Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Työnnämme kielemme ulos pyydystämään keijuja. Isä pitää meitä käsistä ja me pyörimme hiutaleiden mukana, kylmiä pisaroita kielen päällä, ja kerran, olen varma, että nielaisen hiutaleen sijasta tähden.

Puristin kasvot polvia vasten ja muistin sen joulun niin kipeästi, että sen oli pakko olla totta. Toivoin, että Joona muistaisi saman.

Elina Hirvosen teoksia on kehuttu eri medioissa ja yksittäisissä blogeissa ja liitynpä nyt itsekin tähän laajaan ja moniääniseen ryhmään. Nappasin Hirvosen yhden päivän esikoisromaanin viikonloppulukemiseksi, mutta kirja ahmaisi mukaansa niin tehokkaasti, että siitä tulikin vain yhden lauantai-iltapäivän pikalukeminen. :)

Kirja on surullinen ja myös masentava, mutta samalla oudon toiveikas; elämänmakuinen muttei kliseinen. Välillä tuli mieleen Hannu Väisäsen kuvaukset kurjuudesta ja ongelmallisista perheistä - mutta Väisäsen romaanit ovat mielestäni tähän verrattuna paljon raskaampia.

Päähenkilö Anna viettää keväistä päivää kahviloissa istuen ja Virginia Woolfista kertovaa Michael Cunninghamin Tunnit -kirjaa lukien. Aivan kuten Tunneissakin, myös tässä romaanissa muistot ja eri aikakaudet ovat avainasemassa. Anna pohtii lapsuuttaan ja perhettään ja yrittää löytää myös niitä hyviä muistoja huonojen seasta. Hänen veljensä Joona on päätynyt mielisairaalaan ja syyt tälle selviävät vasta vähitellen Annan mietteiden kautta. Siinä sivussa Anna myös tutustuu amerikkalaiseen Ianiin ja tämän perheen vaiheisiin Vietnamin sodasta aina Irakin hyökkäystä vastustaviin mielenosoituksiin Helsingissä.

Romaani ilmestyi englanniksi vuosi sitten nimellä When I Forgot. Nimen käännös pisti minut miettimään: alkuperäisen nimen kääntäminen englanniksi sanasta sanaan olisi ehkä tuottanut jonkinlaisen nimihirviön, mutten oikein ymmärrä englanninkielisen nimen valintaa. Itse tulkitsin romaanin suomenkielisen nimen niin, että se perustuu päähenkilö Annan optimistiseen toiveeseen, että Joonakin muistaisi heidän lapsuudestaan myös niitä hyviä asioita - että pahat voisi pyyhkiä pois ja parantuminen ja anteeksianto olisi mahdollista. Täydellisestä unohtamisesta - varsinkaan Annan eli minäkertojan tapauksessa - ei siis ole kyse! Siinä mielessä englanninkielisen käännöksen nimi tuntuu harhaanjohtavalta. Tämä on tietysti vain pilkunviilausta; en ole tutustunut englanninkieliseen käännökseen muuten...

Joka tapauksessa yhdyn kaikkiin romaania jo aiemmin kehuneisiin arvosteluihin ja suosittelen tätä ehdottomasti kaikille, jotka kaipaavat kevyen kesälukemisen rinnalle jotain vakavampaa luettavaa: kirjan, jonka lauseita ja kielikuvia maistelee mielellään suussa ja joka myös pistää pohtimaan.

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman. Avain. 2005.

Avain: Elina Hirvonen
Kiiltomato: "Voiko särkyneen ruukun korjata, voiko väkivallan kierteen katkaista?"
Kirjavinkit: Että hän muistaisi saman
HS Kirjallisuuspalkinto: "Perheensä vartija"
Wikipedia: Elina Hirvonen

Kommentit

  1. Minä olisin jotenkin toivonut tältä romaanilta enemmän, ehkä pituutta. Anna ja Joona jäivät myös minulle jostain syystä etäisiksi - en sitten tiedä miksi.

    Itsekin mietin että mistä ihmeestä tuo englanninkielinen nimi on oikein vedetty - sehän kääntää koko kirjan ihan väärinpäin. No, mutta on niitä nähty hauskoja suomennoksiakin. Tai no, ehkä vähän vähemmän hauskoja... :-D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu