Siirry pääsisältöön

Christian Oster: Siivooja

Menin olohuoneeseen. Kun siristi silmiään oli siistiä. Likinäköisen puhtautta. Tyydyin yleiskuvaan, en tarkastanut huonekalujen pintoja. Sohvassa ei ollut enää minusta syntynyttä kuoppaa vasemmalla puolella hyllystön vieressä. Laura oli taputellut sen pois, silittänyt kangasta kämmenellään. Siinä seistessäni havaitsin pölyä yhdellä lampulla. Kyse ei ollut pahasta tahdosta, tunsin sen. Vain osaamattomuudesta.

Christian Osterin pikku romaani Siivooja osui sattumalta silmiini paikalliskirjaston hyllyssä, jossa esiteltiin ranskalaisia nykykirjailijoita. Omalaatuisen romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Jacques, jonka vaimo Constance on juuri jättänyt hänet. Kun Jacquesin kotinurkkiin alkaa pesiytyä pölykoiria, hän päättää palkata siivoojan ja löytää rahapulassa siivouspalveluja myyvän Lauran.

Laura ei ole erityisen vakuuttava siivooja. Hän ei esimerkiksi käytä imuria eikä uskalla nostella esineitä paikoiltaan siivouksen aikana. Jacques panee nämä asiat hiljaa merkille, mutta ei jaksa huomauttaa niistä Lauralle. Vähitellen Laura valtaa miehen elämästä yhä suuremman osan. Siivouskäynnit lisääntyvät, Laura muuttaa Jacquesin luo asumaan, ja lopulta Jacques ottaa Lauran (ja imurin!) mukaansa matkalle Atlantin rannalle.

Romaani keskittyy vain ja ainoastaan Jacquesin pohdintoihin ja tulkintoihin Laurasta. Omasta ympäristöstään vieraantuneena sivullisena hän tulkitsee muiden ihmisten eleitä, ilmeitä ja sanomisia omasta rajoittuneesta näkökulmastaan - eikä läheskään aina osu oikeaan.

Jacquesin ja Lauran suhde kehittyy oudolla tavalla läheiseksi, vaikka he eivät tiedä toisistaan juuri mitään. Väärinkäsitysten pohjalta vedetyille johtopäätöksille rakennettu suhde on kuitenkin täynnä yllätyksiä, jotka paljastuvat lukijallekin vain vähitellen. Huvittavin näistä sisältyy romaanin viimeiseen lauseeseen.

Romaanista on tehty myös elokuva, Un femme de ménage.

Christian Oster: Siivooja. Atena. 2009.
Ranskankielinen alkuteos: Un femme de ménage
Suomentaja: Kristina Svensson

Atena: Siivooja
Atena: Christian Oster
HS kirjat: "Pienten mittasuhteiden tyylikäs tarina"
Kirjavinkit.fi: Siivooja
Keskisuomalainen: Siivooja
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää