Kirjanurkkaus

The room is dark, but our eyes gradually adjust to the darkness. A woman lies in bed, asleep. A young, beautiful woman: Mari's sister, Eri. Eri Asai. We know this without having been told so by anyone. Her black hair cascades across the pillow like a flood of dark water. We allow ourselves to become a single point of view, and we observe her for a time. Haruki Murakami's most recent translated novel is short, dark and gloomy. It takes place on a seemingly ordinary night in Tokyo. Characters from different walks of life step into the picture, meet each other or intersect somewhere among the mysteries of a single night. A young Japanese student, Mari, does not feel like going home and is sitting in an all-night diner reading a book. Takahashi, a talkative trombone player who is strangely fascinated by Mari's elder sister Eri, comes to sit at her table. After he leaves, Mari is interrupted again by Kaoru, a former wrestler, who is now the manager of the Alphaville love h...

Bensiini lopussa? No problemo - Fidel lähetti salamana 2000 lääkäriä Kiinaan, sai vaihtokaupassa polkupyöriä ja julkisti "Polkupyörän vuoden". Ruoka lopussa? "Ilman ja rakkauden vuosi". Virta lopussa? "Tähtitaivaan vuosi". Sanomalehtipaperi lopussa? "Kertomisen ilon vuosi". Pesuaineet lopussa? "Luonnollisuuden vuosi". Koska hitaasti mutta varmasti valmistuvan kirjallisuusaiheisen graduni teema liittyy osittain kaunokirjallisiin kaksosiin, olen yrittänyt haalia käsiini kaikenlaista kaksosista kertovaa tieto- ja kaunokirjallisuutta. Tämän projektin puitteissa törmäsin myös norjalaiseen Torgrim Eggeniin , joka oli itselleni aiemmin täysin tuntematon kirjailija. Ensin lukemani Sisustaja oli outo, mutta mieleenpainuva romaani, ja Kaksoset oli sitäkin vaikuttavampi. Minkä ihmeen takia norjalainen kirjailija sijoittaa kirjansa Fidel Castron Kuubaan? Ja miten hän osaakin kuvailla kuubalaisten nuorten aikuisten elämää niin yksityiskohtais...

'Brooklyn changes every day,' Miss Bartocci said as Father Flood nodded. 'New people arrive and they could be Jewish or Irish or Polish or even coloured. Our old customers are moving out to Long Island and we can't follow them, so we need new customers every week. We treat everyone the same. I've been meaning to read something from Colm Tóibín for a while now. I wanted to get a hold of his two earlier novels, The Blackwater Lightship and The Master , both of which were short-listed for the Booker Prize. I've noticed that Booker Prize nominees and award-winners are often books that I also enjoy to read - as compared to e.g. Nobel Prize winners, which often seem a little out of my league... ;) However, the first Tóibín book that I got my hands on was Brooklyn , his newest novel, published in 2009. The novel also won the Costa Novel Award in the same year. And it certainly didn't lower my expectations for any other Tóibín novels that I might read in the f...

If I had been a boy, my birth in a bountiful year would have marked me as lucky, a child with a special destiny to fulfill. But daughters were curses. A daughter had to be married off before she could enter heaven, and dowries beggared families for generations. Gods with infinite memories visited girl children on women who needed to be punished for sins committed in other incarnations. Bharati Mukherjee's novel is another one of those multicultural stories of alienation and hybrid identity. The protagonist, Jyoti or Jasmine Vijh, is born in a small Indian village with very little to hope for in life. She becomes one of the lucky ones to find a husband whom she loves. He dreams of getting a job in America while she is still struggling with the modern idea of calling him by his first name. After being widowed at seventeen, Jasmine decides to leave her home country and make her way to America. Getting there illegally from the other side of the world is anything but easy, but so...

Kun joku rakkaista katoaa, maksamme tuhat kalvavaa valitusta siitä, että yhä elämme. Hänen kuolemansa paljastaa hänen harvinaisen mutkattomuutensa; hänestä tulee yhtä autio kuin maailmasta, jonka hänen poissaolonsa tekee hänelle olemattomaksi ja jonka hänen läsnäolonsa teki hänelle täysin todelliseksi. Meistä tuntuu, että hänellä olisi pitänyt olla suurempi sija elämässämme - tietyissä rajoissa koko sija. Takerrumme valhekuvaan - hän oli vain yksi muiden joukossa. Simone de Beauvoirin tiivis, omaelämäkerrallinen romaani kertaa Beauvoirin kokemuksia äitinsä kuolinvuoteen äärellä. Romaanin kerronta on erittäin todentuntuista, kuin katsoisi dokumenttia. Äidin ruumiin ja mielen rappeutumista ei kaunistella tippaakaan, ja syövän leviämistä kuvaillaan yksityiskohtaisesti. Kirja ei välttämättä sovi juuri läheisensä menettäneille tai itse syöpää sairastaville - tässä ei ole mitään lohduttavaa tai luonnollista. Romaanin nimestä huolimatta kuolema on kaikkea muuta kuin lempeä. Se on väkival...

Menin olohuoneeseen. Kun siristi silmiään oli siistiä. Likinäköisen puhtautta. Tyydyin yleiskuvaan, en tarkastanut huonekalujen pintoja. Sohvassa ei ollut enää minusta syntynyttä kuoppaa vasemmalla puolella hyllystön vieressä. Laura oli taputellut sen pois, silittänyt kangasta kämmenellään. Siinä seistessäni havaitsin pölyä yhdellä lampulla. Kyse ei ollut pahasta tahdosta, tunsin sen. Vain osaamattomuudesta. Christian Osterin pikku romaani Siivooja osui sattumalta silmiini paikalliskirjaston hyllyssä, jossa esiteltiin ranskalaisia nykykirjailijoita. Omalaatuisen romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Jacques, jonka vaimo Constance on juuri jättänyt hänet. Kun Jacquesin kotinurkkiin alkaa pesiytyä pölykoiria, hän päättää palkata siivoojan ja löytää rahapulassa siivouspalveluja myyvän Lauran. Laura ei ole erityisen vakuuttava siivooja. Hän ei esimerkiksi käytä imuria eikä uskalla nostella esineitä paikoiltaan siivouksen aikana. Jacques panee nämä asiat hiljaa merkille, mutta ei jaksa...