Siirry pääsisältöön

Elokuun luetut

Elokuussa - kuten näköjään heinäkuussakin - luin yhteensä kahdeksan kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia. Tässä elokuun saldo yhteenvetona:

romaanit:
Helen Walsh: Englantilainen tragedia
Markus Nummi: Karkkipäivä
Manny Shirazi: Viisi kiveä
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

sarjakuvat:
Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
Alison Bechdel: Lepakkoelämää III

muut:
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Näistä Lumikko ja yhdeksän muuta nousi ehkä ylitse muiden, vaikka tähän mielipiteeseen kannattaa suhtautua sillä varauksella, että sain kirjan luettua vasta viime yönä ja taidan leijailla vieläkin sellaisissa hyvän kirjan jälkeisissä suhteettoman ihastuneissa tunnelmissa. ;)

Kaikki elokuun kirjat ovat muuten niin erilaisia, että en oikein osaa vertailla niitä. Englantilaisen tragedian arvostelun yhteydessä innostuin kertomaan eräänlaisesta kirjallisesta maisemastani, eli Manchesterin kaupungista. Myös Pollomuhku ja Posityyhtynen kiinnosti henkilökohtaisella tasolla. Markus Nummen Karkkipäivä on yksi koukuttavampia kotimaisia romaaneja, joita olen tänä vuonna lukenut. Ja Saniaislehdon salaisuudet jäi mieleen erikoisuutensa takia. Yksikään näistä ei oikeastaan tuottanut pettymystä, eli hyvä lukukuukausi kaikin puolin!

Kommentit

  1. Mullakin pyöri Lumikko tosi pitkään ajatuksissa sen jälkeen, kun sen olin lukenut. Jännä kirja. :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Lopussa selvisi toisaalta paljon asioita kerralla ja samalla jäi niin paljon vielä auki, että nyt on jotenkin pää ihan sekaisin. Lumikko jos joku on niitä kirjoja, jotka pitäisi lukea vähintään kahdesti! :)

    VastaaPoista
  3. Lumikko oli ensikosketukseni Pasi Ilmari Jääskeläiseen ja se oli kyllä hyvä. Mutta ei kirjasta nyt sen enempää, jään odottamaan kirjoitustasi. :)

    VastaaPoista
  4. Minä jään taas odottelemaan juttuasi Perunankuoripaistoksesta :-)

    VastaaPoista
  5. Minä haluaisin niin lukea pian tuon Lumikon, se on minulla jo hyllyssäkin. Lukukuukautesi vaikuttaa ihanalta :>

    VastaaPoista
  6. Katja & Booksy, juttuja tulossa! :)

    linnea, lue ihmeessä! Minullakin kirja seisoi hyllyssä jonkin aikaa ennen kuin päätin tarttua siihen, mutta kyllä kannatti! :)

    VastaaPoista
  7. Mulla on kolme noista tulossa lukuun: Englantilainen tragedia, Karkkipäivä ja Perunankuoripaistos. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi