Siirry pääsisältöön

Saira Shah: Tarinankertojan tytär

Tuohon aikaan länsimaiden lehdistöstä saattoi lukea mujahidineistä vain vähän sellaista, mikä ei ollut yhden tai toisen politiikan värittämää. Mujahidinit kuvattiin joko vapaan maailman uljaiksi sankareiksi tai taantumuksellisiksi rosvoiksi. Molemmat näkemykset olivat länsimaiden luomuksia. Nämä miehet eivät sen enempää inhonneet kommunisteja (paitsi vääräuskoisina) kuin ihailleet Amerikkaa.

Englannissa asuva Saira Shah kuulee lapsena afganistanilaiselta isältään tarinoita kaukaisesta ja eksoottisesta Afganistanista. Aikuisena hän lähtee toimittajan ammattinsa kautta etsimään juuriaan isänsä kotimaasta.

Saira pukeutuu turvallisuussyistä pojaksi kulkiessaan kunniansa ja ylpeytensä puolesta taistelevien, Yhdysvaltain CIA:n tukemien mujahidin-sissien mukana Kabulia ympäröivillä vuorilla. Hän tekee juttua Pakistanin puolelle paenneista, Peshawarin massiivisilla pakolaisleireillä asuvista afgaaneista. Samalla hän kertoo Talibanien noususta valtaan ja kulkee jalan lumisten vuorten yli Koillis-Afganistaniin filmaamaan dokumenttia erään kylän perheestä kesken Yhdysvaltain juuri alkanutta hyökkäystä lokakuussa 2001. (Uhka)rohkean toimittajan kokemuksista syntyi tämä omaelämäkerrallinen romaani.

Shah poimii ympärillä riehuvasta sodasta yksittäisten perheiden tarinoita ja pääsee kulttuurintuntemuksensa ja kielitaitonsa ansiosta lähelle paikallisia ihmisiä. Toisaalta hän osaa ottaa tapahtumiin myös etäisyyttä ja raportoida niitä ammattitoimittajan taidoilla. Osassa kirjaa on tosin myös sensaationhakuinen, keltaisen lehdistön makuinen vivahde. Mutta Afganistanin vuosikymmeniä kestänyt on-off sotatila varmasti tuottaakin uutisia, jotka ovat länsimaisesta näkökulmasta lähes uskomattoman kuuloisia.

Shah'n omaelämäkerrallinen romaani käy läpi myös Afganistanin lähihistoriaa pähkinänkuoressa kaikille niille, joille eri etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien ja armeijoiden väliset yhteenotot alueella menevät suloisesti sekaisin. Taliban-liike tuntui aikoinaan pelastuksen enkeliltä eri heimojen välisistä kiistoista kärsivän kansan mielestä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maahan levisi ainakin nimellinen rauha. Vuosien saatossa Afganistanista alkoi kuitenkin kuulua yhä hälyttävämpiä uutisia mm. julkisista teloituksista ja naisten huonosta asemasta. Mutta tarvittiin suora isku länsimaihin ennen kuin Afganistanin poliittiseen ja humanitaariseen tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota.

Kirja niille, joille Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa tai Leijapoika -romaanien maailma jäi mieleen.

Tarinankertojan tyttären mukana on kuljettu myös Satun, Meten ja Nadian blogeissa.

Saira Shah: Tarinankertojan tytär. WSOY. 2004.
Englanninkielinen alkuteos: The Storyteller's Daughter
Suomentaja: Liisa Pakkanen

WSOY: Tarinankertojan tytär
Wikipedia: Saira Shah [en]

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi