Siirry pääsisältöön

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja Herra Hyde

Herra Hyde oli kalpea ja melkein kääpiö. Hän vaikutti rujolta ilman mitään näkyvää epämuodostumaa. Hänen hymynsä oli epämiellyttävä, hän oli käyttäytynyt lakimiestä kohtaan pelokkaasti, mutta samalla röyhkeästi, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskaava ja särähtelevä - kaikki tämä puhui häntä vastaan. Mutta ne eivät silti riittäneet selittämään sitä ennen kokematonta vastenmielisyyttä, inhoa ja pelkoa, jota herra Utterson tunsi häntä kohtaan.

Myös lastenkirjailijana tunnetun (mm. Aarresaari) skotlantilaisen Robert Louis Stevensonin kauhuklassikko on nyt julkaistu uutena painoksena Otavan Keskiyön kirjasto -sarjassa. Vuonna 1886 englanniksi ilmestyneen pienoisromaanin henkilöt ovat muodostuneet käsitteeksi, hyvään ja pahaan jakautuneen persoonan symboliksi.

VAROITUS: spoilereita luvassa

Tarina pääpiirteissään on varmasti kaikille tuttu ainakin jostain sen monesta versioista, elokuvasovituksista, sarjakuvista tms. Lontoolainen tohtori Jekyll onnistuu kehittämään laboratoriossaan aineen, jonka avulla hän pystyy muuttumaan pahaksi ja häikäilemättömäksi herra Hydeksi. Herra Hyde antaa Jekyllille mahdollisuuden tukahduttaa omat hyvät puolensa ja kulkea Lontoon yöllisiä katuja tuntematta huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä pahoista teoistaan. Lopulta Hyden persoona kasvaa liian vahvaksi Jekyllille ja hänen on yhä vaikeampi hallita muodonmuutosta tai muuttua takaisin omaksi itsekseen.

Stevensonin kauhutarina avautuu vähitellen, kun Tohtori Jekyllin hyvä ystävä, lakimies Utterson, ryhtyy tutkimaan Herra Hyden tapausta. Lukijallekaan ei paljasteta Jekyllin rappioituneen kaksoiselämän noidankehää ennen kuin romaanin loppupuolella. Kirja olisikin varmasti parempi lukea tuntematta tarinaa etukäteen.

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja Herra Hyde. Otava. 2007.
Englanninkielinen alkuteos: The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde
Suomentaja: Erkki Haglund

Savon Sanomat: Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Wikipedia: Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde
Wikipedia: Robert Louis Stevenson

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää