Siirry pääsisältöön

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingssonin piirrosjälkeä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kovin kauniiksi. Hemmingssonin sarjakuvan tyhjäsilmäiset tuijottajahahmot ovat rumia, rujoja ja surkeita. Mustavalkoiset ruudut ovat suoraviivaisen pelkistettyjä, ja värikuviakin synkentävät tummat varjostukset. Hemmingsson ei turhia kaunistele.

Sarjakuvateoksen takakansikin lupaa, että "Hemmingsson ei arkaile sanoa ääneen sitä, mitä yleensä kaunistellaan ja mistä kuuluu vaieta." Odotettavissa on siis ahkeraa tabujen rikkomista sekä vaivaantumista ja paheksuntaa aiheuttavien aiheiden käsittelyä. Pidin siitä, että Hemmingsson ei yritä rikkoa tabuja vain tabujen rikkomisen vuoksi, ravistellakseen tai kauhistuttaakseen lukijaa. Sen sijaan hän tuntuu pohtivan sitä, miksi jokin asia on tabu: miksi esimerkiksi masennuksesta, lihavuudesta tai vanhusten seksuaalisuudesta ei saisi puhua ääneen. Hemmingsson itse myös kritisoi omia lukijoitaan ja sarjakuvakriitikoita: kun hän yrittää puhua ahdistuksestaan, kriitikot ihastelevat sitä, kuinka hän käsittelee tasa-arvoa; kun hän haluaisi paeta ja piiloutua julkisuudelta, häntä vaaditaan esiin kertomaan siitä, millaista on olla nainen...

Osa Hemmingssonin teoksesta jäi minulle vähän hämäräksi; joidenkin kuvien sanomaa oli vaikea tulkita. Huumorin roisius yllätti välillä, mutta toisaalta teos pakotti hyvällä tavalla pois omalta mukavuusalueelta. Pohjimmiltaan Hemmingsson ruotii (mitäs muuta kuin) ihmissuhteita ja pohtii tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko koskaan tyytyväisiä itseemme? Milloin vaadimme toiselta ihmiseltä liikaa? Teokseen mahtuu myös yksi pidempi tarina, "Kun Vinnie Vincent lähti Kissistä", joka kertoo (ilmeisesti Hemmingssonin) oman lapsuus- ja teini-iän kaveriporukan intohimoisesta Kiss-fanituksesta. Nostalgisesta tarinasta tuli ihan omat fanitusmuistot mieleen, tosin bändi oli eri. :)

Nerokas, mauton, erilainen, häiritsevä ja hyvällä tavalla räävitön teos!

Hemmingssonin sarjakuvaa on luettu ja hehkutettu myös Susan, Erjan, Booksyn ja Vauhkon blogeissa.

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. WSOY. 2011. 126 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Jag är din flickvän nu
Suomentaja: Saara Pääkkönen

WSOY: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Disa05 huhtikuuta, 2013 09:52

    Noilla adjektiiveilla kuvailtuja teoksia pitäisi lukea ehkä enemmänkin, kuten sanoit, mukavuusalueelta poikkeaminen tekee hyvää :D Erittäin mielenkiintoiselta kuulostava tapaus, pistetääs nimi muistiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr08 huhtikuuta, 2013 09:52

      Välillä sitä saattaa tosiaan yllättyä positiivisesti, kun uskaltaa kokeilla jotain vähemmän tuttua ja turvallista. Tämäkään sarjakuva ei ensinäkemältä hivellyt silmiä, mutta kannatti silti lukea! :)

      Poista
  2. Marja25 huhtikuuta, 2013 22:39

    Heippa! Sinulle on blogissani haaste. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää