tiistai 9. lokakuuta 2012

John Steinbeck: Helmi

Koko ajan Juana olikin koettanut pelastaa vanhasta rauhasta jotakin, pelastaa jotakin siitä ajasta, joka oli ollut ennen helmen ilmestymistä. Mutta nyt oli kaikki mennyttä, mitään ei ollut pelastettavissa. Ja tämän tuntien hän hylkäsi heti menneisyyden. Ei ollut muuta tehtävää kuin koettaa pelastautua.

John Steinbeckin klassikkoromaani Helmi kuului kouluni pakolliseen lukemistoon 8. luokalla; edellisestä lukukerrasta on siis kulunut reilusti yli kymmenen vuotta. Kirjasta jäi kuitenkin mieleen sen lohduton tunnelma, traagisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Muistan, että meidän piti myös analysoida romaanin henkilökuvausta. Itselleni jäi mieleen erityisesti vastenmielinen kuvaus rikkaasta, ylipainoisesta lääkäristä, joka hoiti vain ne sairaat, joilla oli tarpeeksi rahaa ja vaikutusvaltaa.

Jos romaani pitäisi jotenkin kiteyttää, niin sen pääsanoma olisi varmaankin se, että raha ei takaa onnellisuutta. Romaanin juoni on yksinkertaisimmillaan perinteinen tarina miehestä, joka nousee ryysyistä rikkauksiin, mutta joutuu lopulta kokemaan, että rikkaudet tuovat vain epäonnea. Romaanin alussa köyhä helmenkalastaja Kino löytää jättiläismäisen helmen, jonka pitäisi taata hänelle ja hänen perheelleen kaikki, mistä he ovat unelmoineet. He voivat muuttaa oikeaan taloon ja lähettää poikansa kouluun. Kino voi vaihtaa olkihattunsa huopahattuun, ostaa vaimolleen uuden hameen ja pojalleen merimiespuvun.

Suurenmoisen helmen olemassaolo houkuttelee kuitenkin paikalle myös kateellisia naapureita, kirkonmiehiä ja viranomaisia. Kaikki haluavat osansa Kinon onnesta: Kinon helmi sekaantui kaikkien unelmiin, suunnitelmiin, kaavailuihin, tulevaisuuteen, toiveisiin, tarpeisiin, himoihin, nälkään, ja näiden tiellä oli yksi ainoa ihminen, Kino, joten kävi niin omituisesti, että hänestä tuli kaikkien vihollinen.

Kateus herättää vihaa ja ahneutta, ja ihmisten pimeimmät puolet tulevat esiin. Kaupungin ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi, vihamieliseksi, lopulta murhanhimoiseksi... Romaanista saa sen kuvan, että kaupungissa ei ole vain yhtä tai muutamaa pahaa ja ahnetta ihmistä vaan kateus ja omistushalu voi motivoida ketä tahansa. Steinbeck on kyllä mestari ihmisen pimeän puolen kuvauksessa.

John Steinbeck: Helmi. Tammi. 1969. 118 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Pearl
Suomentaja: Alex Matson

Wikipedia: John Steinbeck

** So American -haasteen kategoriaan Post-World War II Classics (1/3 suoritettu) **

3 kommenttia:

  1. Luin Helmen joskus teininä, kun minulla oli menossa Steinbeck-kausi. Minullekin on jäänyt mieleen kirjan tunnelma, jota kuvaat. Erityisesti sen lopun muistan hyvin.

    VastaaPoista
  2. Löysin tämän viime viikolla kahdella eurolla kirpparilta! En ole lukenut aikaisemmin ja tämä juttusi kyllä herätti kiinnostukseni!

    VastaaPoista
  3. Kukaan ei olekaan kirjoittanut Steinbeckista kirjablogissa pitkään aikaan! Minullakin oli nuorena Steinbeck-kausi, jolloin luin ne melkein kaikki. Osa oli tällaisia surullisia, niin kuin myös "Hiiriä ja ihmisiä", mutta osa oli vähän hilpeämpiä (muistaakseni), kuten "Hyvien ihmisten juhla". Pitäisikin kokeilla uudestaan, melkein 20 vuoden jälkeen, että tykkäisinkö vielä.

    VastaaPoista