Siirry pääsisältöön

Syyskuun luetut


Syyskuu sujui edelleen hyvin pitkälti vauva-arjen kiireissä, mutta mukaan mahtui silti pari luettua romaania, yksi erittäin odotettu sarjakuva sekä edellisten kuukausien tapaan pari kevyen nostalgista Viisikkoa.

Syyskuun luetut:
Enid Blyton: Viisikko karkuteillä
Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu
Enid Blyton: Viisikko ja salakuljettajat
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
Alison Bechdel: Äideistä parhain 

Ayad Akhtarin romaani oli melko yllätyksetön pakistanilaistaustaisen muslimipojan kasvukertomus, joka sijoittuu Yhdysvaltoihin. Hyvä lukuromaani kuitenkin. Kirjavan kammarin Karoliina Timosen esikoisromaanista en tiennyt etukäteen mitään, enkä edes - tapojeni vastaisesti - uskaltanut lukea yhtään arvostelua kirjasta ennen siihen tarttumista. Sokkona siis mentiin - ja hyvä niin. :) Viihdyin kirjan parissa todella hyvin, jossain vaiheessa suorastaan ahmin sivuja eteenpäin. Romaani aiheutti myös jänniä tunnereaktioita, mutta niistä lisää varsinaisessa arviossani (joka seuraa hamassa tulevaisuudessa; blogini ei taas millään pysy edes tämän suht hitaan lukutahtini mukana). ;)

Alison Bechdelin Äideistä parhain -sarjakuvaromaani oli yksi tämän syksyn odotuimmista kirjoistani. Bechdelin isästä kertova, omaelämäkerrallinen Hautuukoti aiheutti minussa ylisanojen tulvan, joten äitisuhteesta kertova jatko-osa kuulosti vähintäänkin lupaavalta. Mutta jokin ei toiminut. Sarjakuva oli liian filosofinen, liian jäykkä ja vakava, liian analyyttinen. Siitä puuttui sekä huumori että punainen lanka. En vakuuttunut, vaikka luinkin kirjan toiveikkaasti loppuun asti. Jälkimaku: epäusko siihen, että yksi suosikkisarjakuvapiirtäjistäni voi aiheuttaa näin suuren pettymyksen. :(

Mutta näistä tunnelmista siirryn jälleen ahmimismoodiin eli Sami Hilvon Rouva S. -romaanin viimeisten lukujen kimppuun... :)

Kommentit

  1. Tuosta Bechdelin uudesta en ole oikein keneltäkään kuullut kauhean positiivisia kommentteja, varmaan se pitää lukea jossain vaiheessa mutta en siis aseta mitenkään korkealle odotuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan kannata odotella liikoja, ainakaan verrattuna Hautuukotiin...

      Poista
  2. Oi Viisikot ovat ihania! Voisi joku kesäloma yrittää lukea sarjan läpi... Saa nähdä kyllä miten löytyy aikaa, minulla on jo aivan liikaa sarjamaratoneja tuleville kesille varattuina... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aloitin jo kesällä oman Viisikkomaratonini - olen lukenut niitä aika leppoisaa tahtia, pari kirjaa kuussa. :) Suosittelen! :) Niistä tulee edelleen lapsuuden lukumuistot mieleen...

      Poista
  3. Hei, vauvauutinen oli mennyt minulta kokonaan ohitse! Hurjan paljon onnea pienokaisesta!

    VastaaPoista
  4. Oh nou, kaikki mitä olen lukenut Bechdelin uudesta on ollut jotenkin samansuuntaista. Voi kun minä niin haluaisin tykätä siitä! Aika näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotin ja toivoin vielä ihan viimeisillä sivuilla, että kirjassa tapahtuisi jokin nerokas käänne tai sillä olisi yllättävä loppuratkaisu tai jotain, mutta se oli yhtä ja samaa tilitystä loppuun asti... :(

      Poista
  5. Onnea vauvelista! <3 (Onnistuin jotenkin mokaamaan ne odotusbloginne tunnarit, tai siis en vahvistanut liittymistäni ajoissa tai jotain... Siksi olen pihalla. Mutta ihania uutisia!)

    Olen kuullut paljon hyvää Akhtarin kirjasta ja harmitellut, kun ei ole tullut hankittua sitä, mutta nyt ei harmita ihan yhtä paljon, kun sanoit siitä noin maltillisesti. :)

    Odotan jännityksellä arviotasi romaanistani. Joka tapauksessa ihana kuulla, että viihdyit ja ahmit - ja että luit kirjan ilman ennakkotietoja ja -odotuksia.

    Minullakin on Rouva S. tulossa pian lukuun. Hyvä kuulla, että sekin on saanut ahmimisreaktion aikaan: :)

    VastaaPoista
  6. Kivaa että perheenpienin antaa äidin välillä myös lukea :)
    Joskus kokee karvaita pettymyksiä, kun suosikkirjailijan teos ei vastaakaan odotuksia.
    Appelsiininkuorten katua aloitin, mutta vaikka alku oli ihan hyvä, kävi kuitenkin niin että vielä kiehtovammat kirjat kiilasivat ohi. Ehkä palaan appelsiininkuorten kadulle vielä.

    Lempeän leppoisaa lokakuuta sinulle ja koko teidän perheelle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s