Siirry pääsisältöön

Michael Cunningham: A Home at the End of the World

We spent every day together. It was the kind of reckless overnight friendship particular to those who are young, lonely, and ambitious. Gradually, item by item, Bobby brought over his records, his posters, his clothes. We spent just enough time at his house for me to know what he was escaping from: a stale sour smell of soiled laundry and old food, a father who crept with drunken caution from room to room. Bobby slept in a sleeping bag on my floor.

I read this novel after watching the film by the same name for which Michael Cunningham also wrote the screenplay (starring e.g. Colin Farrell and Robin Wright Penn).

Bobby and Jonathan grow up in the 1960s and 70s experimenting with drugs and listening to the Grateful Dead, Laura Nyro and Van Morrison in Cleveland. Their friendship ends when Jonathan moves to New York to study and befriends Clare, an eccentric jewellery-maker. They embark on an artistic, bohemian lifestyle while orphaned Bobby remains drifting in blissful aimlessness in Cleveland with Jonathan's mother, Alice, and his father, Ned.

When Bobby finally decides to move to New York to live with Jonathan and Clare, a strange love triangle ensues. Bobby and Clare become lovers while Jonathan, who is gay, seeks for intimacy elsewhere. When Clare becomes pregnant, the three decide to start a family consisting of two fathers and one mother, where the ties of friendship and love are not dictated by convention.

The novel paints brilliantly realistic pictures especially of the three protagonists as well as Alice, Jonathan's mother, who represents an older generation. Each character narrates parts of the story at a time.

The main trio in the novel questions the traditional notion of family and explores the ambiguous quality of love and sexuality. One of the best novels I've read this year!

Michael Cunningham: A Home at the End of the World. Farrar, Straus & Giroux. 1990.

MichaelCunningham.com
MichaelCunningham.com: A Home at the End of the World
Wikipedia: A Home at the End of the World

Kommentit

  1. Hetkinen, eikös Cunningham ollut se joka kirjoitti menestyneen "The Hours" novellin? Hehe, siitä on ollut aikaa kun olen lukenut hänen teoksia :) Kiitos tästä arvostelusta. Saatankin nyt sitten napata tämänkin kirjan kirjastosta lähiaikoina.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain, sama kirjailija on kyseessä. :) Kannattaa kyllä lukea tämäkin, jos pidit 'The Hours' -kirjasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi