Siirry pääsisältöön

Marina Lewycka: We Are All Made of Glue

At first I thought it was just a boy, a slight sparrowy figure wearing a cap pulled down low over his face; then he moved into the light and I saw it was an old woman, scrawny as an alley cat, tugging at some burgundy velour curtains to get at the box of my husband's old vinyls half buried under the other junk.

Marina Lewycka became a bestselling author with her debut novel, A Short History of Tractors in Ukranian, and her second novel, Two Caravans, was also popular. I read and enjoyed both of them, so my expectations were high for her third book, We Are All Made of Glue. The novel was funny, but not as great as the other two.

We Are All Made of Glue contains similar themes as the other two novels: immigration, displacement, attempts to overcome prejudices, settling into the English society... Georgie Sinclair is an English writer, trying to get over her divorce and look after her son, who his alarmingly obsessed with the end of the world, Antichrist and the evil mysteries of barcodes. Georgie's neighbour is an elderly Jewish immigrant, Mrs Shapiro, who rummages around dustbins followed by a posse of cats. Mrs Shapiro lives in a shabby old building, quite literally a "crazy cat lady". Georgie is sucked into the old woman's life and secret history after Mrs Shapiro names Georgie next of kin when she is taken to hospital.

The novel is not as hilarious as Lewycka's previous ones, and the language and setting are somehow so...English (for lack of a more descriptive word) that I pity the translator who has to potentially translate this into Finnish (as the other two books have been translated).

I guess the biggest problem of the book is that it tries so hard to be funny, but it just isn't. It didn't even make me smile, let alone laugh out loud (like the back cover promised...). Reading it was sticky (no pun intended with the title of the novel) and the sappy, happy ending was disappointing.

Marina Lewycka: We Are All Made of Glue. Penguin Books. 2009. 419 pages.

Guardian: "The Importance of Bonding Exercises"
The Independent: We Are All Made of Glue
Wikipedia: Marina Lewycka

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää