Siirry pääsisältöön

Eowyn Ivey: The Snow Child

It would be a hard life, but it would be theirs alone. Here at the world's edge, far from everything familiar and safe, they would build a new home in the wilderness and do it as partners, out from under the shadow of cultivated orchards and expectant generations.

In the winter, when it is freezing cold outdoors, but (hopefully) nice and warm inside, when you're curled up on the sofa with a cup of something warm to drink and you're thinking all I need now is a good book to read, this is it. The Snow Child is one of those books that should not be read in the sun during a warm, autumn day (like I did), but in the darkest, coldest days of winter, with freezing temperatures and huge snowdrifts outside.

Jack and Mabel have left their former lives behind and moved to the Alaskan wilderness, hoping to create a new home for themselves, live off the land and grow old together. But living in a cabin in the middle of nowhere proves to be harder than they expect. In the freezing cold winters and short summers, Jack struggles to clear the land and plant crops while Mabel grows more and more lonely and depressed as her thoughts fly back to a baby that she has lost many years ago.

One night, as the first snow falls, the couple decides to build a snow girl together. The following morning the girl has disappeared. Jack is almost certain that he saw a small child running in the woods. Mabel, too, finds tiny footprints in the snow near their cabin...

The thing about this book that makes you want to read on without stopping is that, like Mabel and Jack, the reader is never quite sure whether the snow child is real or an imaginary creature born out of the longing and loneliness of an old, childless couple living in isolation. At times she seems quite real and her existence is explained rationally. But there is always a hint of something ethereal, magical and secretive about her. She is out of this world, but still at home in the Alaskan wilderness, a part of nature.

You did not have to understand miracles to believe in them, and in fact Mabel had come to suspect the opposite. To believe, perhaps you had to cease looking for explanations and instead hold the little thing in your hands as long as you were able before it slipped like water between your fingers.

The Snow Child is a truly magical book and reading it was like stepping into a good, traditional fairytale - which is actually what the original story is based on: an old, Russian fairytale about a couple who build a snow child that comes to life. Eowyn Ivey has taken the original story and given it a new setting in Alaska.

Unfortunately the novel seemed to lose some of its magic and wonder towards the end and the ending itself was strange. But overall, I enjoyed the quiet, calm pace of the novel and its mournful, wintery mood.

I hope that The Snow Child will be translated into Finnish soon. I think that Finnish readers will really be able to appreciate the wild, wintery landscape of the novel, the dark days when the sun hardly rises, the smell of the spruce trees and the frost creeping inside the log cabin... :)

Eowyn Ivey: The Snow Child. Headline Review. 2012. 423 pages.

EowynIvey.com
The Guardian: Review of The Snow Child
The Washington Post: "Eowyn Ivey's 'The Snow Child' gives fairy tale new life"

** So American -haasteen kategoriaan Modern Women Writers (6/5 suoritettu) **

Kommentit

  1. Olen tätä kirjaa jo katsellut "sillä silmällä" :), mutten ole vielä hankkinut käsiini. Aihepiiri kyllä kiinnostaa kovasti ja voi olla, että en edes odottele mahdollista käännöstä vaan luen samoin englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa hankkia! Toivottavasti tämä tosiaan suomennetaan, mutta mielellään tämän lukee myös englanniksi. :)

      Poista
  2. Kirjan alku oli tosiaan todella lupaava ja koukuttava, mutta valitettavasti latistui loppua kohden. Helppo siis yhtyä mietteisiisi.

    Kirjan lopussa olevaa tarinaa, johon kirja perustuu, en jaksanut lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopussa oleva tarina oli minusta ihan mukava lisäys ja valotti vähän enemmän kirjan taustoja, mutta eipä se mitenkään välttämätön ollut. Siinä oli tosin parempi loppu kuin romaanissa. ;)

      Poista
  3. Hypistelin tätä kerran Akateemisen pokkarihyllyllä ja kiinnostuin, mutta en kuitenkaan ostanut ja sitten se unohtui. Tämä postaus tuli nyt muistutuksena, että voisin kyllä tilata sen joskus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että muistui mieleen. :) En tiennytkään että tämä on saatavilla jo pokkariversiona, pitääpä itsekin katsella...

      Poista
  4. Tätä on kehuttu ulkkariblogeissa tosi paljon ja olen siksi halunnut lukea kirjan (jonain kauniina päivänä). Ihan hyvä nyt kuulla, ettei se sentään ihan täydellinen ole, niin odotukset pysyvät maltillisina.

    En tosin muutenkaan ole varma, onko tämä genreltään ihan minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on minusta vähän vaikea luokitella mihinkään genreen; toisaalta tämä on ihan perusrealismia, Alaskaan sijoittautuva selviytymistarina, toisaalta tässä on niitä muutamia maagisia, sadunomaisia elementtejä.

      Poista
  5. Toivottavasti tosiaan tämä käännetään. Tekisi mieli lukea tämä enkuksi, mutten taida raskia kun juuri tilasin adlibriksestä kaksi kirjaa etukäteisiksi joulu- ja synttärilahjoiksi itselleni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan että joku kotimainen kustantamo tarttuu tähän. :)

      Poista
  6. Kuulostaa hyvältä :) Ja mielettömän kaunis kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä todella kaunis ja sopii kirjan tunnelmaan. :)

      Poista
  7. Tämä odottaa jo hyllyssä sopivaa talvipäivää. Tule pian, helmikuu!

    VastaaPoista
  8. Kiinnostuin kirjasta. Onko englanninkielinen teksti helppolukuista ja helppoa ymmärtää? Olen joitakin kirjoja lukenut englanniksi, mutta jos teksti vilisee kovin vieraita sanoja, voi se käydä liian raskaaksi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kieli oli melko helppoa, ehkä välillä vähän vanhahtavan oloista (romaani sijoittuu 1920-luvulle ja kirjailija on kai yrittänyt välttää modernimpaa kieltä). Kirjassa on paljon ympäristön kuvausta, joka on välillä jopa runollista. Arvostelussani olevista lainauksista saa ehkä jonkinlaisen kuvan kielestä, joten jos ne eivät tunnu kovin raskailta niin suosittelen lukemaan koko kirjan englanniksi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi