Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen & Ville Tietäväinen: Näkymätön

Muut lapset leikkivät pihalla pareittain tai isoissa porukoissa, mutta hän keinuu yksin korkealle ja ajattelee pilviä ja lentämistä, millaista olisi olla lintu ja lentää kattojen yli. Mitä linnut tekevät, kun niillä on paha mieli?

Elina Hirvosen kirjoittama ja Ville Tietäväisen kuvittama Näkymätön kertoo kiusaamisesta ja ulkopuolisuudesta Kukka-nimisen avaruustytön kautta. Kukka ei haluaisi olla Kukka vaan Kapteeni, astronautti ja Avaruustyyppien johtaja. Muutenkin hän toivoo, että kaikki muuttuisi toisenlaiseksi: jos hän vain hymyilisi tarpeeksi ja olisi reipas, ehkä muut päiväkotilapset ottaisivat hänet mukaan leikkiinsä. Niin ei kuitenkaan käy: Et saa tulla, kuiskaa taas yksi, ja Me ei leikitä tyttöjen kanssa, sanovat pojat.

Kapteeni keinuu yksin pilviin asti ja pidättelee kyyneleitä. Vanhemmille ei voi kertoa, miksi vatsaan koskee ja öisin itkettää, koska heillekin voisi tulla paha mieli.


Näkymätön on viiltävän rehellinen, koskettava ja järkyttäväkin tarina siitä, miltä kiusatusta lapsesta voi tuntua. Ja mikä parasta: kirja ei vain kauhistele kiusaamista vaan tarjoaa myös lohtua ja ratkaisun tilanteeseen. Eikä ratkaisu ole suinkaan se, että Kapteeni kerää viimein rohkeutensa ja kertoo aikuisille kiusaamisesta (mihin moni pieni lapsi ei ihan oikeasti välttämättä pysty tai uskalla) vaan aikuiset näkevät tilanteen, ottavat ohjat käsiinsä ja keksivät ratkaisun. Lapsi voi luottaa siihen, että aikuiset ymmärtävät, lohduttavat ja auttavat.

Kirja herättelee myös lapsen empatian tunteita ja opettaa muiden huomioon ottamista sopivan konkreettisesti ja lapsentasoisesti: Jos jää aina muiden leikistä ulkopuolelle, se sattuu. Siitä ei tule sellaista haavaa, johon voi laittaa laastarin. Mutta siitä voi tulla näkymätön haava, joka paranee hitaasti.

Tietäväisen aina yhtä laadukas, herkkä kuvitus tukee tarinaa loistavasti. Kukka ei ole mikä tahansa suomalainen saparopäätyttö vaan itsekin avaruusolento, vihreä ja kolmisilmäinen. Kukan maailmassa kolme silmää on normi; lettujenkin päälle mansikkahillolla tehdyllä hymynaamalla on kolme silmää. Sen sijaan Avaruustyypit, Kukan mielikuvitusystävät, ovat kaksisilmäisiä ihmisiä. Tämäkin pistää hienosti lukijan pohtimaan sitä, kuka oikeastaan on ulkopuolinen ja erilainen, kun kaikki tarkastelevat maailmaa omista lähtökohdistaan käsin.



"Äiti, katso! Nyt se näyttää meidän hymynaamalta."
Omaan nelivuotiaaseen kirja upposi hyvin. Kirjassa on yksi vähän pelottavakin kohta: yöllä Kapteeni näkee pahaa unta, jossa hän seisoo alasti yksin keskellä päiväkodin pihaa muiden lasten ympäröimänä ja hänen kasvoistaan valuu mönjää (kuvassa Kapteenin kasvoja ei tosin näy). Tytärkin taisi hieman järkyttyä tästä kohdasta, mutta kommentoi vain vakavana: "Outoo." Hän kuunteli koko kirjan keskittyneesti läpi ja sitä on sittemmin luettu meillä hänen pyynnöstään useampaan kertaan. Tosin lapseni mielestä Kapteeni ei ole tyttö vaan poika, mutta mitä pienistä. :)


Mahtavaa, että Suomessa julkaistaan näin laadukkaita ja viisaita lastenkirjoja! Melkein sanoisin, että tämän pitäisi olla pakollista luettavaa jokaisessa päiväkodissa. Tämä on ehdottomasti yksi vuoden parhaista kuvakirjoista ja sopii hyvin pukinkonttiin päiväkoti-ikäiselle lapselle.

Krista kehottaa myös aikuisia tarttumaan kirjaan. Elma kehuu Tietäväisen kuvitusta, ja Taidekodissa toinenkin nelivuotias ihastui kirjaan.

Elina Hirvonen & Ville Tietäväinen: Näkymätön. Lasten Keskus. 2016. 31 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Lasten Keskus: Näkymätön
Kirjavinkit: Näkymätön

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi