Siirry pääsisältöön

Sarah Dunant: Venuksen syntymä

Sisar Lucrezian ruumis lepäsi vuoteella. Viivytyksen takia kuolonkankeus oli jo vallannut jäsenet. Sisaret työskentelivät hätäisesti puutarhakäsineet kädessä, sillä luostarilla ei ollut tarjota muuta tartunnan suojaksi. He avasivat hunnun ja vetivät sen pois kaulalta. Hiki oli painanut kuolleen nunnan hiukset päänmyötäisiksi, mutta hehkeinä ja tyyninä säilyneet kasvot heijastivat yrttitarhassa vietetyn iltapäivän rauhaa.

Firenze oli Italian kulttuurin kehto 1400-luvun renessanssiajan pyörteissä. Kaupunkia hallitsi vaikutusvaltainen Medicien mahtisuku, jonka jäsenet tukivat maan taidetta ja arkkitehtuuria ja tekivät osaltaan Firenzestä sen ajan huomattavimman taidekeskuksen. Vuonna 1494 Firenzeen kuitenkin saapui dominikaanimunkki Girolamo Savonarola, joka piti kaupunkia synnin tyyssijana ja alkoi saarnata sen moraalittomuutta vastaan. Lopulta kaupunkilaisten kapina syöksi Medicit vallasta ja nosti munkin Firenzen johtoon. Savonarolan nuoret kannattajat alkoivat partioida kaduilla ja taloissa takavarikoiden kaiken mikä voisi viitata löyhään moraaliin, turhamaisuuteen, seksuaalisuuteen ja ylelliseen elämään. Tähän kuuluivat myös maalaukset, huonekalut ja korut. Firenzen ylpeydenaiheet poltettiin munkin käskystä suurilla "turhuuksien rovioilla".

Tähän aikaan sijoittuu Sarah Dunantin historiallinen romaani Venuksen syntymä. Päähenkilö Alessandra on ylhäisen firenzeläisen perheen tytär, jonka isä palkkaa nuoren, lupaavan taiteilijan maalaamaan perheen kappeliin freskoja. Hiljainen, työlleen omistautunut taiteilija kiehtoo Alessandraa, mutta nuoren firenzeläistytön elämän karu todellisuus keskeyttää unelmoinnin. Järjestetty kulissiavioliitto homoseksuaalisen älykön kanssa tuo yllättäen Alessandralle enemmän vapautta kuin mitä hänellä oli isänsä talossa. Samalla Firenze kuitenkin kulkee vääjäämättömästi kohti Savonarolan hirmuvaltaa.

Venuksen syntymä on yksityiskohtainen ja todentuntuinen kuvaus 1400-luvun Firenzestä naisen näkökulmasta. Dunant keskittyy erityisesti naisen ruumiillisten kokemusten kuvaukseen: Alessandran kasvu tytöstä naiseksi, hääyö, synnytys ja lopulta vanheneminen. Romantiikka on kirjassa vähän turhankin suuressa roolissa, ja perheen tarina saa paikoin saippuasarjamaisia piirteitä. Täysin käsittämätön loppuratkaisu pilasi mielestäni kirjan; tuntui kuin kirjailijalle olisi tullut kiire saada kirja valmiiksi, jolloin huolella pohjustettu ja kehitelty henkilökuvaus unohtui täysin.

Sarah Dunant: Venuksen syntymä. Gummerus. 2005.
Englanninkielinen alkuteos: The Birth of Venus
Suomentaja: Riikka Toivanen

Gummerus: Venuksen syntymä
SarahDunant.com [en]

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s