Tuohon aikaan länsimaiden lehdistöstä saattoi lukea mujahidineistä vain vähän sellaista, mikä ei ollut yhden tai toisen politiikan värittämää. Mujahidinit kuvattiin joko vapaan maailman uljaiksi sankareiksi tai taantumuksellisiksi rosvoiksi. Molemmat näkemykset olivat länsimaiden luomuksia. Nämä miehet eivät sen enempää inhonneet kommunisteja (paitsi vääräuskoisina) kuin ihailleet Amerikkaa.
Englannissa asuva Saira Shah kuulee lapsena afganistanilaiselta isältään tarinoita kaukaisesta ja eksoottisesta Afganistanista. Aikuisena hän lähtee toimittajan ammattinsa kautta etsimään juuriaan isänsä kotimaasta.
Saira pukeutuu turvallisuussyistä pojaksi kulkiessaan kunniansa ja ylpeytensä puolesta taistelevien, Yhdysvaltain CIA:n tukemien mujahidin-sissien mukana Kabulia ympäröivillä vuorilla. Hän tekee juttua Pakistanin puolelle paenneista, Peshawarin massiivisilla pakolaisleireillä asuvista afgaaneista. Samalla hän kertoo Talibanien noususta valtaan ja kulkee jalan lumisten vuorten yli Koillis-Afganistaniin filmaamaan dokumenttia erään kylän perheestä kesken Yhdysvaltain juuri alkanutta hyökkäystä lokakuussa 2001. (Uhka)rohkean toimittajan kokemuksista syntyi tämä omaelämäkerrallinen romaani.
Shah poimii ympärillä riehuvasta sodasta yksittäisten perheiden tarinoita ja pääsee kulttuurintuntemuksensa ja kielitaitonsa ansiosta lähelle paikallisia ihmisiä. Toisaalta hän osaa ottaa tapahtumiin myös etäisyyttä ja raportoida niitä ammattitoimittajan taidoilla. Osassa kirjaa on tosin myös sensaationhakuinen, keltaisen lehdistön makuinen vivahde. Mutta Afganistanin vuosikymmeniä kestänyt on-off sotatila varmasti tuottaakin uutisia, jotka ovat länsimaisesta näkökulmasta lähes uskomattoman kuuloisia.
Shah'n omaelämäkerrallinen romaani käy läpi myös Afganistanin lähihistoriaa pähkinänkuoressa kaikille niille, joille eri etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien ja armeijoiden väliset yhteenotot alueella menevät suloisesti sekaisin. Taliban-liike tuntui aikoinaan pelastuksen enkeliltä eri heimojen välisistä kiistoista kärsivän kansan mielestä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maahan levisi ainakin nimellinen rauha. Vuosien saatossa Afganistanista alkoi kuitenkin kuulua yhä hälyttävämpiä uutisia mm. julkisista teloituksista ja naisten huonosta asemasta. Mutta tarvittiin suora isku länsimaihin ennen kuin Afganistanin poliittiseen ja humanitaariseen tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota.
Kirja niille, joille Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa tai Leijapoika -romaanien maailma jäi mieleen.
Tarinankertojan tyttären mukana on kuljettu myös Satun, Meten ja Nadian blogeissa.
Saira Shah: Tarinankertojan tytär. WSOY. 2004.
Englanninkielinen alkuteos: The Storyteller's Daughter
Suomentaja: Liisa Pakkanen
WSOY: Tarinankertojan tytär
Wikipedia: Saira Shah [en]
Englannissa asuva Saira Shah kuulee lapsena afganistanilaiselta isältään tarinoita kaukaisesta ja eksoottisesta Afganistanista. Aikuisena hän lähtee toimittajan ammattinsa kautta etsimään juuriaan isänsä kotimaasta.
Saira pukeutuu turvallisuussyistä pojaksi kulkiessaan kunniansa ja ylpeytensä puolesta taistelevien, Yhdysvaltain CIA:n tukemien mujahidin-sissien mukana Kabulia ympäröivillä vuorilla. Hän tekee juttua Pakistanin puolelle paenneista, Peshawarin massiivisilla pakolaisleireillä asuvista afgaaneista. Samalla hän kertoo Talibanien noususta valtaan ja kulkee jalan lumisten vuorten yli Koillis-Afganistaniin filmaamaan dokumenttia erään kylän perheestä kesken Yhdysvaltain juuri alkanutta hyökkäystä lokakuussa 2001. (Uhka)rohkean toimittajan kokemuksista syntyi tämä omaelämäkerrallinen romaani.
Shah poimii ympärillä riehuvasta sodasta yksittäisten perheiden tarinoita ja pääsee kulttuurintuntemuksensa ja kielitaitonsa ansiosta lähelle paikallisia ihmisiä. Toisaalta hän osaa ottaa tapahtumiin myös etäisyyttä ja raportoida niitä ammattitoimittajan taidoilla. Osassa kirjaa on tosin myös sensaationhakuinen, keltaisen lehdistön makuinen vivahde. Mutta Afganistanin vuosikymmeniä kestänyt on-off sotatila varmasti tuottaakin uutisia, jotka ovat länsimaisesta näkökulmasta lähes uskomattoman kuuloisia.
Shah'n omaelämäkerrallinen romaani käy läpi myös Afganistanin lähihistoriaa pähkinänkuoressa kaikille niille, joille eri etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien ja armeijoiden väliset yhteenotot alueella menevät suloisesti sekaisin. Taliban-liike tuntui aikoinaan pelastuksen enkeliltä eri heimojen välisistä kiistoista kärsivän kansan mielestä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maahan levisi ainakin nimellinen rauha. Vuosien saatossa Afganistanista alkoi kuitenkin kuulua yhä hälyttävämpiä uutisia mm. julkisista teloituksista ja naisten huonosta asemasta. Mutta tarvittiin suora isku länsimaihin ennen kuin Afganistanin poliittiseen ja humanitaariseen tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota.
Kirja niille, joille Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa tai Leijapoika -romaanien maailma jäi mieleen.
Tarinankertojan tyttären mukana on kuljettu myös Satun, Meten ja Nadian blogeissa.
Saira Shah: Tarinankertojan tytär. WSOY. 2004.
Englanninkielinen alkuteos: The Storyteller's Daughter
Suomentaja: Liisa Pakkanen
WSOY: Tarinankertojan tytär
Wikipedia: Saira Shah [en]
Kommentit
Lähetä kommentti