perjantai 7. toukokuuta 2010

V. S. Naipaul: Elämän kuva

[...] Willie alkoi oivaltaa voivansa esiintyä aivan sellaisena kuin itse halusi. Hän saattoi tavallaan luoda itselleen oman vallankumouksen. Näköalat olivat huimaavat. Niin kauan kuin pysyteltiin terveen järjen rajoissa, hän saattoi rakentaa uudelleen vaikka koko minuutensa, koko henkilö- ja sukuhistoriansa.

Intialaissyntyinen Willie Chandra haluaa paeta konservatiivisesta lapsuudenkodistaan ja lähtee Lontooseen opiskelemaan. Maahanmuuttaja-opiskelija ei saa Englannissa kovin suurta arvostusta osakseen ja Willie päättääkin rakentaa koko identiteettinsä uudelleen. Hän katkaisee välinsä vanhempiensa kotimaahan ja luo itsestään kuvaa modernina novellikirjailijana.

Jokseenkin sattumalta Willie päätyy naimisiin portugalilais-afrikkalaisen Anan kanssa ja päättää muuttaa vaimonsa kotimaahan Afrikassa (maa jää romaanissa nimettömäksi). Siellä Willie on taas jonkinlainen ulkopuolelta tullut kummajainen, vaikka kuuluukin vaimonsa syntyperän ansiosta yhteiskunnan hyväosaisiin, tilanomistajiin. Yhteiskunta tässäkin maassa perustuu epätasa-arvolle eri ihmisryhmien kesken.

Olen samaa mieltä romaanin aikoinaan Hesarissa arvostelleen Jukka Petäjän kanssa: kerronnan imu pettää kirjan puolivälin jälkeen. Romaani jaksaa kiinnostaa suunnilleen siihen saakka, kun Willie muuttaa Afrikkaan. Afrikan ajat, jotka kerrotaan takautumana, ovat päämäärättömiä, sekavia kuvailuja henkilöiden arjesta. Tämä tietysti kuvastaa päähenkilöä itseäänkin: Willie pyrkii koko ajan rakentamaan itselleen uutta identiteettiä, mutta tulee samalla jättäneeksi taakseen suuria osia itsestään. Romaanin alkuperäinen englanninkielinen nimi, Half a Life, kuvaa tätä paremmin kuin varsin pliisu suomennos, Elämän kuva.

Palkittu kirjailija V. S. Naipaul tarttuu tässä(kin) romaanissa omaa elämäänsä sivuaviin teemoihin, jotka liittyvät monikulttuuriseen identiteettiin. Naipaulin sukujuuret ovat Intiassa, vaikkei hän ole koskaan siellä asunut. Hän on syntynyt Trinidadissa ja asunut lähes koko elämänsä Englannissa. Hänelle myönnettiin vuonna 2001 kirjallisuuden Nobel-palkinto.

V. S. Naipaul: Elämän kuva. Otava. 2001.
Englanninkielinen alkuteos: Half a Life
Suomentaja: Juhani Lindholm

Otava: V. S. Naipaul
Otava: Elämän kuva
HS kirjat: "Isät ja pojat V. S. Naipaulin tapaan"
Wikipedia: V. S. Naipaul
Kirjasto.sci.fi: V. S. Naipaul

2 kommenttia:

  1. sinulla on kyllä tosi kiinnostavia kirjoja täällä! vaikuttaa kuitenkin, että ihan suuria suosikkeja et ole viime aikoina löytänyt? haluaisitko sinäkin tehdä listan top10 (tai top5 tai 8) kirjoista?

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla! :) Viime aikoina on kyllä tainnut tulla enemmän pettymyksiä kuin vau-elämyksiä kirjoissa.. taitaa olla joku huonojen kirjojen kausi menossa.

    Luin juuri äsken tuota sinun blogin Top-listaa ja osa niistä kuuluu myös omiin suosikkeihini (Piin elämä on loistava!). Pitää varmaan yrittää saada oma lista kasaan, vaikka en lupaa rajata sitä alle 10 kirjan. :)

    VastaaPoista