Siirry pääsisältöön

Nancy Huston: Täyskäännös

Tunnin harjoiteltuaan hän tavallisesti pääsee tilaan, jossa hän ei enää tuota tanssia, vaan tanssi tuottaa hänet, tanssi ottaa haltuunsa hänen jalkansa, käsivartensa, vyötärönsä ja pyörittää, pidättelee ja päästää halunsa mukaan.
Voi äänetöntä asiaa, sanojen ristiriitaisuutta
ruumiin muuttumista hengeksi
katoavaa lihan taidetta

Nancy Hustonin Syntymämerkin innoittamana päätin lukea häneltä jotain muutakin. Petyin vähän, kun selailin kirjastossa hänen romaanejaan ja ne kaikki vaikuttivat jotenkin yksinkertaisilta, aihepiirit jopa vähän tylsiltä. Suurin osa näytti pikaisen selailun ja takakansien tarkastelun perusteella heppoisilta viihderomaaneilta. Valitsin kuitenkin lupaavimman tapauksen, romaanin nimeltä Täyskäännös (1994, suomennettu 2001).

Kirja kertoo Linistä, naisesta, jonka intohimona on tanssi. Ammattitanssijan lisäksi Lin on myös vaimo ja kahden pienen tytön äiti. Nämä roolit vetävät Liniä eri suuntiin: hän rakastaa molempia lapsiaan - tosin hyvin eri tavoin - mutta samalla hän tuntee pakottavaa tarvetta tanssia ja luoda uraa. Heti kun hän vain synnytyksiltään kykenee, hän aloittaa jälleen uuden koreografian työstämisen ruumistaan säästämättä. Lopulta hän tekee osin itsekkään mutta myös ymmärrettävän valinnan ja jättää perheensä lähteäkseen maailmalle tanssiryhmänsä mukana. Tytöt varttuvat: Angela haluaa olla äitinsä kaltainen, kun taas Marina tuntee äitiään kohtaan jonkinlaista pakokauhunsekaista vihaa. Ja tietenkin Lin joutuu kohtaamaan menneisyyden uudestaan...

Vaikka toivoin jotain syvällisempää, romaani oli kevyen viihteellinen ja täynnä ärsyttävän tekotaiteellisia kielikuvia. Naispuolisten henkilöiden kehoja kuvailtiin ehkä tarkoituksella esineellistäen. Romaanin perhekuviot saivat vähitellen saippuaoopperamaisia piirteitä ja siirappimaista happy endiäkään ei onnistuta välttämään.

Ei enää Huston-kokeiluja minulle, kiitos.

Nancy Huston: Täyskäännös. Gummerus. 2001.
Ranskankielinen alkuteos: La Virevolte
Suomentaja: Annikki Suni

Gummerus: Täyskäännös
Gummerus: Nancy Huston

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi17 kesäkuuta, 2023 08:22

    Voi miten eri tavoin luemme- itkin melkein koko ajan lukiessani. Teemojen kuten valinnat, luopuminen ja rakkaus oli sydäntäsärkevää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää