Kirjanurkkaus

"It's true that the rhekaro has been given the semblance of a child, but another form radiates beyond the physical. I don't understand it, but what I see around him is the form of a young dragon." Alec stared hard at Sebrahn, squinting his eyes, but saw nothing unusual. "A dragon? That's impossible! Sebrahn was made from bits of -- me!" The White Road is the fifth book in the Nightrunner Series and continues immediately from where Shadows Return ended. Considering how much I enjoyed Shadows Return , I had high hopes for its sequel. The White Road was released just a few days ago, on May 24, and I pre-ordered it from The Book Depository (recommended!) - receiving it within days of the release and also reading it straight away. And... I have to say I was disappointed. In the previous book, spies and nightrunners Alec and Seregil came into possession of a strange, white creature named Sebrahn, a rhekaro, "a child of no woman" created from...

En aio pyytää sinua luopumaan jutusta. Olet täysi-ikäinen ja rokotettu. Mutta säälistä, ole varovainen. Viisitoistavuotias tyttönen, se on todella iso riski. Ajattele hänen perhettään, joka ei näytä olevan mikä tahansa perhe ja ajattele myös omaa perhettäsi. Äläkä paljasta tunteitasi liian äkkiä, jos voit olla sen tekemättä (mitä epäilen). Jos tätä romaania lähdettäisiin myymään tänä päivänä, markkinointitekstinä voisi olla esim. "L-koodi Ranskassa viime vuosisadan loppupuolella" tai jotain vastaavaa. Kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä koostuva romaani on vieläpä kronologisesti jaettu kappaleisiin, jotka perustuvat tapahtumavuosiin - aivan kuin TV-sarjan kaudet usein ovat. Lisäksi romaanin naispainotteinen henkilökaarti on melko kirjava: on naisia rakastavia naisia, naisia ja miehiä rakastavia naisia, miehiä rakastavia naisia - ja vastaavasti myös edellä mainittujen henkilöiden äitejä, sisaria, veljiä, työtovereita, lapsia, ystäviä, aviomiehiä, anoppeja... Ihmissuhteiden v...

Työnnämme kielemme ulos pyydystämään keijuja. Isä pitää meitä käsistä ja me pyörimme hiutaleiden mukana, kylmiä pisaroita kielen päällä, ja kerran, olen varma, että nielaisen hiutaleen sijasta tähden. Puristin kasvot polvia vasten ja muistin sen joulun niin kipeästi, että sen oli pakko olla totta. Toivoin, että Joona muistaisi saman. Elina Hirvosen teoksia on kehuttu eri medioissa ja yksittäisissä blogeissa ja liitynpä nyt itsekin tähän laajaan ja moniääniseen ryhmään. Nappasin Hirvosen yhden päivän esikoisromaanin viikonloppulukemiseksi, mutta kirja ahmaisi mukaansa niin tehokkaasti, että siitä tulikin vain yhden lauantai-iltapäivän pikalukeminen. :) Kirja on surullinen ja myös masentava, mutta samalla oudon toiveikas; elämänmakuinen muttei kliseinen. Välillä tuli mieleen Hannu Väisäsen kuvaukset kurjuudesta ja ongelmallisista perheistä - mutta Väisäsen romaanit ovat mielestäni tähän verrattuna paljon raskaampia. Päähenkilö Anna viettää keväistä päivää kahviloissa istuen ja ...

At first I thought it was just a boy, a slight sparrowy figure wearing a cap pulled down low over his face; then he moved into the light and I saw it was an old woman, scrawny as an alley cat, tugging at some burgundy velour curtains to get at the box of my husband's old vinyls half buried under the other junk. Marina Lewycka became a bestselling author with her debut novel, A Short History of Tractors in Ukranian , and her second novel, Two Caravans , was also popular. I read and enjoyed both of them, so my expectations were high for her third book, We Are All Made of Glue . The novel was funny, but not as great as the other two. We Are All Made of Glue contains similar themes as the other two novels: immigration, displacement, attempts to overcome prejudices, settling into the English society... Georgie Sinclair is an English writer, trying to get over her divorce and look after her son, who his alarmingly obsessed with the end of the world, Antichrist and the evil mysterie...

Mm. anni.m :n innoittamana päätin yrittää mahdotonta, eli listata lukemani top-10 kirjaa. Listan teko oli odotetusti haastavaa, ja moni suosikki jäi myös sen ulkopuolelle. Listalle eivät ehkä päätyneet eniten elämääni muuttaneet tai siihen jotenkin mullistavasti vaikuttaneet kirjat, vaan lähinnä lukuelämykset, jotka jäivät mieleen vuosikausiksi ja kirjat, joita suosittelisin koska tahansa muillekin. Tässä siis harkittu, ruodittu ja karsittu top-10 listani: 1. Arundhati Roy : Joutavuuksien jumala ( The God of Small Things , 1997) Suomentaja: Hanna Tarkka Tästä kirjasta voin rehellisesti sanoa, että se on paras ja vaikuttavin, jonka olen koskaan lukenut. Lisäksi kirjoitan siitä parhaillaan graduani, enkä ole ainakaan vielä kyllästynyt romaaniin, vaikka olen tehnyt siitä tutkielmaa jo lähes neljä vuotta (heh, kyllä se vielä valmistuu...). ;) Siis pähkinänkuoressa: yhden intialaisen perheen kolmen sukupolven ilot, surut ja tragediat kerrottuna 7-vuotiaiden kaksosten näkökulmasta. 2...

[...] Willie alkoi oivaltaa voivansa esiintyä aivan sellaisena kuin itse halusi. Hän saattoi tavallaan luoda itselleen oman vallankumouksen. Näköalat olivat huimaavat. Niin kauan kuin pysyteltiin terveen järjen rajoissa, hän saattoi rakentaa uudelleen vaikka koko minuutensa, koko henkilö- ja sukuhistoriansa. Intialaissyntyinen Willie Chandra haluaa paeta konservatiivisesta lapsuudenkodistaan ja lähtee Lontooseen opiskelemaan. Maahanmuuttaja-opiskelija ei saa Englannissa kovin suurta arvostusta osakseen ja Willie päättääkin rakentaa koko identiteettinsä uudelleen. Hän katkaisee välinsä vanhempiensa kotimaahan ja luo itsestään kuvaa modernina novellikirjailijana. Jokseenkin sattumalta Willie päätyy naimisiin portugalilais-afrikkalaisen Anan kanssa ja päättää muuttaa vaimonsa kotimaahan Afrikassa (maa jää romaanissa nimettömäksi). Siellä Willie on taas jonkinlainen ulkopuolelta tullut kummajainen, vaikka kuuluukin vaimonsa syntyperän ansiosta yhteiskunnan hyväosaisiin, tilanomistajiin...

Tunnin harjoiteltuaan hän tavallisesti pääsee tilaan, jossa hän ei enää tuota tanssia, vaan tanssi tuottaa hänet, tanssi ottaa haltuunsa hänen jalkansa, käsivartensa, vyötärönsä ja pyörittää, pidättelee ja päästää halunsa mukaan. Voi äänetöntä asiaa, sanojen ristiriitaisuutta ruumiin muuttumista hengeksi katoavaa lihan taidetta Nancy Hustonin Syntymämerkin innoittamana päätin lukea häneltä jotain muutakin. Petyin vähän, kun selailin kirjastossa hänen romaanejaan ja ne kaikki vaikuttivat jotenkin yksinkertaisilta, aihepiirit jopa vähän tylsiltä. Suurin osa näytti pikaisen selailun ja takakansien tarkastelun perusteella heppoisilta viihderomaaneilta. Valitsin kuitenkin lupaavimman tapauksen, romaanin nimeltä Täyskäännös (1994, suomennettu 2001). Kirja kertoo Linistä, naisesta, jonka intohimona on tanssi. Ammattitanssijan lisäksi Lin on myös vaimo ja kahden pienen tytön äiti. Nämä roolit vetävät Liniä eri suuntiin: hän rakastaa molempia lapsiaan - tosin hyvin eri tavoin - mutta ...