torstai 22. heinäkuuta 2010

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

Joka päivä Bibi vyörytti kuultavaksemme elämänsä loputtomat epäkohdat kunnes kukaan ei voinut olla tietämätön siitä että hän halusi itselleen miehen. Hän halusi olla jonkun oma, halusi turvaa ja suunnan elämälleen. Kuten me muut, hän tahtoi tehdä ruokaa toisille, torua palvelijoita ja panna rahaa almari-lipastoon hoidattaakseen kulmakarvansa kiinalaisessa kauneussalongissa joka kolmas viikko.

Olen aiemmin lukenut Jhumpa Lahirilta englanniksi romaanin The Namesake (suom. Kaima), joka ei nyt ollut mikään mieltäjärisyttävä kokemus vaan pelkästään ok (vaisuun mielikuvaan saattoi tosin vaikuttaa se, että katsoin kirjan pohjalta tehdyn surkean elokuvan lukemisen lomassa). Tämä siunattu koti on Lahirin esikoisteos ja voitti ilmestyessään useita palkintoja aina Pulitzeria myöten. Lahiri on ollut viime aikoina myös kirjabloggaajien suosiossa ja arvionsa tästä teoksesta ovat kirjoittaneet jo ainakin Ina, Mimmu ja Iidamari.

Kahden Lahirin teoksen antaman (eli melko rajallisen) lukukokemuksen pohjalta tuntuu siltä, että Lahiri on parhaimmillaan nimenomaan novellikirjailijana. Kaima oli jotenkin mitäänsanomaton ja rönsyilevä, vaikkakin viihdyttävä tapaus, mutta Lahirin novellit ovat kaikki pieniä mestariteoksia. Seuraavaksi pitäisikin varmaan lukea Lahirin uusin novellikokoelma, Tuore maa, josta olen lukenut monia positiivisia arvioita.

Tämä siunattu koti koostuu yhdeksästä novellista, joita kaikkia yhdistää kodittomuuden ja ulkopuolisuuden kokemus, usein maahanmuuttajan tai muuten valtayhteisön ulkopuolisen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Suosikkinovellini on "Bibi Haldarin hoito", joka kertoo köyhästä Bibi Haldarista, jota kukaan ei huoli vaimokseen, koska tämä sairastaa outoa sairautta ja saa mystisiä kohtauksia. Yhteiskunnan alinta kastia edustava Bibi hankkii elantonsa eräänlaisena epävirallisena portinvartijana ja rappukäytävän siivoojana. Vastineeksi Bibin palveluista talon asukkaat antavat naiselle ruokaa ja hökkeliasunnon. Bibi on avuton omassa kurjuudessaan: hänen täytyy tehdä työtä ja elää kädestä suuhun, koska hänelle ei anneta muuta vaihtoehtoa. Silti hänelläkin on oikeus haaveilla paremmasta elämästä.

Novellikokoelman englanninkielinen nimi, Interpreter of Maladies ("Tuskien tulkki" -novellin alkuperäisnimi), on suomennoksessa korvattu toisen novellin nimellä. Tämä muuttaa hieman kokoelman tulkinnan painopistettä, mutta nimi toimii silti hyvin. Kokoelmassa on kuitenkin kyse paitsi eri maiden ja kulttuurien välisen viestinnän tulkkaamisesta myös kodista ja kodittomuudesta.

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti. Tammi. 2001.
Englanninkielinen alkuteos: Interpreter of Maladies
Suomentaja: Kersti Juva

Kiiltomato: "Tämä suojattu maailma"
HS kirjat: "Intia asettui Bostoniin"
Tammi: Tämä siunattu koti
Tammi: Jhumpa Lahiri
Wikipedia: Jhumpa Lahiri
RandomHouse: Jhumpa Lahiri [en]

3 kommenttia:

  1. En ole vielä lukenut tuota esikoiskirjaa, mutta ainakin Kaima ja Tuore maa ovat olleet minusta erinomaisia. Kaimassa juuri pidin siitä hiljaisuudesta ja Gogol-teemasta.

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Sain juuri muutama päivää sitten luettua tämän esikoisen, josta pidin todella. Kaima oli minustakin vaisumpi, mutta esikoisena tämä kokoelma oli huikea. Kirjoitin jotakin blogiinikin, käypäs kurkistamassa:

    opuscolo-kirjastakirjaan@blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Tuure: Suosittelen novellikokoelmaa, kannattaa ehdottomasti lukea myös tämä!

    Valkoinen kirahvi: Olen samaa mieltä Kaimasta. Se ei vain jotenkin "iskenyt" samalla tavalla kuin tämä kokoelma. Kiva blogi sinulla! Taidan alkaa seurata sitä säännöllisesti. :)

    VastaaPoista