Kirjanurkkaus

It would be a hard life, but it would be theirs alone. Here at the world's edge, far from everything familiar and safe, they would build a new home in the wilderness and do it as partners, out from under the shadow of cultivated orchards and expectant generations. In the winter, when it is freezing cold outdoors, but (hopefully) nice and warm inside, when you're curled up on the sofa with a cup of something warm to drink and you're thinking all I need now is a good book to read , this is it. The Snow Child is one of those books that should not be read in the sun during a warm, autumn day (like I did), but in the darkest, coldest days of winter, with freezing temperatures and huge snowdrifts outside. Jack and Mabel have left their former lives behind and moved to the Alaskan wilderness, hoping to create a new home for themselves, live off the land and grow old together. But living in a cabin in the middle of nowhere proves to be harder than they expect. In the freezi...

Kansi: Ann-Marie & Jan Thunell Tiedän, että standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä. En osaa valehdella. Minulla ei ole mielikuvitusta. Tarkoitan että asiat, joita ei ole olemassa, eivät aiheuta minulle murhetta eivätkä huolta. Ja tiedän että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, ja sellaista on paljon enemmän, olen varma etten sitä tiedä. Nainen joka sukelsi maailman sydämeen alkaa valkohiekkaiselta meksikolaiselta rannalta, jolla istuu laiha tyttö itsekseen mutisten. Tytön Isabelle-täti on saapunut Yhdysvalloista Meksikoon ottaakseen haltuunsa perintönsä, tonnikalanjalostamon. Yllätyksekseen täti löytää edesmenneen siskonsa talosta myös Karenin, autistisen luonnonlapsen, joka omaa ilmiömäisen muistin muttei mitään sosiaalisia taitoja. Täti uskoo Karenin kykyihin ja ryhtyy valmistelemaan tyttöä siihen, että tämä ottaa jonakin päivänä yrityksen ohjat käsiinsä. ...

Päällys: Liisa Holm Minulla oli aids kolme kuukautta. Tarkemmin sanoen uskoin kolmen kuukauden ajan, että olin tuomittu kuolemaan aidsiksi sanottuun tautiin. En elätellyt harhaluuloja sairaudestani, sillä positiivinen testitulos yhdessä analyysien kanssa osoittivat, että vereeni oli pesiytynyt tuhoprosessi. Mutta noiden kolmen kuukauden kuluttua muuan erikoinen sattuma sai minut uskomaan lähes vuorenvarmasti, että pelastuisin taudista, jota kaikki pitivät edelleen parantumattomana. Olin kertonut tuomiostani vain yhden käden sormilla laskettaville ystävilleni, enkä kertonut nytkään muille kuin heille että parantuisin, että tuon erikoisen sattuman ansiosta olisin maailman ensimmäisiä ihmisiä, jotka selviäisivät hengissä tuosta armottomasta taudista. Näin alkaa Hervé Guibert'n avainromaani, joka oli ainakin omassa lähikirjastossani laitettu fiktiivisten romaanien joukkoon, vaikka se muistuttaa ennemminkin päiväkirjamuotoista omaelämäkerrallista tilitystä. Kirjailija ryhtyy kir...

Koko ajan Juana olikin koettanut pelastaa vanhasta rauhasta jotakin, pelastaa jotakin siitä ajasta, joka oli ollut ennen helmen ilmestymistä. Mutta nyt oli kaikki mennyttä, mitään ei ollut pelastettavissa. Ja tämän tuntien hän hylkäsi heti menneisyyden. Ei ollut muuta tehtävää kuin koettaa pelastautua. John Steinbeckin klassikkoromaani Helmi kuului kouluni pakolliseen lukemistoon 8. luokalla; edellisestä lukukerrasta on siis kulunut reilusti yli kymmenen vuotta. Kirjasta jäi kuitenkin mieleen sen lohduton tunnelma, traagisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Muistan, että meidän piti myös analysoida romaanin henkilökuvausta. Itselleni jäi mieleen erityisesti vastenmielinen kuvaus rikkaasta, ylipainoisesta lääkäristä, joka hoiti vain ne sairaat, joilla oli tarpeeksi rahaa ja vaikutusvaltaa. Jos romaani pitäisi jotenkin kiteyttää, niin sen pääsanoma olisi varmaankin se, että raha ei takaa onnellisuutta. Romaanin juoni on yksinkertaisimmillaan perinteinen tarina miehestä, joka nousee ryysy...

Syyskuu sujui edelleen hyvin pitkälti vauva-arjen kiireissä, mutta mukaan mahtui silti pari luettua romaania, yksi erittäin odotettu sarjakuva sekä edellisten kuukausien tapaan pari kevyen nostalgista Viisikkoa. Syyskuun luetut: Enid Blyton: Viisikko karkuteillä Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu Enid Blyton: Viisikko ja salakuljettajat Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa Alison Bechdel: Äideistä parhain   Ayad Akhtarin romaani oli melko yllätyksetön pakistanilaistaustaisen muslimipojan kasvukertomus, joka sijoittuu Yhdysvaltoihin. Hyvä lukuromaani kuitenkin. Kirjavan kammarin Karoliina Timosen esikoisromaanista en tiennyt etukäteen mitään, enkä edes - tapojeni vastaisesti - uskaltanut lukea yhtään arvostelua kirjasta ennen siihen tarttumista. Sokkona siis mentiin - ja hyvä niin. :) Viihdyin kirjan parissa todella hyvin, jossain vaiheessa suorastaan ahmin sivuja eteenpäin. Romaani aiheutti myös jänniä tunnereaktioita, mutta niistä lisää varsinaisessa arviossani (jok...