Kirjanurkkaus

Tulevana viikonloppuna vietetään taas Turun kirjamessuja , joiden teemoina ovat tällä kertaa Saksa ja Satakunta. Viime vuonna olin messuilla ensimmäistä kertaa ja tänä vuonna matkustan taas Itä-Suomesta länsirannikolle messuilemaan kirjabloggaajan roolissa. Messuni jäävät tällä kertaa kaksipäiväisiksi, koska pääsen lähtemään vasta lauantaiaamuna, mutta kokosin silti tähän kiinnostavia tärppejä kaikilta messupäiviltä. :) pe 30.9, Runoja, nuortenkirjoja ja kehuttuja romaaneja 11.05 - 11.35 (Eino 2. krs) Stina Niemi & Aino Öhman : Elämäni. Potilasrunoja. Tekijät kertovat, kuinka lääkärien saneluista ja muista terveydenhuollon teksteistä syntyy hauskoja ja sympaattisia runoja. Arvioni teoksesta löytyy täältä . 12.00 - 12.20 (Kuisti B-halli) Siri Kolu : Kesän jälkeen kaikki on toisin Kirjailija kertoo transsukupuolisesta Peetusta kertovasta nuortenkirjastaan. Arvioni löytyy täältä . 12.55 - 13.15 (Fiore A-halli) Maria Turtschaninoff : Naondel Punaisen luostarin kronikoide...

Hän alkaisi ymmärtää, ettei milloinkaan voisi tietää tai ennustaa, millaisia polkuja elämä kulkisi, että epätoivoisen ihmisen mieli on vahvempi kuin mikään hänen tietämänsä ja että kohtalo keriytyisi auki siten kuin halusi ilman että siihen saattoi vaikuttaa tai sitä voisi järkeillä. Yhdysvalloissa asuvan irlantilaiskirjailijan esikoisromaani sijoittuu 1980-luvun Neuvostoliittoon, tarkemmin sanottuna vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksen jälkimaininkeihin. Aihe on sikäli ajankohtainen, että tämän vuoden huhtikuussa onnettomuudesta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Aihe sinällään ei herätä minussa mitään suuria intohimoja, vaikka toki Tšernobylin onnettomuus vaikutti aikanaan myös Suomeen. Useat ylistävät arvostelut romaanista ja suomenkielisen painoksen takakansiteksti kuitenkin saivat minut kiinnostumaan kirjasta. Jo parin sivun jälkeen olin varma, että pidin käsissäni helmeä. Kansien välistä löytyi voimakas, raju tarina sekä sympaattisia, persoonallisia henkilöitä. Lukie...

Lumihiutaleet putoilivat, sydämeni jyskytti ja auton moottori kävi, kun seisoin tien reunassa ja tuijotin rävähtämättä hiljaiseen metsään. Näkemäni olento oli katsonut minuun, katsonut suoraan minuun ennen kuin oli kadonnut, ja se oli iso, tumma ja keltasilmäinen. Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut on saanut paljon kehuja kirjablogeissa ja liityn samaan joukkoon. Huikea, tiivistunnelmainen kirja, joka ei ole suotta voittanut EU:n kirjallisuuspalkintoa! Harmi vain, että kirjan kansi on jotenkin pliisu minun makuuni; tällainen kirja olisi ansainnut räväkämmän, tummasävyisemmän kannen. Romaanin päähenkilö Jake Whyte on australialaisnainen, joka asustaa erakkona syrjäisellä brittisaarella lampaitaan hoidellen. Jake ei suinkaan ole mikään nummilla kirmaileva, miehen perään haikaileva neitokainen, vaan itsenäinen, itsepäinen ja omissa oloissaan varsin hyvin viihtyvä nainen. Kun jokin alkaa tappaa hänen lampaitaan, hänen on pakko toimia. Samalla Jaken menneisyydestä alkaa paljastua yhä...

Kaikkien täällä olleiden varjot ja äänet nousevat ja laskevat seinien sisällä kuin häkkiin suljetut linnut, ja kun panen silmät kiinni, näen minut ja Jimin nukkumassa hänen nukkaiseen talvitakkiinsa kääriytyneinä ylhäällä tornissa, sairaalan kellon alla. Me olemme yksin maailmassa niin kuin olemme olleet aina, yksin hänen onnettomuutensa kanssa. Unessa hän on kietonut kätensä hartioilleni etten palelisi. Sara Stridsbergin romaani alkoi kiinnostaa minua kevään Helsinki Litissä, jossa kirjailija esiintyi. Useissa blogeissakin kehuttu kirja oli Ruotsissa myös August-palkintoehdokkaana. Kirjan kansi on minun silmiini liiankin surrealistinen ja outo. Kirjan alkukielinen nimi, Beckomberga. Ode till min familj , kertoo selväsanaisemmin, mistä oikein on kyse. Niin raskas on rakkaus on toisaalta runollisempi. Rakkaus on tässä kirjassa pakahduttavan voimakasta, mutta rakastaminen on samalla sanoinkuvaamattoman raskasta. Osittain omaelämäkerrallinen romaani kertoo alkoholisoituneesta J...

TOIMINTATAPA Haastateltu potilas käytävällä. Natiiviläpän ohitus. Pystyy kuitenkin juomaan oik. kädellä kahvia.  Stina Niemen ja Aino Öhmanin teos Elämäni on ensimmäinen runoteos, jonka arvioin kohta 8-vuotisen blogiurani varrella. En lupaa ottaa runojen lukemista tavaksi, mutta Elämäni kuulosti niin kiehtovalta, että pakkohan siihen oli tutustua. Kirjan tekijät ovat työskennelleet kääntäjinä sairaalan kielipalveluissa. He ovat lukeneet, kääntäneet ja käsitelleet työkseen lääkäreiden saneluja, potilasohjeita ja muita terveydenhuollon tekstejä vuosien ajan. Elämäni koostuu näistä teksteistä kootuista "potilasrunoista", lyhyistä tekstifragmenteista, jotka on poimittu lääkäreiden saneluista ja muista teksteistä. Esipuheessa tekijät kertovat tekstien ominaispiirteistä: Sairauden ja parantamisen teksteissä yhdistyvät äärimmilleen viety asiantuntijan ytimekkyys (visus 1.3. o.a.y.o.l.), viileä teknisyys (yhdyntätiheys 4 per viikko), maallikolle erikoinen ammattisla...

Viiden päivän reissu Lontooseen on onnistuneesti ohi. Noinkin lyhyessä ajassa ehtii yllättävän paljon; kävely ja kiertely tuntuu jaloissa vieläkin. Kirjahyllyynkin tuli uutta täytettä. :) Tässä hieman Lontoon matkan tunnelmia kuvapäivityksen muodossa. Vasta pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut näytelmä Harry Potter and the Cursed Child ja sen käsikirjoitukseen perustuva teos olivat näyttävästi esillä katukuvassa ja isoissa kirjakaupoissa. Waterstone'sin kirjakaupoissa tuli käytyä useampana päivänä. Niissä olisi voinut kierrellä vaikka kuinka kauan! Liikaa kiinnostavia kirjoja - tbr-lista kasvoi kohisten. Anthony Doerrin teoksia. Tuomas Kyröä ja Emmi Itärantaakin oli nostettu esille. "Unputdownable" - loistava sana. :) Shakespearen Globen ohi tuli myös käveltyä, mutta sisälle ei tällä kertaa menty. Käytiin myös Gordon Square Gardenissa, jossa Bloomsburyn porukka on viettänyt aikaansa. Puistossa oli lukevia ihm...

Totta, hullua se oli, mutta hän oli onnistunut tekemään hankalampia ja mahdottomampiakin asioita elämässään. Adoptoinut muun muassa seitsemänvuotiaan marokkolaistytön, joka sairasti kystistä fibroosia, vaikka oli yksin asuva nainen, joka tienasi vain yhden ihmisen, postinkantajan, palkan. Ja mikä pahinta, naispuolisen postinkantajan palkan. Miksei hän siis pystyisi muihinkin ihmeisiin? Kun luin pari vuotta sitten Romain Puértolasin esikoisromaanin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin , en oikein lämmennyt sen yritykselle käsitellä vakavia aiheita huumorilla. Puértolas kuvaili Euroopan maahanmuuttokriisiä satiirisen farssin keinoin, ja minua häiritsi se, miten kirjan tyyli vaihteli paasaavasta ja kriittisestä kepeään ja naureskelevaan. Puértolasin toista romaania vaivaa valitettavasti sama ristiriitaisuus. Takakannessa lupaillaan, että tämä on kaunein tarina, jonka olet eläessäsi kuullut . Suuret on lupaukset. Ei kai tätä lausetta kovin tosissaan ole kanteen pistetty, eihän? Pro...