Siirry pääsisältöön

Top-10

Mm. anni.m:n innoittamana päätin yrittää mahdotonta, eli listata lukemani top-10 kirjaa. Listan teko oli odotetusti haastavaa, ja moni suosikki jäi myös sen ulkopuolelle. Listalle eivät ehkä päätyneet eniten elämääni muuttaneet tai siihen jotenkin mullistavasti vaikuttaneet kirjat, vaan lähinnä lukuelämykset, jotka jäivät mieleen vuosikausiksi ja kirjat, joita suosittelisin koska tahansa muillekin. Tässä siis harkittu, ruodittu ja karsittu top-10 listani:

1. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
(The God of Small Things, 1997)
Suomentaja: Hanna Tarkka

Tästä kirjasta voin rehellisesti sanoa, että se on paras ja vaikuttavin, jonka olen koskaan lukenut. Lisäksi kirjoitan siitä parhaillaan graduani, enkä ole ainakaan vielä kyllästynyt romaaniin, vaikka olen tehnyt siitä tutkielmaa jo lähes neljä vuotta (heh, kyllä se vielä valmistuu...). ;) Siis pähkinänkuoressa: yhden intialaisen perheen kolmen sukupolven ilot, surut ja tragediat kerrottuna 7-vuotiaiden kaksosten näkökulmasta.

2. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
(Lord of the Rings, 1954-55)
Suomentajat: Kersti Juva, Eila Pennanen, Panu Pekkanen

Tunnustan: olin nuorempana useamman vuoden ajan varsinainen LotR-friikki ja Tolkien-fani. Ensin näin leffatrilogian, sitten luin kaiken mahdollisen Tolkienin kirjoittaman (plus muutaman elämäkerran), sitten opettelin ulkoa sitaatteja kirjoista ja elokuvista, sitten päällystin huoneeni seinät örkkijulisteilla ja huolellisesti jäljennetyillä Keskimaan kartoilla, sitten opiskelin muutamia olennaisia lauseita quenya-haltiakieltä... jne. :) Tolkienin maailma lumoaa edelleen, vaikka örkkijulisteet joutuivat jo varaston perukoille. :)

3. Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
(Suputoniku no koibito, 1999)
Suomentaja: Ilkka Malinen

Listalle oli pakko saada ainakin yksi Murakamin romaaneista, koska Murakami on mielestäni yksi parhaista nykykirjailijoista. Vasta vähän aikaa sitten suomeksikin ilmestynyt Kafka rannalla olisi myös hyvin voinut päästä tähän, samoin suomentamattomat The Wind-Up Bird Chronicle ja Hard-boiled Wonderland and the End of the World. Rakastuin kuitenkin aikoinani Sputnik-rakastettuni kirjan päähenkilöihin, impulsiiviseen ja taiteelliseen Sumireen sekä tähän salaa rakastuneeseen K:hon. Murakamin romaaneissa arkipäiväisetkin asiat muuttuvat maagisiksi, ja lukijan täytyy usein ponnistella pysyäkseen kärryillä loppuun asti.

4. Victor Hugo: Kurjat
(Les Misérables, 1862)
Suomentaja: Eino Voionmaa

Klassikko, joka teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen.







5. Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu
(Written on the Body, 1992)
Suomentaja: Raija Mattila

Wintersonilta olisi myös melkein yhtä hyvin voinut laittaa tähän esikoisromaanin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä tai oudon, metafiktiivisen scifiteoksen, The Stone Gods, mutta Ihoon kirjoitetulla on etuoikeus. Parisuhteesta, rakkaudesta ja erosta kertova kirja on kirjoitettu taidokkaasti niin, ettei lukija saa missään vaiheessa tietää kirjan päähenkilön sukupuolta. Lukiessa yrittää tiedostamattaankin lokeroida henkilöä milloin mieheksi, milloin naiseksi, ja romaani pistääkin miettimään, mitä väliä sukupuolella lopulta on.

6. Iris Murdoch: Meri, meri
(The Sea, the Sea, 1978)
Suomentaja: Paavo Lehtonen

Luen Murdochia yleensä kausiluonteisesti: joskus vain tekee mieli taidokkaasti rakenneltuja juonikuvioita ja moniulotteisia henkilöhahmoja. Romaanissa Meri, meri Murdoch tuo meren rannalla sijaitsevaan tyhjään kartanoon värikkään henkilökaartin, josta ei outoja pakkomielteitä ja jännitteitä puutu.



7. William Golding: Kärpästen herra
(Lord of the Flies, 1954)
Suomentaja: Juhana Perkki

Romaani tuli nuorempana uniin saakka. Luin tämän uudestaan englanniksi reilu vuosi sitten. Ihmisten synnynnäinen pahuus tulee esiin poikajoukossa, joka haaksirikkoutuu autiolle saarelle.





8. Salman Rushdie: Keskiyön lapset
(Midnight's Children, 1981)
Suomentaja: Arto Häilä

Mystiikkaa ja maagista realismia sisältävä eeppinen romaani Intiasta.







9. John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen
(The French Lieutenant's Woman, 1969)
Suomentaja: Kaarina Jaatinen

Innostuin metafiktiivisyydestä tämän romaanin myötä. Fossiili-intoilija Charles tapaa mystisen Sarah'n Lyme Regisissä, kaupungissa Englannin etelärannikolla. Sarah'n tarinasta tulee Charlesille pakkomielle, mutta romaanin kerronnan keskeyttää kirjailijan väliintulo: kirjailija alkaa kesken tarinan pohtia henkilöhahmojensa fiktiivisyyttä ja kirjan kirjoittamisen ongelmia. Loppu onkin yllätys...

10. Inka Nousiainen: Arvaa ketä ajattelen
(2007)

Pitihän listalle saada jotain suomalaistakin! Jätän nyt Waltarit sun muut täysin huomiotta ja nostan esiin nuoren naiskirjailijan, jonka teokset ovat onnistuneet lumoamaan ainakin minut täysin. Arvaa ketä ajattelen on Nousiaisen uusin nuorille aikuisille suunnattu romaani, joka kertoo lapsuudesta ja nuoruudesta, siskosta ja veljestä. Kielellä leikittelyä ja visuaalisia mielikuvia. Pisteenä i:n päällä on Susanna Majurin upea valokuva kirjan kannessa.

Tässäpä lista perusteluineen, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! Ulkopuolelle jääneistä eniten harmittavat ehkä Kazuo Ishiguro, F. Scott Fitzgerald ja Sarah Waters, joiden kirjoista pidän myös todella paljon. Hmm.. ehkä olisi pitänyt viis veisata mukavista pyöreistä numeroista ja tehdä Top-13... :)

Kommentit

  1. Erittäin mielenkiintoinen lista tämäkin!

    Olen lukenut kaksi ensimmäistä. Olen harkinnut, pitäisikö Joutavuuksien jumala lukea uudestaan (lukemisesta aika monta vuotta aikaa) koska sitä hehkutetaan joka puolella mutta itse en edes muista siitä juuri mitään. Epäilyttää, että luinko sen aikana jolloin kirjamakuni ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyt tajuamaan sen hienoutta. :)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa lukea uudestaan! :) Juonikuviot on kerrottu sen verran sekavassa järjestyksessä, että itse en muistaakseni oikein edes tajunnut mitä kirjassa lopulta tapahtui ennen kuin toisella lukukerralla.

    VastaaPoista
  3. mä tiesinkin et sun lista ois tosi milenkiintoinen. Tossa on monta (puolet) jota en oo lukenu, joten pitääkin laittaa ylös ja lisätä listoille! Tuo Inka Nousiainen oli minulle ihan uusi nimi, ja on tossa muitakin jotka on minulle varsin vieraita.
    Rushdiesta en oo oikein koskaan innostunut (toistaiseksi).

    VastaaPoista
  4. Tykkään kans Jeanette Wintersonin kirjoista, Viktor Hugo on kivaa..

    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. anni.m: Hyvä, jos saat tästä lukuvinkkejä! Inka Nousiaiseen kannattaa tosiaan tutustua. Vanhempi tuotanto ei ehkä yllä aivan uusiempien romaanien tasolle, mutta Arvaa ketä ajattelen -romaanista on ainakin hyvä aloittaa.

    Hannele: Kiva kuulla toisesta Winterson-fanista! Tutustuin myös blogiisi - mielenkiintoisia kirjoja, vaikka oma ruotsin taitoni onkin vähän päässyt ruostumaan... :)

    VastaaPoista
  6. Tykkään Jeanette Wintersonin huumorista, Viktor Hugo on lukemisen arvoinen vieläkin.

    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude