Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: After Dark

The room is dark, but our eyes gradually adjust to the darkness. A woman lies in bed, asleep. A young, beautiful woman: Mari's sister, Eri. Eri Asai. We know this without having been told so by anyone. Her black hair cascades across the pillow like a flood of dark water.
We allow ourselves to become a single point of view, and we observe her for a time.

Haruki Murakami's most recent translated novel is short, dark and gloomy. It takes place on a seemingly ordinary night in Tokyo. Characters from different walks of life step into the picture, meet each other or intersect somewhere among the mysteries of a single night.

A young Japanese student, Mari, does not feel like going home and is sitting in an all-night diner reading a book. Takahashi, a talkative trombone player who is strangely fascinated by Mari's elder sister Eri, comes to sit at her table. After he leaves, Mari is interrupted again by Kaoru, a former wrestler, who is now the manager of the Alphaville love hotel. A Chinese prostitute has just been beaten up by a male customer and Mari's interpretation skills are needed.

At the same time, Mari's beautiful sister Eri is sleeping a coma-like sleep that she does not want to wake from. A picture of some kind begins to flicker on the TV screen in Eri's room, even though the plug has been pulled out of the wall. When strange things begin to occur, the narrator remains an outside observer, a spectator who is just as bewildered as the reader.

The novel is classic Murakami in its tiny little details, its clear narration and snappy dialogue tinged with philosophical debates. The themes are familiar as well: characters are alienated and lonely, identities are divided and people exist in parallel places at the same time. The only thing that is moving steadily, surely and logically is the time on the clock, ticking the night away.

Haruki Murakami: After Dark. Vintage. 2008. 201 pages.
Originally published in Japanese as Afuta daku
Translated by Jay Rubin

HarukiMurakami.com
NY Times: "In the Wee Small Hours"
Wikipedia: After Dark
Wikipedia: Haruki Murakami

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...