Siirry pääsisältöön

John Steinbeck: Helmi

Koko ajan Juana olikin koettanut pelastaa vanhasta rauhasta jotakin, pelastaa jotakin siitä ajasta, joka oli ollut ennen helmen ilmestymistä. Mutta nyt oli kaikki mennyttä, mitään ei ollut pelastettavissa. Ja tämän tuntien hän hylkäsi heti menneisyyden. Ei ollut muuta tehtävää kuin koettaa pelastautua.

John Steinbeckin klassikkoromaani Helmi kuului kouluni pakolliseen lukemistoon 8. luokalla; edellisestä lukukerrasta on siis kulunut reilusti yli kymmenen vuotta. Kirjasta jäi kuitenkin mieleen sen lohduton tunnelma, traagisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Muistan, että meidän piti myös analysoida romaanin henkilökuvausta. Itselleni jäi mieleen erityisesti vastenmielinen kuvaus rikkaasta, ylipainoisesta lääkäristä, joka hoiti vain ne sairaat, joilla oli tarpeeksi rahaa ja vaikutusvaltaa.

Jos romaani pitäisi jotenkin kiteyttää, niin sen pääsanoma olisi varmaankin se, että raha ei takaa onnellisuutta. Romaanin juoni on yksinkertaisimmillaan perinteinen tarina miehestä, joka nousee ryysyistä rikkauksiin, mutta joutuu lopulta kokemaan, että rikkaudet tuovat vain epäonnea. Romaanin alussa köyhä helmenkalastaja Kino löytää jättiläismäisen helmen, jonka pitäisi taata hänelle ja hänen perheelleen kaikki, mistä he ovat unelmoineet. He voivat muuttaa oikeaan taloon ja lähettää poikansa kouluun. Kino voi vaihtaa olkihattunsa huopahattuun, ostaa vaimolleen uuden hameen ja pojalleen merimiespuvun.

Suurenmoisen helmen olemassaolo houkuttelee kuitenkin paikalle myös kateellisia naapureita, kirkonmiehiä ja viranomaisia. Kaikki haluavat osansa Kinon onnesta: Kinon helmi sekaantui kaikkien unelmiin, suunnitelmiin, kaavailuihin, tulevaisuuteen, toiveisiin, tarpeisiin, himoihin, nälkään, ja näiden tiellä oli yksi ainoa ihminen, Kino, joten kävi niin omituisesti, että hänestä tuli kaikkien vihollinen.

Kateus herättää vihaa ja ahneutta, ja ihmisten pimeimmät puolet tulevat esiin. Kaupungin ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi, vihamieliseksi, lopulta murhanhimoiseksi... Romaanista saa sen kuvan, että kaupungissa ei ole vain yhtä tai muutamaa pahaa ja ahnetta ihmistä vaan kateus ja omistushalu voi motivoida ketä tahansa. Steinbeck on kyllä mestari ihmisen pimeän puolen kuvauksessa.

John Steinbeck: Helmi. Tammi. 1969. 118 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Pearl
Suomentaja: Alex Matson

Wikipedia: John Steinbeck

** So American -haasteen kategoriaan Post-World War II Classics (1/3 suoritettu) **

Kommentit

  1. Luin Helmen joskus teininä, kun minulla oli menossa Steinbeck-kausi. Minullekin on jäänyt mieleen kirjan tunnelma, jota kuvaat. Erityisesti sen lopun muistan hyvin.

    VastaaPoista
  2. Löysin tämän viime viikolla kahdella eurolla kirpparilta! En ole lukenut aikaisemmin ja tämä juttusi kyllä herätti kiinnostukseni!

    VastaaPoista
  3. Kukaan ei olekaan kirjoittanut Steinbeckista kirjablogissa pitkään aikaan! Minullakin oli nuorena Steinbeck-kausi, jolloin luin ne melkein kaikki. Osa oli tällaisia surullisia, niin kuin myös "Hiiriä ja ihmisiä", mutta osa oli vähän hilpeämpiä (muistaakseni), kuten "Hyvien ihmisten juhla". Pitäisikin kokeilla uudestaan, melkein 20 vuoden jälkeen, että tykkäisinkö vielä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi