Siirry pääsisältöön

Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go

It's hard now to remember just how much we knew by then. We certainly knew - though not in any deep sense - that we were different from our guardians, and also from the normal people outside; we perhaps even knew that a long way down the line there were donations waiting for us. But we didn't really know what that meant. If we were keen to avoid certain topics, it was probably more because it embarrased us. We hated the way our guardians, usually so on top of everything, became so awkward whenever we came near this territory. It unnerved us to see them change like that.

I first read this book three years ago, soon after it was first published. I recall being swept away by it in some way, but now that I read it again, I realized that I couldn't remember the details of the plot at all. The atmosphere of the novel is so overwhelming that describing the plot seems less important.  

Never Let Me Go is unlike any novel that I have ever read. At first you have no idea what's going on and the story unravels intriguingly slowly, always keeping something secret, hidden and unspoken. The narrator, Kathy H., remembers her childhood, growing up with her best friends, Ruth and Tommy, in a seemingly idyllic boarding school called Hailsham, somewhere in England.

The children are vaguely aware that they are different from "normal people" outside the school and that they have a special purpose in the world after they leave Hailsham. This purpose remains a mystery: a taboo often alluded to, but never quite explained.

Spoiler alert!

Kathy and her fellow students are harvested clones created so that, as adults, they may donate their vital organs to the rest of the population. Their teachers, or 'guardians', both fear and pity them, as the true purpose of their existence is not explained to the children. The rest of the world sees them as organ factories who are less than human.

Despite its obvious dystopic and futuristic dimensions, I would not classify Never Let Me Go as a scifi novel. The word 'clone' is not actually mentioned until over half-way through the novel, although by then it is obvious that this is what the main characters are. The small and seemingly insignificant incidents from Kathy's childhood gradually gain new meanings, a new kind of significance.

As they grow up and try to make their way in the world, Kathy and her friends are essentially alone, pawns in a larger social game that they cannot escape from. It does not even occur to them that others might think that they have no souls or that they are incapable of love. Always cut off from the rest of the world, the three children hopelessly try to hold on to their childhood memories and dreams of a "normal" future. Ruth envisions working in a gleaming office one day, while Kathy and Tommy desperately try to seek for a referral to their donations in order to spend a few more years together as a couple.

/spoilers end.

Never Let Me Go is a heart-wrenching story that will haunt you long after you have finished the book.

The novel was shortlisted for the Booker Prize in 2005 and also won several other awards. A movie based on the novel, also titled Never Let Me Go, is scheduled to be released in 2010.

Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go. Faber and Faber. 2005.

Time review: "Books: Living on Borrowed Time"
The Guardian review: Never Let Me Go
Wikipedia: Never Let Me Go
Wikipedia: Kazuo Ishiguro

See also:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu