and even text that is cramped together so tightly that it becomes totally illegible:














Even without the quirky typographical gimmicks (I personally enjoy them), the novel is absolutely incredible. The main character, 9-year-old Oskar, is the most likeable, heart-breaking child protagonist that I've come across in a long, long time. Precocious and amazingly thoughtful, Oskar is an amateur inventor, entomologist, Francophile, vegan, pacifist and a fan of Stephen Hawking and Ringo, among others.

On September 11, 2001, Oskar comes home from school to hear his father, trapped in the burning World Trade Centre, leaving messages on the phone for his family. After his father's death, Oskar finds a mysterious key in his father's room and undertakes the mission to find out which of New York's 162 million locks it unlocks. His quest to find the lock is intertwined with the memories of the oldest members of his family: their experiences in Dresden during the Second World War and their immigration to the US. The past and present tragedies of the family are linked together.

This is a brilliant book, mainly because Oskar has such a wild imagination. He is a great narrator and observer. The sections about his Jewish grandparents' past and their marriage seem out-of-place in the beginning of the novel and at times it was difficult to keep up with who was telling the story and how they were related. Still, this novel is definitely worth reading, because it somehow manages to be hilarious and incredibly sad at the same time.

Jonathan Safran Foer: Extremely Loud & Incredibly Close. Penguin Books. 2005.

ReviewsOfBooks.com: Extremely Loud & Incredibly Close
Wikipedia: Extremely Loud & Incredibly Close
Wikipedia: Jonathan Safran Foer

Kommentit

  1. mä haluan lukea tän!

    Mistä sä muuten saat näitä eng.kiel. kirjoja?

    VastaaPoista
  2. Suosittelen! :)

    Pyörin aika aktiivisesti antikvariaattien ja kaupunginkirjastojen englanninkielisillä osastoilla. Suuri osa englanninkielisistä kirjoistani on myös ostettu Book Depositorysta (http://www.bookdepository.co.uk/), esim. tämä Foerin kirja on peräisin sieltä. BD:n kirjat on suht halpoja ainakin Suomen kirjakauppoihin verrattuna ja postituskuluja ei ole. Nopea ja luotettava nettikauppa siis kyseessä. :)

    VastaaPoista
  3. mahtava vinkki!! kiitos! niin mielelläni tilaisin amazonista kun saa käytettyjä suunnilleen ilmaiseksi, mutta postikulut ovatkin sitten niin älyttömiä ettei se kannata. Mutta sinä ansaitsisit kyllä jonkun välityspalkkion tästä :)

    VastaaPoista
  4. Heh, pitäisiköhän vinkata BD:lle että niillä on uusi mainostaja Suomessa. :P

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude