Siirry pääsisältöön

W. G. Sebald: Vieraalla maalla

Kaksikymmentäkaksivuotiaaksi saakka en ollut käynyt kauempana kuin viiden tai kuuden tunnin junamatkan päässä kotoa, ja kun eri syistä päätin syksyllä 1966 muuttaa asumaan Englantiin, ei minulla näin ollen ollut kovin kaksista käsitystä siitä, miltä siellä näytti ja miten minä aivan oman onneni nojassa pärjäisin vieraalla maalla. Ehkä juuri kokemattomuuteni ansiosta kestin kaksituntisen yölennon Zürichistä Klotenin kentältä Manchesteriin suuremmin huolestumatta.

Itselleni täysin tuntematon kirjailija W. G. Sebald sattui silmiini alun perin tästä Kiiltomadon Austerlitz-romaanin arvostelusta. Austerlitz ei arvostelun innoittamissa etsinnöissä käsiini osunut, mutta Sebaldin varhaisempaa tuotantoa oleva Vieraalla maalla ei myöskään jättänyt kylmäksi.

Romaani koostuu neljästä omaelämäkerralliseen tyyliin kirjoitetusta kertomuksesta, joissa kertoja toimii jonkinlaisena historiantutkijan ja salapoliisin välimuotona etsiessään tietoja neljästä eri henkilöstä Euroopassa ja Amerikassa.

Kollaasimaista kerrontaa rytmittävät mustavalkoiset valokuvat, postikortit, piirrokset, sanomalehtiartikkelit ja päiväkirjojen aukeamat - ja onpa joukossa käyntikortti ja junalippukin! Näistä muistojen palasista romaanin kertoja kokoaa elämänmakuisia tarinoita, joita yhdistävät usein juutalaisuus ja siirtolaisuus. Päähenkilöitä vaivaa eräänlainen perieurooppalainen juurettomuus; oma identiteetti on päässyt katoamaan. Englannin-, saksan-, ranskan- ja italiankieliset dialoginpätkät ja nimet esiintyvät romaanissa tiuhaan. Kertomukset vievät mukanaan, vaikka jälkeenpäin romaanin tai kertomusten juonta on lähes mahdoton kuvailla.

Tässäpä hyvä joululahjakirja kaikille Euroopassa matkustaneille, historiasta kiinnostuneille ja vieraita kieliä pelkäämättömille ihmisille!

Vieraalla maalla on matkustettu myös Meten ja Tammen Keltaista kirjastoa läpi lukevan Litteran blogeissa.

W. G. Sebald: Vieraalla maalla. Tammi. 2004.
Saksankielinen alkuteos: Die Ausgewanderen. Vier lange Erzählungen
Suomentaja: Oili Suominen

Kiiltomato: "Askelia vierailla kaduilla"
HS Kirjat: "Elämän tarkoituksen raunioilla"
Wikipedia: W. G. Sebald

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää