Siirry pääsisältöön

Leila Aboulela: The Translator

'Loneliness is Europe's malaria,' Rae said. 'No one can really be immune. This is not so hygienic a place, don't be taken in by the idols it makes of itself. You might even feel sorry for it, just a little, not too much, for there is no injustice in this decay.'

I tried to approach this book with an open mind. Considering that the introduction in the beginning of the novel included major spoilers, revealing all but the ending of the novel, I was hoping to get a good reading experience from something besides the plot - perhaps the characters or the language. I did not.

It has to be said that I have never read anything quite like this before. Islam as a religion and way of life as well as the Sudanese culture is thoroughly and quite naturally immersed into the story through the main character, Sammar, a young Sudanese woman living in Scotland. In her job as a translator as well as in her everyday life, she tries to balance somewhere in between cultures and languages, the East and the West. An immigrant widow living alone with a son growing up with her mother-in-law back in Sudan, Sammar's only comforts are religion and her daily work. At the university she works in, she meets and becomes friends with Rae, a Scottish lecturer, orientalist and researcher of Islam. A strange affair ensues.

The story is told entirely from the perspective of Sammar, so much so that Rae's thoughts and motivations remain impossibly obscure. The men's world seems very far away from Sammar and her secretary friend and fellow immigrant Yasmin. They gossip together and share their frustration at the bleak, cold English weather, but they seem to truly exist only in relation to men. When it seems that Rae is taking a friendly interest in her, Sammar immediately jumps to conclusions and speculates as to whether he would consider converting to Islam in order to marry her. Although Sammar's faith is strong and she does not compromise her principles, she is otherwise frustratingly weak and submissive. Rae, on the other hand, remains too distant to be of much interest to the reader. The ending of the book ultimately transforms this implausible story into an unrealistic, soppy romance.

Leila Aboulela: The Translator. Polygon. 1999.

ComtemporaryWriters.com: Leila Aboulela
Al-Ahram Weekly: "Halal Fiction"
Wikipedia: Leila Aboulela

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää