Siirry pääsisältöön

Tärpit Turun kirjamessuille 2016


Tulevana viikonloppuna vietetään taas Turun kirjamessuja, joiden teemoina ovat tällä kertaa Saksa ja Satakunta. Viime vuonna olin messuilla ensimmäistä kertaa ja tänä vuonna matkustan taas Itä-Suomesta länsirannikolle messuilemaan kirjabloggaajan roolissa. Messuni jäävät tällä kertaa kaksipäiväisiksi, koska pääsen lähtemään vasta lauantaiaamuna, mutta kokosin silti tähän kiinnostavia tärppejä kaikilta messupäiviltä. :)

pe 30.9, Runoja, nuortenkirjoja ja kehuttuja romaaneja
11.05 - 11.35 (Eino 2. krs) Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni. Potilasrunoja.
Tekijät kertovat, kuinka lääkärien saneluista ja muista terveydenhuollon teksteistä syntyy hauskoja ja sympaattisia runoja. Arvioni teoksesta löytyy täältä.

12.00 - 12.20 (Kuisti B-halli) Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kirjailija kertoo transsukupuolisesta Peetusta kertovasta nuortenkirjastaan. Arvioni löytyy täältä.

12.55 - 13.15 (Fiore A-halli) Maria Turtschaninoff: Naondel
Punaisen luostarin kronikoiden toinen osa sijoittuu aikaan ennen Maresia.

14.30 - 14.50 (Fiore A-halli) Laura Gustafsson: Korpisoturi
Ylen Aamun kirjassa Seppo Puttonen nimesi tämän teoksen vuoden toistaiseksi tärkeimmäksi kirjaksi. Itse luin tämän loppuun vasta pari päivää sitten ja suhtaudun hieman ristiriitaisemmin, mutta siitä lisää arviossa myöhemmin.

15.30 - 15.50 (Fiore A-halli) Antti Heikkinen: Matkamies maan
Heikkisen tuorein romaani kertoo siitä, kuinka vastaanottokeskus ja muut mullistukset saavat pienen sisäsuomalaisen kunnan sekaisin.

15.50 - 16.10 (Fiore A-halli) Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Statovcin toista romaania on pääosin kehuttu. Kannattaa lukea vaikkapa Kristan arvio kirjasta.

la 1.10, Siirtolaisuutta ja esikoisteoksia
11.45 - 13.10 (Auditorio) Migration and literature. Panel discussion.
Tämän hetken kuumin ja kiistellyin aihe, siirtolaisuus, on englanninkielisen paneelikeskustelun aiheena.

13.40 - 14.10 (Jukola 2. krs) Minna Rytisalo: Lempi ja Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Nämä molemmat esikoisromaanit ovat seuraavana lukupinossani. Ehkäpä ehdin lukea ne vielä ennen messuja - pitkästä junamatkasta on apua. ;)

14.10 - 14.40 (Jukola 2. krs) Stinke Itäniemi: Saturnuksen viettelys ja Anne-Maija Aalto: Syvään veteen
Kaksi esikoisromaania, joista Itäniemen teoksen yllätyksellinen kieli viehätti, mutta jälkimaku oli sekava (arvio täällä), ja Aallon teos 15-vuotiaan tytön surusta kiinnostaa.

14.40 - 15.10 (Jukola 2. krs) Linnea Alho: Todistaja ja Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi
Päivän kolmannen esikoiskirjaparin teokset ovat myös lukulistalla.

su 2.10, Sekalaista sakkia
11.00 - 11.20 (Agricola A-halli) Mike Pohjola: 1827
Pohjola tonkii Turun palon taustoja ja rikkoo samalla kaikkia historiallisen romaanin sääntöjä. Omaelämäkerrallinen Ihmisen poika (2011) oli hurja sukupolviromaani, jossa lukija sai itse päättää loppuratkaisun.

11.25 - 11.50 (Fiore A-halli) Alain Claude Sulzer: Täydellinen tarjoilija
Tätä esiintyjää odotan eniten. Sveitsiläisen Sulzerin Väärään aikaan (2012) on yksi hienoimmista viime vuosina lukemistani kirjoista! Uusin suomennos, Täydellinen tarjoilija, ilmestyy kirjamessujen aikaan.

12.50 - 13.20 (Runohuone) Kulttuurienvälisyys: monikulttuurisuus lastenkirjallisuudessa, kenen tarinoita lastenkirjallisuudessa kerrotaan ja miten?
Nykylastenkirjallisuudesta ja monikulttuurisuudesta.

12.55 - 13.15 (Agricola A-halli) Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Syksyn myyntimenestysromaani lienee tämä (tai seuraava).

13.15 - 13.35 (Agricola A-halli) Tommi Kinnunen: Lopotti
Äänikirjaversio romaanista on melkein kuunneltu ja täytyy sanoa, että Lopotti on vähintään yhtä vaikuttava kuin Neljäntienristeys.

14.40 - 15.00 (Onerva 2. krs) Laura Restrepo: Intohimon saari
Kolumbialaisen Restrepon romaani on tositapahtumiin perustuva kuvaus syrjäiselle meksikolaissaarelle 1900-luvun alussa muuttaneista ihmisistä. Esim. Katriinan blogista löytyy kiinnostava arvio.

Nähdään messuilla! :)

Koko messuohjelma ja -aikataulu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi