Kirjanurkkaus

Ilmoittelen vain, että blogini hiljenee reilun viikon ajaksi. Syynä on "varsinainen" häämatka (varsinainen siksi, että "alustava" suoritettiin jo keväällä). :) Lähden nauttimaan puolisoni kanssa Kreikan lämmöstä ja Välimerestä ja palaan taas blogimaailmaan lokakuun alkupuolella. Aurinkoista viikonloppua ja syksyn alkua!

Kansi: Elina Warsta Yö on pitkä kuin silkkitie: pehmeää samettia, kahisevaa taftia, karheaa pellavaa, nahkaa, turkistaljoja. Vaeltavat nomadit aavikolla, kamelikaravaanit Gobin autiomaassa, Syyriasta Kiinaan ja takaisin. Lokkien kirkuna satamassa, terva, koksi, merimiesten huudot, kirpeä hiki, köyden säikeet painautumassa kouraan, sylki salmiakkia, kuohuva suolainen meri ympärillä. Kerrankin joudun antamaan oikein negatiivista palautetta kirjasta... Käärmeenpesä oli yhtä kaukaa haettujen kielikuvien ilotulitusta, ontuvien vertausten listausta ja uuvuttavaa tajunnanvirtaa. Yllä oleva sitaatti antaa aika hyvän kuvan romaanin tyylistä: Yö on pitkä kuin silkkitie - ok, kaunis ja omituinen vertaus. Mutta kirjailija ei malta jättää kuvailua tähän vaan lähtee seuraamaan poukkoilevia assosiaatioitaan ja lukija yrittää vain pysyä mukana matkassa. Saamme kuulla jonkinlaisen kankaiden ja tekstiilien mainoskatalogin: pehmeää samettia, kahisevaa taftia, karheaa pellavaa, nahkaa, turkistaljoj...

Syyskuu on edennyt jo puoliväliin ja yllätyksekseni olen jopa edellä kimppaluvun aikataulusta, eli Anna Kareninan kakkososa on hyvää vauhtia meneillään. Anna aiheuttaa yleistä paheksuntaa seurapiireissä, Levin tiuskii maatilansa työmiehille ja Kitty hoitelee sydänsurujaan. Muutama kohta pisti silmääni jo ensimmäisessä osassa, joten päätin tulla avautumaan niistä ihan tänne blogiin asti. Ensinnäkin hämmästelin sitä, miten pitkälle sain lukea ennen kuin romaanin nimi- ja päähenkilö, Anna Karenina, ilmaantui mukaan kuvioihin. Anna kyllä mainitaan heti alussa (hämäävästi Anna Arkadjevna nimellä, voi tätä nimien paljoutta!) ja hänen vierailuunsa varaudutaan, mutta kestää pitkään ennen kuin mystinen Anna astuu itse näyttämölle. Senkin jälkeen hänen mietteistään kerrotaan aluksi hyvin vähän, tuskin mitään. Tuntuu siltä, että melkein kaikki, mitä (tässä vaiheessa jo hiukan kärsimätön) lukija saa Annasta tietää, kerrotaan muiden henkilöiden näkökulmasta. Kerrotaan, kuinka Vronski iskee sil...

[...] you must forgive me, because in every story of obsession there is only one character, only one plot. I am writing about myself alone, it's all I know, and for this reason I have always failed in every love, which is to say at the very heart of my life. This is one of those books that leave you speechless after you close the covers. While it was incredibly easy and enjoyable to read, it feels difficult to describe and impossible to review afterwards. But I'm determined to try... as always. :) In a Strange Room was shortlisted for the Booker Prize last year, so (although it didn't win) I knew I could expect something good. In a nutshell, the novel tells about one man (who Has No House ) and his three journeys. These three journeys are separate, kind of like three individual short stories within the novel. The main character/narrator travelling in these stories is a South African man called Damon (so by implication he is also the author?), who is a man without a hom...

Kuultuani, että minusta tulisi isä, aloin tehdä odottamattomia asioita. Siivosin talon, vaihdoin jo ammoin palaneet lamput ehjiin, pesin ikkunat, mapitin asiapaperit. Korjautin myös silmälasini, ostin tusinan valkeita sukkia, asensin auton kattotelineen ja takakontin ja matkustamon väliin koirakalterin, kävin vuosien tauon jälkeen lääkärintarkastuksessa... ja päätin kirjoittaa kirjan eläinten syömisestä. Varoitus: tässä seuraa erittäin subjektiivinen arvio! :) Ihmiset, joiden pitäisi lukea tämä kirja: 1. Ne, jotka syövät lihaa hyvällä ruokahalulla sen kummemmin asiaa pohtimatta. 2. Ne, jotka yrittävät vähentää lihan syömistä ympäristö-, terveys-, raha- tai mistä tahansa syistä ja pyrkivät suosimaan kasvisruokaa. 3. Kasvissyöjät ja vegaanit, jotka kaipaavat lisämotivaatiota valinnoilleen. Suuri osa ihmisistä kuuluu varmasti johonkin yllä olevista ryhmistä. Ennen tämän kirjan kirjoittamista Jonathan Safran Foer ja hänen vaimonsa olivat myös omien sanojensa mukaan kasvissyöjiä,...

Kansi: Keto/Susanna Raunio Lukija ensin hämmästyi ja sitten loukkaantui, kun rikollinen nimeltä Raskolnikov äkkiä surmattiin hänen silmiensä edessä keskelle katua. Sonja, hyväsydäminen prostituoitu, ampui Raskolnikovia sydämeen. Se tapahtui Dostojevskin klassikkoa käsittelevän kirjallisuusesseen puolivälissä.  Lukijan nimi oli Ella Amanda Milana. Hän oli 26-vuotias nainen ja hän koostui muun muassa kauniisti kaartuvista huulista ja viallisista munasarjoista. Mikä täydellinen aloitus romaanille! En ollut lukenut vielä muuta kuin nämä kaksi ensimmäistä kappaletta, kun tiesin jo, että tulen pitämään tästä kirjasta. Tessan suosituksesta päätin lukea tämän ennen Harjukaupungin salakäytäviä , joka siis odottelee edelleen kiltisti vuoroaan. Moni on sanonut , ettei tämä vetänyt vertoja Harjukaupungille , mutta kun tämä oli jo mielestäni lähes täydellinen romaani , ihmettelen miten hyvä se toinen sitten voi olla... Tunnustan: minulla on jokin outo heikkous maagiseen realismiin/r...

On Will Thisbeen ansiota, että piirimme nimeen tuli perunankuoripaistos. Olipa saksalaisia tai ei, hän ei tosiaankaan suostu lähtemään kokoukseen, jossa ei ole mitään purtavaa! Syömisestä tuli siis osa ohjelmaamme. Koska Guernseyllä oli tuolloin niukasti voita, vielä vähemmän jauhoja eikä lainkaan sokeria, Will kehitti perunankuoripaistoksen: perunasosetta täytteeksi, siivilän läpi puristettua juurikasta makeuttajaksi ja perunankuoria taikinakuoren sijaan. Willin reseptit ovat yleensä epäilyttäviä, mutta tästä tuli suosikki. Tätä pitkänimistä kirjaa kehuttiin useissa blogeissa sen ilmestymisen jälkeen, mutta luin sen vasta nyt, kun etsin Pollomuhkun ja Posityyhtysen innoittamana Jaana Kapari-Jatan suomentamia romaaneja - siis muita kuin Pottereita. Suomentaja näyttää taitonsa tässäkin romaanissa: kieli on todella rikasta ja vivahteikasta. Sen lisäksi minut lumosi kirjan tunnelma. Kirjeromaani kuulosti etukäteen vähän vanhanaikaiselta ja aikansa eläneeltä tavalta kirjoittaa tarina...

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Elokuussa - kuten näköjään heinäkuussakin - luin yhteensä kahdeksan kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia. Tässä elokuun saldo yhteenvetona: romaanit: Helen Walsh: Englantilainen tragedia Markus Nummi: Karkkipäivä Manny Shirazi: Viisi kiveä Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta sarjakuvat: Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet Alison Bechdel: Lepakkoelämää III muut: Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen Näistä Lumikko ja yhdeksän muuta nousi ehkä ylitse muiden, vaikka tähän mielipiteeseen kannattaa suhtautua sillä varauksella, että sain kirjan luettua vasta viime yönä ja taidan leijailla vieläkin sellaisissa hyvän kirjan jälkeisissä suhteettoman ihastuneissa tunnelmissa. ;) Kaikki elokuun kirjat ovat muuten niin erilaisia, että en oikein osaa vertailla niitä. Englantilaisen tragedian arvostelun yhteydessä innostuin kertomaan eräänlaisesta kirjallisesta mais...