Siirry pääsisältöön

Saira Shah: Tarinankertojan tytär

Tuohon aikaan länsimaiden lehdistöstä saattoi lukea mujahidineistä vain vähän sellaista, mikä ei ollut yhden tai toisen politiikan värittämää. Mujahidinit kuvattiin joko vapaan maailman uljaiksi sankareiksi tai taantumuksellisiksi rosvoiksi. Molemmat näkemykset olivat länsimaiden luomuksia. Nämä miehet eivät sen enempää inhonneet kommunisteja (paitsi vääräuskoisina) kuin ihailleet Amerikkaa.

Englannissa asuva Saira Shah kuulee lapsena afganistanilaiselta isältään tarinoita kaukaisesta ja eksoottisesta Afganistanista. Aikuisena hän lähtee toimittajan ammattinsa kautta etsimään juuriaan isänsä kotimaasta.

Saira pukeutuu turvallisuussyistä pojaksi kulkiessaan kunniansa ja ylpeytensä puolesta taistelevien, Yhdysvaltain CIA:n tukemien mujahidin-sissien mukana Kabulia ympäröivillä vuorilla. Hän tekee juttua Pakistanin puolelle paenneista, Peshawarin massiivisilla pakolaisleireillä asuvista afgaaneista. Samalla hän kertoo Talibanien noususta valtaan ja kulkee jalan lumisten vuorten yli Koillis-Afganistaniin filmaamaan dokumenttia erään kylän perheestä kesken Yhdysvaltain juuri alkanutta hyökkäystä lokakuussa 2001. (Uhka)rohkean toimittajan kokemuksista syntyi tämä omaelämäkerrallinen romaani.

Shah poimii ympärillä riehuvasta sodasta yksittäisten perheiden tarinoita ja pääsee kulttuurintuntemuksensa ja kielitaitonsa ansiosta lähelle paikallisia ihmisiä. Toisaalta hän osaa ottaa tapahtumiin myös etäisyyttä ja raportoida niitä ammattitoimittajan taidoilla. Osassa kirjaa on tosin myös sensaationhakuinen, keltaisen lehdistön makuinen vivahde. Mutta Afganistanin vuosikymmeniä kestänyt on-off sotatila varmasti tuottaakin uutisia, jotka ovat länsimaisesta näkökulmasta lähes uskomattoman kuuloisia.

Shah'n omaelämäkerrallinen romaani käy läpi myös Afganistanin lähihistoriaa pähkinänkuoressa kaikille niille, joille eri etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien ja armeijoiden väliset yhteenotot alueella menevät suloisesti sekaisin. Taliban-liike tuntui aikoinaan pelastuksen enkeliltä eri heimojen välisistä kiistoista kärsivän kansan mielestä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maahan levisi ainakin nimellinen rauha. Vuosien saatossa Afganistanista alkoi kuitenkin kuulua yhä hälyttävämpiä uutisia mm. julkisista teloituksista ja naisten huonosta asemasta. Mutta tarvittiin suora isku länsimaihin ennen kuin Afganistanin poliittiseen ja humanitaariseen tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota.

Kirja niille, joille Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa tai Leijapoika -romaanien maailma jäi mieleen.

Tarinankertojan tyttären mukana on kuljettu myös Satun, Meten ja Nadian blogeissa.

Saira Shah: Tarinankertojan tytär. WSOY. 2004.
Englanninkielinen alkuteos: The Storyteller's Daughter
Suomentaja: Liisa Pakkanen

WSOY: Tarinankertojan tytär
Wikipedia: Saira Shah [en]
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää