Siirry pääsisältöön

Michael Cunningham: A Home at the End of the World

We spent every day together. It was the kind of reckless overnight friendship particular to those who are young, lonely, and ambitious. Gradually, item by item, Bobby brought over his records, his posters, his clothes. We spent just enough time at his house for me to know what he was escaping from: a stale sour smell of soiled laundry and old food, a father who crept with drunken caution from room to room. Bobby slept in a sleeping bag on my floor.

I read this novel after watching the film by the same name for which Michael Cunningham also wrote the screenplay (starring e.g. Colin Farrell and Robin Wright Penn).

Bobby and Jonathan grow up in the 1960s and 70s experimenting with drugs and listening to the Grateful Dead, Laura Nyro and Van Morrison in Cleveland. Their friendship ends when Jonathan moves to New York to study and befriends Clare, an eccentric jewellery-maker. They embark on an artistic, bohemian lifestyle while orphaned Bobby remains drifting in blissful aimlessness in Cleveland with Jonathan's mother, Alice, and his father, Ned.

When Bobby finally decides to move to New York to live with Jonathan and Clare, a strange love triangle ensues. Bobby and Clare become lovers while Jonathan, who is gay, seeks for intimacy elsewhere. When Clare becomes pregnant, the three decide to start a family consisting of two fathers and one mother, where the ties of friendship and love are not dictated by convention.

The novel paints brilliantly realistic pictures especially of the three protagonists as well as Alice, Jonathan's mother, who represents an older generation. Each character narrates parts of the story at a time.

The main trio in the novel questions the traditional notion of family and explores the ambiguous quality of love and sexuality. One of the best novels I've read this year!

Michael Cunningham: A Home at the End of the World. Farrar, Straus & Giroux. 1990.

MichaelCunningham.com
MichaelCunningham.com: A Home at the End of the World
Wikipedia: A Home at the End of the World

Kommentit

  1. Hetkinen, eikös Cunningham ollut se joka kirjoitti menestyneen "The Hours" novellin? Hehe, siitä on ollut aikaa kun olen lukenut hänen teoksia :) Kiitos tästä arvostelusta. Saatankin nyt sitten napata tämänkin kirjan kirjastosta lähiaikoina.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain, sama kirjailija on kyseessä. :) Kannattaa kyllä lukea tämäkin, jos pidit 'The Hours' -kirjasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude