Kirjanurkkaus

Basically I agree with the view that writing novels is an unhealthy type of work. When we set off to write a novel, when we use writing to create a story, like it or not a kind of toxin that lies deep down in all humanity rises to the surface. All writers have to come face-to-face with this toxin and, aware of the danger involved, discover a way to deal with it, because otherwise no creative activity in the real sense can take place. (Please excuse the strange analogy: with a fugu fish, the tastiest part is the portion near the poison - this might be something similar to what I'm getting at.) No matter how you spin it, this isn't a healthy activity. Haruki Murakami's memoir is somewhere between a diary, a runner's log, an essay on the philosophy of running, writing and life itself. After reading and re-reading most of the author's novels, it's interesting to find out something more about the man behind all the stories that make seemingly everyday events sound...

"Neidit", Terry aloitti puhumaan kirkkaasti, "eikö tässä maassa ole laisinkaan miehiä?" "Miehiä?" Somel vastasi. "Kuten te?" "Kyllä, miehiä", Terry sanoi osoittaen partaansa ja kohentaen leveitä olkapäitään. "Miehiä, tosimiehiä." "Ei", hän vastasi vaitonaisesti. "Tässä maassa ei ole miehiä. Kahteen tuhanteen vuoteen joukossamme ei ole ollut ainuttakaan miestä." Ensimmäisen feministisen utopiaromaanin titteliä kantava amerikkalaisklassikko Herland (1915) on nyt saatu suomennettua. Charlotte Perkins Gilman oli viime vuosisadan vaihteen tärkeimpiä feministejä, jonka esseet, novellit ja romaanit käsittelivät usein omakohtaisten kokemusten kautta naisten asemaa ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkimistä. Herland kertoo kolmesta tutkimusmatkailijasta, jotka löytävät syvältä Amazonin viidakosta tuhansia vuosia eristyksissä eläneen maan, jossa asuu vain naisia. Miesten suureksi hämmästykseksi naist...

- Bastaixit ovat sataman juhtamuuleja; he kantavat tavaraa rannalta kauppiaiden varastoihin ja varastoista rannalle. He lastaavat ja purkavat venemiesten maihin soutamaa kauppatavaraa. - Eivätkö he työskentelekään Santa Marian rakennuksella? Arnau kysyi. - Kyllä. Enemmän kuin kukaan, Àngel vastasi ja nauroi poikien ilmeelle. - He ovat vaatimatonta köyhälistöä, mutta heitä hartaampia Neitsyt Marian palvojia ei olekaan. Koska he eivät voi lahjoittaa rakennukselle rahaa, bastaixien kilta on lupautunut kantamaan ilmaiseksi kivet kuninkaan louhokselta Montjuïcista tänne työmaalle. He kantavat kivet harteillaan, Àngel kuvaili katse kaukaisuudessa, - ja kulkevat monen virstan matkan kivitaakkoineen, joita täällä siirrellään kahden miehen voimin. Ildefonso Falcones on espanjalainen asianajaja, joka päätti ilmoittautua iltaisin pidettävälle kirjoittajakurssille. Aamuisin, ennen työpäivän alkua, hän heräsi kirjoittamaan romaaniaan. Tätä jatkui viisi vuotta ja tuloksena on Meren katedraa...

All true histories contain instruction; though, in some, the treasure may be hard to find, and when found, so trivial in quantity, that the dry shrivelled kernel scarcely compensates for the trouble of cracking the nut. Whether this be the case with my history or not, I am hardly competent to judge. I sometimes think it might prove useful to some, and entertaining to others; but the world may judge for itself. Shielded by my own obscurity, and by the lapse of years, and a few fictitious names, I do not fear to venture; and will candidly lay before the public what I would not disclose to the most intimate friend. The debut novel written by the youngest of the Brontë sisters tells the story of a governess who is, in many ways, similar to Charlotte Brontë's famous Jane Eyre . Anne Brontë only wrote one other novel in addition to Agnes Grey (first published in 1847), The Tenant of Wildfell Hall (1848). She died of tuberculosis the following year. Agnes Grey could be called an au...

Herra Hyde oli kalpea ja melkein kääpiö. Hän vaikutti rujolta ilman mitään näkyvää epämuodostumaa. Hänen hymynsä oli epämiellyttävä, hän oli käyttäytynyt lakimiestä kohtaan pelokkaasti, mutta samalla röyhkeästi, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskaava ja särähtelevä - kaikki tämä puhui häntä vastaan. Mutta ne eivät silti riittäneet selittämään sitä ennen kokematonta vastenmielisyyttä, inhoa ja pelkoa, jota herra Utterson tunsi häntä kohtaan. Myös lastenkirjailijana tunnetun (mm. Aarresaari ) skotlantilaisen Robert Louis Stevensonin kauhuklassikko on nyt julkaistu uutena painoksena Otavan Keskiyön kirjasto -sarjassa. Vuonna 1886 englanniksi ilmestyneen pienoisromaanin henkilöt ovat muodostuneet käsitteeksi, hyvään ja pahaan jakautuneen persoonan symboliksi. VAROITUS: spoilereita luvassa Tarina pääpiirteissään on varmasti kaikille tuttu ainakin jostain sen monesta versioista, elokuvasovituksista, sarjakuvista tms. Lontoolainen tohtori Jekyll onnistuu kehittämään laboratoriossaan ai...

You and I and the Wilcoxes stand upon money as upon islands. It is so firm beneath our feet that we forget its very existence. It's only when we see someone near us tottering that we realize all that an independent income means. Last night, when we were talking up here around the fire, I began to think that the very soul of the world is economic, and that the lowest abyss is not the absence of love, but the absence of coin. E. M. Forster tackles the issues surrounding the clash of emerging modernity and traditional manners in Edwardian Britain. Howards End is a novel about two very different kinds of families. The Schlegal sisters, Margaret and Helen, are modern women, educated and socially aware, tired of old-fashioned manners and men's chivalry. The Wilcoxes, on the other hand, are all about property, respectability, keeping up appearances and the reputation of the family name. The two families come together, intertwine and inevitably clash. The common factor, as well a...

Kristan sielussa täytyi olla katkaisija, joka muutti Kristan Antikristaksi. Kytkimessä ei ollut väliasentoja. Niinpä jäin miettimään, oliko on- ja off- asentojen tytöillä jokin yhteinen nimittäjä. Alun perin vuonna 2003 julkaistu Antikrista vaikuttaa aluksi hyvinkin tyypilliseltä nuortenkirjalta. Amélie Nothomb oli tuolloin jo julkaissut kuuluisan Nöyrin palvelijanne -romaanin, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa ranskan kielen tulkkina japanilaisessa suuryrityksessä. Antikrista vaikuttaa kuitenkin siihen verrattuna varsin kömpelöltä. Nuortenkirjaksi se on luokiteltu varmaankin päähenkilöiden nuoren iän (16 vuotta) ja teemojensa (identiteetin etsiminen, itsenäistyminen, ystävyys) vuoksi. Antikristassa on hyvin samantapainen vauhdikas juoni ja mustan huumorin sävyttämä ilmapiiri kuin muissakin Nothomben romaaneissa. Henkilöt ajautuvat auttamattomasti absurdeihin, hullunkurisiin ja ahdistaviin tilanteisiin. Päähenkilö Blanche on kaikenkattavasta alemmuuskompleksista kärsivä...