Siirry pääsisältöön

Christian Oster: Siivooja

Menin olohuoneeseen. Kun siristi silmiään oli siistiä. Likinäköisen puhtautta. Tyydyin yleiskuvaan, en tarkastanut huonekalujen pintoja. Sohvassa ei ollut enää minusta syntynyttä kuoppaa vasemmalla puolella hyllystön vieressä. Laura oli taputellut sen pois, silittänyt kangasta kämmenellään. Siinä seistessäni havaitsin pölyä yhdellä lampulla. Kyse ei ollut pahasta tahdosta, tunsin sen. Vain osaamattomuudesta.

Christian Osterin pikku romaani Siivooja osui sattumalta silmiini paikalliskirjaston hyllyssä, jossa esiteltiin ranskalaisia nykykirjailijoita. Omalaatuisen romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Jacques, jonka vaimo Constance on juuri jättänyt hänet. Kun Jacquesin kotinurkkiin alkaa pesiytyä pölykoiria, hän päättää palkata siivoojan ja löytää rahapulassa siivouspalveluja myyvän Lauran.

Laura ei ole erityisen vakuuttava siivooja. Hän ei esimerkiksi käytä imuria eikä uskalla nostella esineitä paikoiltaan siivouksen aikana. Jacques panee nämä asiat hiljaa merkille, mutta ei jaksa huomauttaa niistä Lauralle. Vähitellen Laura valtaa miehen elämästä yhä suuremman osan. Siivouskäynnit lisääntyvät, Laura muuttaa Jacquesin luo asumaan, ja lopulta Jacques ottaa Lauran (ja imurin!) mukaansa matkalle Atlantin rannalle.

Romaani keskittyy vain ja ainoastaan Jacquesin pohdintoihin ja tulkintoihin Laurasta. Omasta ympäristöstään vieraantuneena sivullisena hän tulkitsee muiden ihmisten eleitä, ilmeitä ja sanomisia omasta rajoittuneesta näkökulmastaan - eikä läheskään aina osu oikeaan.

Jacquesin ja Lauran suhde kehittyy oudolla tavalla läheiseksi, vaikka he eivät tiedä toisistaan juuri mitään. Väärinkäsitysten pohjalta vedetyille johtopäätöksille rakennettu suhde on kuitenkin täynnä yllätyksiä, jotka paljastuvat lukijallekin vain vähitellen. Huvittavin näistä sisältyy romaanin viimeiseen lauseeseen.

Romaanista on tehty myös elokuva, Un femme de ménage.

Christian Oster: Siivooja. Atena. 2009.
Ranskankielinen alkuteos: Un femme de ménage
Suomentaja: Kristina Svensson

Atena: Siivooja
Atena: Christian Oster
HS kirjat: "Pienten mittasuhteiden tyylikäs tarina"
Kirjavinkit.fi: Siivooja
Keskisuomalainen: Siivooja
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää