Siirry pääsisältöön

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingssonin piirrosjälkeä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kovin kauniiksi. Hemmingssonin sarjakuvan tyhjäsilmäiset tuijottajahahmot ovat rumia, rujoja ja surkeita. Mustavalkoiset ruudut ovat suoraviivaisen pelkistettyjä, ja värikuviakin synkentävät tummat varjostukset. Hemmingsson ei turhia kaunistele.

Sarjakuvateoksen takakansikin lupaa, että "Hemmingsson ei arkaile sanoa ääneen sitä, mitä yleensä kaunistellaan ja mistä kuuluu vaieta." Odotettavissa on siis ahkeraa tabujen rikkomista sekä vaivaantumista ja paheksuntaa aiheuttavien aiheiden käsittelyä. Pidin siitä, että Hemmingsson ei yritä rikkoa tabuja vain tabujen rikkomisen vuoksi, ravistellakseen tai kauhistuttaakseen lukijaa. Sen sijaan hän tuntuu pohtivan sitä, miksi jokin asia on tabu: miksi esimerkiksi masennuksesta, lihavuudesta tai vanhusten seksuaalisuudesta ei saisi puhua ääneen. Hemmingsson itse myös kritisoi omia lukijoitaan ja sarjakuvakriitikoita: kun hän yrittää puhua ahdistuksestaan, kriitikot ihastelevat sitä, kuinka hän käsittelee tasa-arvoa; kun hän haluaisi paeta ja piiloutua julkisuudelta, häntä vaaditaan esiin kertomaan siitä, millaista on olla nainen...

Osa Hemmingssonin teoksesta jäi minulle vähän hämäräksi; joidenkin kuvien sanomaa oli vaikea tulkita. Huumorin roisius yllätti välillä, mutta toisaalta teos pakotti hyvällä tavalla pois omalta mukavuusalueelta. Pohjimmiltaan Hemmingsson ruotii (mitäs muuta kuin) ihmissuhteita ja pohtii tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko koskaan tyytyväisiä itseemme? Milloin vaadimme toiselta ihmiseltä liikaa? Teokseen mahtuu myös yksi pidempi tarina, "Kun Vinnie Vincent lähti Kissistä", joka kertoo (ilmeisesti Hemmingssonin) oman lapsuus- ja teini-iän kaveriporukan intohimoisesta Kiss-fanituksesta. Nostalgisesta tarinasta tuli ihan omat fanitusmuistot mieleen, tosin bändi oli eri. :)

Nerokas, mauton, erilainen, häiritsevä ja hyvällä tavalla räävitön teos!

Hemmingssonin sarjakuvaa on luettu ja hehkutettu myös Susan, Erjan, Booksyn ja Vauhkon blogeissa.

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. WSOY. 2011. 126 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Jag är din flickvän nu
Suomentaja: Saara Pääkkönen

WSOY: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Disa05 huhtikuuta, 2013 09:52

    Noilla adjektiiveilla kuvailtuja teoksia pitäisi lukea ehkä enemmänkin, kuten sanoit, mukavuusalueelta poikkeaminen tekee hyvää :D Erittäin mielenkiintoiselta kuulostava tapaus, pistetääs nimi muistiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr08 huhtikuuta, 2013 09:52

      Välillä sitä saattaa tosiaan yllättyä positiivisesti, kun uskaltaa kokeilla jotain vähemmän tuttua ja turvallista. Tämäkään sarjakuva ei ensinäkemältä hivellyt silmiä, mutta kannatti silti lukea! :)

      Poista
  2. Marja25 huhtikuuta, 2013 22:39

    Heippa! Sinulle on blogissani haaste. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää