Siirry pääsisältöön

Tärpit Turun kirjamessuille 2016


Tulevana viikonloppuna vietetään taas Turun kirjamessuja, joiden teemoina ovat tällä kertaa Saksa ja Satakunta. Viime vuonna olin messuilla ensimmäistä kertaa ja tänä vuonna matkustan taas Itä-Suomesta länsirannikolle messuilemaan kirjabloggaajan roolissa. Messuni jäävät tällä kertaa kaksipäiväisiksi, koska pääsen lähtemään vasta lauantaiaamuna, mutta kokosin silti tähän kiinnostavia tärppejä kaikilta messupäiviltä. :)

pe 30.9, Runoja, nuortenkirjoja ja kehuttuja romaaneja
11.05 - 11.35 (Eino 2. krs) Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni. Potilasrunoja.
Tekijät kertovat, kuinka lääkärien saneluista ja muista terveydenhuollon teksteistä syntyy hauskoja ja sympaattisia runoja. Arvioni teoksesta löytyy täältä.

12.00 - 12.20 (Kuisti B-halli) Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kirjailija kertoo transsukupuolisesta Peetusta kertovasta nuortenkirjastaan. Arvioni löytyy täältä.

12.55 - 13.15 (Fiore A-halli) Maria Turtschaninoff: Naondel
Punaisen luostarin kronikoiden toinen osa sijoittuu aikaan ennen Maresia.

14.30 - 14.50 (Fiore A-halli) Laura Gustafsson: Korpisoturi
Ylen Aamun kirjassa Seppo Puttonen nimesi tämän teoksen vuoden toistaiseksi tärkeimmäksi kirjaksi. Itse luin tämän loppuun vasta pari päivää sitten ja suhtaudun hieman ristiriitaisemmin, mutta siitä lisää arviossa myöhemmin.

15.30 - 15.50 (Fiore A-halli) Antti Heikkinen: Matkamies maan
Heikkisen tuorein romaani kertoo siitä, kuinka vastaanottokeskus ja muut mullistukset saavat pienen sisäsuomalaisen kunnan sekaisin.

15.50 - 16.10 (Fiore A-halli) Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Statovcin toista romaania on pääosin kehuttu. Kannattaa lukea vaikkapa Kristan arvio kirjasta.

la 1.10, Siirtolaisuutta ja esikoisteoksia
11.45 - 13.10 (Auditorio) Migration and literature. Panel discussion.
Tämän hetken kuumin ja kiistellyin aihe, siirtolaisuus, on englanninkielisen paneelikeskustelun aiheena.

13.40 - 14.10 (Jukola 2. krs) Minna Rytisalo: Lempi ja Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Nämä molemmat esikoisromaanit ovat seuraavana lukupinossani. Ehkäpä ehdin lukea ne vielä ennen messuja - pitkästä junamatkasta on apua. ;)

14.10 - 14.40 (Jukola 2. krs) Stinke Itäniemi: Saturnuksen viettelys ja Anne-Maija Aalto: Syvään veteen
Kaksi esikoisromaania, joista Itäniemen teoksen yllätyksellinen kieli viehätti, mutta jälkimaku oli sekava (arvio täällä), ja Aallon teos 15-vuotiaan tytön surusta kiinnostaa.

14.40 - 15.10 (Jukola 2. krs) Linnea Alho: Todistaja ja Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi
Päivän kolmannen esikoiskirjaparin teokset ovat myös lukulistalla.

su 2.10, Sekalaista sakkia
11.00 - 11.20 (Agricola A-halli) Mike Pohjola: 1827
Pohjola tonkii Turun palon taustoja ja rikkoo samalla kaikkia historiallisen romaanin sääntöjä. Omaelämäkerrallinen Ihmisen poika (2011) oli hurja sukupolviromaani, jossa lukija sai itse päättää loppuratkaisun.

11.25 - 11.50 (Fiore A-halli) Alain Claude Sulzer: Täydellinen tarjoilija
Tätä esiintyjää odotan eniten. Sveitsiläisen Sulzerin Väärään aikaan (2012) on yksi hienoimmista viime vuosina lukemistani kirjoista! Uusin suomennos, Täydellinen tarjoilija, ilmestyy kirjamessujen aikaan.

12.50 - 13.20 (Runohuone) Kulttuurienvälisyys: monikulttuurisuus lastenkirjallisuudessa, kenen tarinoita lastenkirjallisuudessa kerrotaan ja miten?
Nykylastenkirjallisuudesta ja monikulttuurisuudesta.

12.55 - 13.15 (Agricola A-halli) Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Syksyn myyntimenestysromaani lienee tämä (tai seuraava).

13.15 - 13.35 (Agricola A-halli) Tommi Kinnunen: Lopotti
Äänikirjaversio romaanista on melkein kuunneltu ja täytyy sanoa, että Lopotti on vähintään yhtä vaikuttava kuin Neljäntienristeys.

14.40 - 15.00 (Onerva 2. krs) Laura Restrepo: Intohimon saari
Kolumbialaisen Restrepon romaani on tositapahtumiin perustuva kuvaus syrjäiselle meksikolaissaarelle 1900-luvun alussa muuttaneista ihmisistä. Esim. Katriinan blogista löytyy kiinnostava arvio.

Nähdään messuilla! :)

Koko messuohjelma ja -aikataulu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude