Siirry pääsisältöön

Kevään ja kesän 2017 uutuuskirjat


Teen taas itselleni muistin virkistykseksi ja listahulluna ihmisenä listan tämän kevään - ja vähän kesänkin - kiinnostavimmista uutuuskirjoista. Osa näistä on jo ehtinyt ilmestyä tammikuun puolella, mutta suurin osa on vielä tuloillaan. Mukana myös muutama lupaavan oloinen lastenkirja ja luettelon lopusta löytyy kourallinen englanninkielisiä uutuuksia.


Aula & Co.
Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito. Ärrävikainen nainen etsii itseään ja rakkautta Irlannissa. Ilm. 3/2017. /LUETTU!

Bazar
Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain. Neurokirurgin omaelämäkerrallinen teos syövästä ilmestyi tekijän kuoleman jälkeen. Ilm. 1/2017. 

Gummerus
Han Kang: Vegetaristi. Kansainvälisen Booker-palkinnon voittaja
eteläkorealaisesta perheestä, pakkomielteistä ja naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Ilm. 3/2017.

Karisto
Anneli Kanto (kuv. Noora Katto): Vilma Virtanen virpomassa. Viisi villiä Virtasta 9. Virpomisperinteitä Virtasten lasten sympaattisessa seurassa. Ilm. 3/2017. /LUETTU!

Lasten Keskus
Sylvie Misslin & Amandine Piu (kuv.): Missä olet, prinssi Hurmelo? Prinsessaystävykset etsivät prinssiä metsän poluilta. Lapsi saa itse päättää, miten tarina etenee. /LUETTU!

Myllylahti
Laura Ertimo & Satu Kontinen: Vesi. Jatkoa huikealle -kirjalle. Vesi kertoo poikkitieteellisesti, mitä vesi on ja mikä sen merkitys maapallolle ja ihmisille on. Ilm. 4/2017. 

Mäkelä
Poppy Bishop & Alison Edgson: Karhun kirjasto. Kuvakirja lukemisesta ja jaetuista tarinoista. Ilm. 2/2017. /LUETTU!

Sharon Rentta: Päivä eläinten rautateillä. Jatkoa mahtavalle sarjalle, jossa tutustutaan erilaisiin työpaikkoihin – tällä kertaa juniin. Ilm. 4/2017.

Otava
Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Romaani nuoresta taiteilijanalusta ja rakkaudesta – totta kai. Ilm. 1/2017. /LUETTU!

Granta 8: Eläin (toim. Aleksi Pöyry). Muun muassa Laura Gustafsson, Antti Heikkinen ja Colm Tóibín kirjoittavat eläimistä.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin. Kiitelty ja kehuttu esikoisromaani Afrikasta Amerikan orjaplantaaseille ja nykypäivän Yhdysvaltoihin. Ilm. 3/2017.

Ian McEwan: Pähkinänkuori. Vain McEwan voi onnistua jossain näin hullussa: rikosromaani on kerrottu kohdussa olevan syntymättömän vauvan näkökulmasta. Ilm. 3/2017. /LUETTU!
Oldrich Ruzicka & Alexandra Hetmerova: Mistä tavarat tulevat? Lasten tietokirja kertoo, mistä arkiset tavarat tulevat. Ilm. 4/2017.

S&S
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa. Omaelämäkerrallinen teos kuolemasta, vanhemmuudesta ja surusta voi olla rankkaa luettavaa. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas. Ilm. 2/2017.

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Brittiläisen
neurokirurgin kertomus siitä, millaista on leikata ihmisaivoja työkseen. Ilm. 4/2017. /LUETTU!

Sanna Mander: Avain hukassa. Kuvakirjan  riimitellyssä tarinassa tutustutaan kerrostaloon ja etsitään avainta. Ilm. 4/2017. /LUETTU!

Sanna Tahvanainen & Lena Frölander-Ulf: Kurre Keikari ja popcornit. Kuvakirja turhamaisuudesta ja ahneudesta. Ilm. 4/2017. /LUETTU!

Siltala
Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna. Kertomuksia 3–5-vuotiaan lapsenlapsen kanssa vietetyistä hetkistä. Luin otteen kirjasta kustantamon sivuilta ja olin aivan myyty. Ilm. 3/2017.

Tammi
Hanya Yanagihara: Pieni elämä. Rapakon takana kuohuttanut ja puhututtanut romaani neljästä ystävästä. Ilm. 3/2017. /LUETTU!

Petina Gappah: Muistojen kirja. Zimbabwelaiskirjailijan kehuttu kirja kertoo kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa odottavasta naisesta. Ilm. 2/2017. /LUETTU!

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni. Nobel-kirjailija Pamuk saapuu Helsinki Litin vieraaksi toukokuussa. Olen lukenut mieheltä vain Lumi-nimisen romaanin vuosia sitten, mutta tähän Istanbuliin sijoittuvaan kirjaan voisin tutustua. Ilm. 4/2017.

Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus. Mazzarella yrittää kirjassaan tiivistää – ei enempää eikä vähempää – kuin käsityksensä elämän tarkoituksesta. Hän jos joku siihen varmasti pystyy. Ilm. 1/2017. /LUETTU!

Svetlana Aleksijevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja. Nobel-palkitun kirjailijan teoksessa ääneen pääsee yli 200 tyttöä ja naista, jotka tarttuivat aseisiin ja sotivat rintamalla toisessa maailmansodassa. Ilm. 4/2017.

Lasse Nousiainen: Konttaava koomikko. Humoristisessa romaanissa kolmekymppinen koomikko syntyy uudelleen vauvana. Ilm. 1/2017.

Teos
Satu Taskinen: Lapset. Kiehtovalta kuulostava yhdenpäivänromaani. Ilm. 3/2017. /LUETTU!

Leena Parkkinen & Jussi Karjalainen (kuv.): Pikkuveli ja mainio harharetki. Mielikuvituksellinen, kielellä leikittelevä seikkailuteos lapsille. Ilm. 3/2017.

WSOY
Miki Liukkonen: O. Saman herran aiempi romaani Lapset auringon alla on juuri luettavana, ja tämä kuulostaa vähintään yhtä runsaalta (sivumäärä 800), kunnianhimoiselta ja käsittämättömältä teokselta. Ilm. 4/2017.

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja. Kotimaiselta suosikkinovellistiltani tulee uusi kokoelma. Ilm. 1/2017. /LUETTU!

Anne Leinonen: Kirjanoita. Nuortenromaani kahdesta symbioottisesta kaupungista. Ilm. 5/2017.

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja. Kahden elämässään eksyneen ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Ilm. 2/2017.

Affinity Konar: Elävien kirja. Identtisistä kaksosista kertova kehuttu keskitysleiriromaani. Ilm. 6/2017. /LUETTU!

Kiinnostavaa englanninkielistä kirjallisuutta ilmestyy tietenkin myös enemmän kuin ehtii edes tajuta saati lukea. Tässä muutama poiminta vuoden tulokkaista:

Allie Brosh: Solutions and Other Problems. Sarjakuvataitelijan Hyperbole and a Half lumosi minut. Ilm. 9/2017.

John Boyne: The Heart’s Invisible Furies (Doubleday). Irlantiin sijoittuva historiallinen romaani. Ilm. 2/2017.

Paula Hawkins: Into the Water (Doubleday). Kahdesta siskoksesta kertova romaani muistoista ja menneisyydestä. Ilm. 5/2017.

Arundhati Roy: The Ministry of Utmost Happiness (Hamish Hamilton). Arundhati Royta ei voi ainakaan liian nopeasta julkaisutahdista moittia. Kirjailijan edellinen - ja ainoa - romaani ilmestyi 20 vuotta sitten! Ja se on edelleen kaikkien aikojen suosikkikirjani. Joten tämä on tietenkin minulle se vuoden odotetuin kirja. Ilm. 6/2017.

Alan Hollinghurst: The Sparsholt Affair (Picador). Kirjailijan ensimmäinen romaani Vieraan lapsen jälkeen. Ilm. 10/2017.

Alison Bechdel: The Secret to Superhuman Strength (Cape). Uusi sarjakuvaromaani Bechdelilta liittyy yllättäen fitness-trendiin. Ilm. 12/2017.

Kommentit

  1. Pientä elämää odotan ja Rasi-Koskista. (: Mukava kirjakevät tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Runsaudenpula luettavien suhteen iskee taas. :)

      Poista
  2. Hyvä kooste, monet jo kirjastovarauksessa, ja kiva kuulla noista enkunkielisistäkin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkeistä! Pieni elämä kiinnostaa ja Saisio tietysti. Aleksijevits on myös luettava.

    VastaaPoista
  4. Taskisen kirjaa odotan vesi kielellä, samoin Vegetaristia ja Pientä elämää. Lihanleikkaaja alkaa olla loppusuoralla, hyvä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainasin pari päivää sitten Lihanleikkaajan ja aion tarttua siihen heti, kun saan Miki Liukkosen kirjan luettua. Kuulostaa lupaavalta!

      Poista
  5. Arundhati Royn kirjan luin aikoinaan englanniksi, enkä oikein lumoutunut silloin. Ehkä pitäisi lukea suomeksi uudestaan. Hyvä, että kerroit että toinen kirja on tulossa, voisi kiinnostaa minuakin :)! Ja vau mikä lista...! Sharon Renttan kirjat on muuten ihan huippuja :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Renttan kirjat ovat mainioita!
      Arundhati Royn Joutavuuksien jumala jakaa kyllä mielipiteitä ja ymmärrän sen. Minä taas olen siellä toisessa ääripäässä, eli kirjan lumous ei varmaan koskaan hälvene. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi