Kirjanurkkaus

Lapset virnistävät minulle ja juoksevat rantaan, jossa naapuritraktoristi vetää venettä järvestä. Marko ohjastaa häntä vedestä vaihtelevalla menestyksellä, ja Piia voivottelee valtavien renkaiden jättämiä mutauria ja hätistelee kikattelevaa Papsua traktorin edestä. Kirjoitan heistä hilpeän kesäkomedian. Minulla on vielä aikaa päästä päämäärääni. Ei paljon, mutta on. Tämä kirja on ollut varmaan yksi loppuvuoden puhutuimmista romaaneista ja jakanut ansiokkaasti lukijansa ja kriitikkonsa kahteen kastiin. Osan mielestä romaani on ylihypetettyä yliammuntaa, osan mielestä taas kirja oli tämän vuoden kotimaista kärkeä, kelpoinen Finlandia-ehdokkaaksi. Ehdokkuutta seurasi Alexandra Salmelan ei-suomalaisen alkuperän aiheuttama kohu. Romaania rohmuttiin kirjakaupoista niin ahkerasti, että painos loppui ja useampi paikka joutui joulun alla myymään ei-oota. Nyt kustantamo on ottanut kirjasta uuden painoksen. Pidin kirjasta ja viihdyin sen parissa, mutta silti siitä jäi jotenkin epätasainen,...

B-rappuun oli juuri muuttanut mustalaisperhe jota Aniksen vanhemmat melkein pelkäsivät, eivät ymmärtäneet sanaakaan niiden puheesta ja äiti ihmetteli kun naiset olivat unohtaneet kampoja hiuksiinsa. Olivatpa hajamielistä väkeä. Kerran joku leveä, silkeissään kahiseva nainen oli yrittänyt povata äidille pesutuvassa ja äiti oli pinkaissut sanaa sanomatta karkuun. Yritti manata henkiä, äiti kertoi hengästyneenä eteisessä, sellaista djinnien spiritismiä. Joskus äiti sekoitti spinningin ja spiritismin. Luin Parvekejumalat jo muutama viikko sitten, mutta en ole vielä saanut minkäänlaista arviota aikaiseksi. Parissa viikossa tuoreimmat mielikuvat kirjasta ovat jo ehtineet haihtua tai korvautua uusilla lukuelämyksillä (päällimmäisenä mielessä ovat tällä hetkellä Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan ja Kyrön Mielensäpahoittaja , joista lisää myöhemmin). Mutta yritän palata vielä Snellmaniin ; pitäähän tästä jotain kirjoittaa! Ensimmäisenä täytyy sanoa, että Parvekejumalat sai m...

Tuhannet luurankonaiset uurastivat viimeisten elämän kipunoidensa varjelemiseksi asetehtaissa järjestäen riviin kranaatteja, tuhansittain kalisevia kiväärinammuksia. Kaupunkia ympäröivillä jäisillä lakeuksilla miehet, joiden kasvot olivat paleltumien kovertamat, lennättivät tuota rautaa toisten miesten päälle, jotka halusivat mielipuolisen sinnikkäästi valloittaa sen valtavan hautausmaan, joksi Leningrad oli muuttunut. Joka yö kuorma-autot lähtivät järven jäälle uhmaten pommikoneita, jotka ahdistelivat lumen keskeltä selvästi erottuvia maalitauluja. Usein ihmislasti hukkui pommien räjäyttämiin avantoihin. Paluukuormana jäljelle jääneet kuorma-autot toivat leipää, jota leikattiin sadankahdenkymmenenviiden gramman siivuiksi pitkittämään muutamalla päivällä elämää, jonka kuvaamiseen ei ollut enää sanoja. Tähän arvioon olisi voinut ottaa sitaatin melkein mistä kohtaa romaania tahansa. Andreï Makinen tyyli ei jätä kylmäksi ja ennustan, että Tuntemattoman miehen elämä nousee vielä yhdeks...

Kun lapset löysivät pihapuusta violettien kukkien väriseksi muuttuneen kameleontin, tyttö otti sen hellästi kädelleen ja kutsui pienet pojat piiriin ympärilleen. Hän kertoi tarinan siitä, miten väriä muuttava eläin liikkui kahden maailman välillä, sen jonka näemme ja sen joka kuhisee ympärillämme, vaikka saatamme saada siitä vain aavistuksia, siellä asuvat keijut, haltijat ja hyväntahtoiset noidat. Elina Hirvosen romaanista on kirjoitettu ja keskusteltu paljon, eikä minulla ole enää kovin kummoista lisättävää. Avustustyöstä, ihmissuhteista ja katulasten elämästä Afrikassa kertova kirja on vaikuttavaa, suorastaan järisyttävää luettavaa. Hirvonen on itse asunut Sambiassa ja matkustanut ympäri Afrikkaa, ja kirja onkin hyvin todentuntuinen. Hirvosen romaanin nimettömäksi jäävä maa - epäilemättä Sambiaan perustuva - on omalla tavallaan eksoottinen, mutta ei jää kaukaiseksi. Kirjan hajut, äänet ja ihmiset tunkevat iholle, silmien eteen, mielikuviin. Yksityiskohtien kautta rakentuva tunn...

Päätin tehdä listan omista kirjallisista joululahjavinkeistäni. Rajailin vähän myös kohderyhmiä kirjoille, jos se helpottaisi jonkun valintaa. :) Kaikki listan kirjat ovat allekirjoittaneen lukemia ja hyväksi havaittuja; oma arvioni löytyy klikkaamalla kirjan nimeä. Andreï Makine : Tuntemattoman miehen elämä . Ehkä paras tänä vuonna lukemani kirja. Suosittelen kaikille, kirjamausta riippumatta! Elina Hirvonen : Että hän muistaisi saman tai Kauimpana kuolemasta . Niille, joilla on jo sofioksaset ja riikkapulkkiset. (Tosin niillä saattaa olla myös elinahirvoset.) Torgrim Eggen : Sisustaja . Tyylitaitureille ja minimalistisen sisustuksen ystäville. Torgrim Eggen : Kaksoset . Vastarintaliikkeitä ihannoiville. Che Quevara -julisteen omistaville. Alison Bechdel : Hautuukoti - tragikoominen perheeni . Itseään etsiville kirjallisuuden opiskelijoille. Mullan alla -sarjan faneille. Tahmima Anam : Kulta-aika . Äideille. Alaa-al Aswani : Yacoubian-talon tarin...

Me olemme olemassa suvunjatkamista varten: emme ole jalkavaimoja, geishatyttöjä, kurtisaaneja. Päinvastoin: meidät pyritään kaikin mahdollisin keinoin pitämään erillään siitä ryhmästä. Emme saa olla vähääkään viihdyttäviä, salaisten intohimojen ei ole sallittua puhjeta kukkaan kanssamme; mitään suosionosoituksia ei pidä pyytää, ei heiltä sen paremmin kuin meiltäkään, rakkaudelle ei suoda pienintäkään jalansijaa. Olemme kaksijalkaisia kohtuja, siinä kaikki: pyhitettyjä astioita, käveleviä kalkkeja. Kyselin jo joskus kesällä vinkkejä Margaret Atwoodin kirjoista ja muistaakseni marjis suositteli Orjattaresi -romaania (kiitos!). Atwood on jäänyt minulle tuntemattomaksi suuruudeksi; kirjailijan teokset ovat vähän väliä esillä mediassa ja netissä, mutta en ollut jostain syystä lukenut yhtäkään. Aloitin Orjattaresi -romaanin vähän epäileväisenä (scifiin vivahtava dystopiakirjallisuus ei kuulu ehdottomiin suosikkeihini), mutta kirja imaisi täysin mukaansa! Nyt on kulunut jo yli viikko si...

Minäkin vein Laurenin Lukuisa-blogista luettujen kirjojen haasteen. BBC:n mukaan keskiverto ihminen on lukenut tältä listalta kuusi kirjaa. Oma suhdelukuni on ihan mukava 37/100 (luetut lihavoitu).  Kuinkahan moni voi muuten oikeasti väittää lukeneensa kohdan 14, eli Shakespearen koko tuotannon? Rispektiä sille. :) 1. Pride and Prejudice – Jane Austen 2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien 3. Jane Eyre – Charlotte Bronte 4. Harry Potter series – JK Rowling 5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee 6. The Bible 7. Wuthering Heights – Emily Bronte 8. Nineteen Eighty Four – George Orwell 9. His Dark Materials – Philip Pullman 10. Great Expectations – Charles Dickens 11. Little Women – Louisa May Alcott 12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy 13. Catch 22 – Joseph Heller 14. Complete Works of Shakespeare 15. Rebecca – Daphne Du Maurier 16. The Hobbit – JRR Tolkien 17. Birdsong – Sebastian Faulks 18. Catcher in the Rye – JD Salinger 19. The Time Travellers W...

Niinhän siinä sitten kävi, että Mikko Rimmisen Nenäpäivä voitti Finlandia-palkinnon . Blogin sivupalkissa muutaman viikon ajan pojottanut kysely kertoo, että Rimmisen romaani ei ollut veikkaajien kärkikastissa mukana; vain 3 vastaajaa 37:stä veikkasi Nenäpäivää voittoon! Blogikyselyssä voiton vei Riikka Pulkkinen , jota veikkasi lähes puolet vastaajista. Palkinnonsaajan julkistus ei herättänyt minussa mitään kummempia tunteita, kun en (edelleenkään) ole lukenut ehdokkaista yhtään. Ehkä Totta -romaanin rannalle jääminen oli lievä yllätys - tosin en usko, että palkitsematta jääminen pienentää Pulkkisen myyntilukuja tippaakaan. Onnea joka tapauksessa voittajalle!

Tv:stä tuli uutiset. Niissä oli kuva kauhistuttavasti ruttaantuneesta suuren mustan auton romusta. Sitten näytettiin jotakuta, jonka hän tunnisti prinssi Charlesiksi, seisomassa sairaalan ulkopuolella. Sitten näytettiin valokuvaa prinsessa Dianasta. Hän alkoi kuunnella mitä uutisissa sanottiin ja tajusi, mitä oli tehnyt. "Voi paska", hän sanoi. "Minä tapoin prinsessan." Dan Rhodesin pikku kirja on täydellinen piristysruiske pimeisiin talvi-iltoihin. Kirja on aiheestaan huolimatta pirteän kupliva, kevyt ja iloinen. Arjen huumoria riittää, kun sympaattiset henkilöhahmot ajautuvat tahtomattaan mitä eriskummallisimpiin tilanteisiin. Kaikki alkaa siitä, kun ranskalainen Veronique on ajamassa "muutaman" drinkin jälkeen kotiinsa pienellä valkoisella autollaan. Pariisilaisessa tunnelissa tapahtuu Jotain, mutta vasta seuraavan aamun uutisia katsoessaan, Veronique tajuaa olevansa osasyyllinen prinsessa Dianan kuolemaan. Kun koko maailma alkaa etsiä pientä valk...