Siirry pääsisältöön

Colm Tóibín: Brooklyn

'Brooklyn changes every day,' Miss Bartocci said as Father Flood nodded. 'New people arrive and they could be Jewish or Irish or Polish or even coloured. Our old customers are moving out to Long Island and we can't follow them, so we need new customers every week. We treat everyone the same.

I've been meaning to read something from Colm Tóibín for a while now. I wanted to get a hold of his two earlier novels, The Blackwater Lightship and The Master, both of which were short-listed for the Booker Prize. I've noticed that Booker Prize nominees and award-winners are often books that I also enjoy to read - as compared to e.g. Nobel Prize winners, which often seem a little out of my league... ;)

However, the first Tóibín book that I got my hands on was Brooklyn, his newest novel, published in 2009. The novel also won the Costa Novel Award in the same year. And it certainly didn't lower my expectations for any other Tóibín novels that I might read in the future.

There must be a zillion novels and stories written about immigrants coming into America and trying to make a living in a new environment. Brooklyn continues this tradition with the story of Eilis Lacey, who lives in Enniscorthy, Ireland in the 1950s. Work for young girls like her is scarce and when an opportunity comes up to emigrate to New York, Eilis leaves her home and family to make the long voyage across the Atlantic.

"Making it" in America is all but easy for Eilis and other young immigrants like her, but somehow in the midst of homesickness, alienation and insecurity, she manages to find a job, take evening classes, go to dances and even fall in love. Her life and thoughts are described in detail and she is easy to relate to. I think that the back cover of the novel gives away too much and I won't say anything more about the plot here. But my first experience of Tóibín certainly wasn't a disappointment; I'd recommend this book any day.

Colm Tóibín: Brooklyn. Penguin Books. 2009. 252 pages.

ContemporaryWriters.com: Colm Tóibín
Los Angeles Times: Brooklyn
Guardian: "Colm Tóibín wins Costa prize"
Wikipedia: Colm Tóibín

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude