Kaipaan suuresti sisäistä ja ulkoista rauhaa. Voisin lähteä koska tahansa takaisin Länsi-Papuaan asumaan, mutta jos palaisin sinne, en saisi rauhaa tietäessäni, että ne ihmiset, joita kutsun omaksi kansakseni, elävät kuin vangit omassa maassaan. Enkä edes saisi puhua siitä. Länsi-Papuassa asuvilla ulkomaalaisilla on vain kaksi säällistä vaihtoehtoa: He voivat puhua siitä, mitä tietävät, ja joutua välittömästi karkotetuksi maasta. Niin on tapahtunut kaikille, jotka ovat puhuneet. Tai he voivat vaieta ja auttaa ihmisiä kaikessa hiljaisuudessa.
Saksalaisen Sabine Kueglerin Paluu viidakkoon on suoraa jatkoa hänen omaelämäkerralliselle Viidakkolapsi-romaanilleen. Jälkimmäinen kertoo Sabinen lapsuudesta ja hänen perheensä elämästä Länsi-Papuan viidakossa elävän fayu-heimon parissa. Tässä romaanissa Sabine palaa aikuistuneena ja jokseenkin länsimaalaistuneena lapsuutensa viidakkoon, jossa hänen ikääntyvä isänsä yhä asuu. Länsi-Papuassa ja Länsi-Uudella-Guinealla oleskellessaan Sabine ottaa myös osaa papualaisten itsenäisyysliikkeeseen.
Kirjassa valotetaan hieman maan poliittista historiaa: Länsi-Uusi-Guinea oli Alankomaiden siirtomaa, ennen kuin se liitettiin Indonesiaan vuonna 1962. Osana YK:n valvomaa siirtymisprosessia järjestettiin vuonna 1969 nk. Act of Free Choice -vaalit, joissa Indonesian armeija "demokraattisesti" nimitti 1025 miestä (!) edustamaan kaikkia Länsi-Uuden-Guinean äänioikeutettuja. Vähintäänkin epäilyttävässä äänestyksessä 100 % äänioikeutetuista äänesti sen puolesta, että Länsi-Uusi-Guinea pysyisi osana Indonesiaa. Kun huhut Indonesian viranomaisten vaalien yhteydessä suorittamista uhkailuista, kidutuksista, joukkomurhista ja kidnappauksista levisivät Länsi-Uudessa-Guineassa, Act of Free Choice -vaaleja alettiinkin kutsua Act of No Choice -vaaleiksi.
YK ja kansainvälinen yhteisö pesi kätensä tapauksesta. Vielä nykyäänkin, mikäli Kueglerin kirjaan on uskomista, Indonesian armeija ja viranomaiset järjestelmällisesti sortavat ja kiduttavat Länsi-Uuden-Guinean ihmisiä. Papuan lipun nostamisesta salkoon on luvassa kuolemantuomio, sananvapaus on nollassa ja toimittajien työskentely maassa on erittäin vaikeaa.
Kuegler yrittää osaltaan tuoda Länsi-Papuan tarinaa suuren yleisön tietoisuuteen. Tämän laajemman poliittisen tarinan rinnalla kulkee Sabinen oma tarina vierailusta fayu-kansan luo. Nostalgia ja lapsuusmuistojen hehkuttaminen sekä heimon elämäntapojen ihannointi/kauhistelu käy vähitellen ärsyttäväksi. Teoksesta olisi saanut vakuuttavan poliittisen manifestin myös ilman itsekeskeistä, tunteisiin vetoavaa draamaa.
Sabine Kuegler: Paluu viidakkoon. Helmi Kustannus. 2007.
Saksankielinen alkuteos: Ruf des Dschungels
Suomentaja: Ilona Nykyri
Tammi: Sabine Kuegler
Wikipedia: Sabine Kuegler
Saksalaisen Sabine Kueglerin Paluu viidakkoon on suoraa jatkoa hänen omaelämäkerralliselle Viidakkolapsi-romaanilleen. Jälkimmäinen kertoo Sabinen lapsuudesta ja hänen perheensä elämästä Länsi-Papuan viidakossa elävän fayu-heimon parissa. Tässä romaanissa Sabine palaa aikuistuneena ja jokseenkin länsimaalaistuneena lapsuutensa viidakkoon, jossa hänen ikääntyvä isänsä yhä asuu. Länsi-Papuassa ja Länsi-Uudella-Guinealla oleskellessaan Sabine ottaa myös osaa papualaisten itsenäisyysliikkeeseen.
Kirjassa valotetaan hieman maan poliittista historiaa: Länsi-Uusi-Guinea oli Alankomaiden siirtomaa, ennen kuin se liitettiin Indonesiaan vuonna 1962. Osana YK:n valvomaa siirtymisprosessia järjestettiin vuonna 1969 nk. Act of Free Choice -vaalit, joissa Indonesian armeija "demokraattisesti" nimitti 1025 miestä (!) edustamaan kaikkia Länsi-Uuden-Guinean äänioikeutettuja. Vähintäänkin epäilyttävässä äänestyksessä 100 % äänioikeutetuista äänesti sen puolesta, että Länsi-Uusi-Guinea pysyisi osana Indonesiaa. Kun huhut Indonesian viranomaisten vaalien yhteydessä suorittamista uhkailuista, kidutuksista, joukkomurhista ja kidnappauksista levisivät Länsi-Uudessa-Guineassa, Act of Free Choice -vaaleja alettiinkin kutsua Act of No Choice -vaaleiksi.
YK ja kansainvälinen yhteisö pesi kätensä tapauksesta. Vielä nykyäänkin, mikäli Kueglerin kirjaan on uskomista, Indonesian armeija ja viranomaiset järjestelmällisesti sortavat ja kiduttavat Länsi-Uuden-Guinean ihmisiä. Papuan lipun nostamisesta salkoon on luvassa kuolemantuomio, sananvapaus on nollassa ja toimittajien työskentely maassa on erittäin vaikeaa.
Kuegler yrittää osaltaan tuoda Länsi-Papuan tarinaa suuren yleisön tietoisuuteen. Tämän laajemman poliittisen tarinan rinnalla kulkee Sabinen oma tarina vierailusta fayu-kansan luo. Nostalgia ja lapsuusmuistojen hehkuttaminen sekä heimon elämäntapojen ihannointi/kauhistelu käy vähitellen ärsyttäväksi. Teoksesta olisi saanut vakuuttavan poliittisen manifestin myös ilman itsekeskeistä, tunteisiin vetoavaa draamaa.
Sabine Kuegler: Paluu viidakkoon. Helmi Kustannus. 2007.
Saksankielinen alkuteos: Ruf des Dschungels
Suomentaja: Ilona Nykyri
Tammi: Sabine Kuegler
Wikipedia: Sabine Kuegler
Aivan huikea ja mieltä avaava kirja. Suosittelen! Tästä jää jotain käteen.
VastaaPoista