Tätä pitkänimistä kirjaa kehuttiin useissa blogeissa sen ilmestymisen jälkeen, mutta luin sen vasta nyt, kun etsin Pollomuhkun ja Posityyhtysen innoittamana Jaana Kapari-Jatan suomentamia romaaneja - siis muita kuin Pottereita. Suomentaja näyttää taitonsa tässäkin romaanissa: kieli on todella rikasta ja vivahteikasta. Sen lisäksi minut lumosi kirjan tunnelma.
Kirjeromaani kuulosti etukäteen vähän vanhanaikaiselta ja aikansa eläneeltä tavalta kirjoittaa tarina. Miten yhtenäinen juoni voidaan koostaa pelkästään henkilöhahmojen toisilleen kirjoittamista kirjeistä? Epäilin tätä etukäteen, mutta tässä romaanissa kirjeet toimivat niin hienosti, että en osaa edes kuvitella tätä muussa muodossa.
Perunankuoripaistoksen päähenkilö on Juliet, Lontoossa asuva kirjailija. Eletään vuotta 1946, sota on juuri päättynyt ja sen jälkimainingeissa yritetään rakentaa uutta Eurooppaa. Juliet saa tuntemattomalta mieheltä Guernseyn Kanaalisaarelta kirjeen, jossa kirjoittaja, Dawsey Adams, kertoo saaneensa käsiinsä Julietille aiemmin kuuluneen esseeteoksen. Tästä alkaa kirjeenvaihto, jonka puitteissa joukko guernseyläisiä pääsee kukin omalla tavallaan kertomaan Julietille sodasta ja arjesta sen keskellä, elämän pienistä iloista ja suurista suruista, lukemisen lumosta ja siitä, kuinka Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sai alkunsa.
Romaani oli ihastuttava, viehättävä, hurmaava ja muita naismaiselta kuulostavia adjektiiveja (tämä ei siis ollut mikään väheksyvä kommentti!). :) Jossain vaiheessa tosiaan mietin, että tämä ei taida olla "miesten kirja" - ei miehen kirjoittama, eikä mieslukijoille suunnattu. Vaikka miehet esiintyvät kirjassa hyvinkin keskeisissä rooleissa, toista maailmansotaa kuvataan minusta nimenomaan naisten kautta. Ei niiden kautta, jotka lähtivät muualle sotimaan vaan niiden, jotka jäivät kotiin. Eikä edes niiden, jotka kärsivät sodasta Englannissa vaan niiden, joihin kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota - Kanaalisaaret ja niiden saksalaismiehitys kun taisi olla niitä Britannian pienimpiä huolenaiheita sodan aikana ja heti sen jälkeen.
Romaanin tyyli säilyi koko ajan ihmeen kepeänä, vaikka välillä käsiteltiin hyvin raskaita aiheita aina vanhemmistaan eroon joutuneisiin lapsiin keskitysleirien kauhuihin. Ainoa asia, mikä häiritsi, oli se lopussa mukaan ympätty romanssi, joka tuli minusta vähän nurkan takaa ja tuntui aika väkisin tarinaan ujutetulta. Se on oikeastaan ainoa miinus tässä romaanissa; muuten tämä oli täydellinen hyvänmielenkirja!
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Otava. 2010. 301 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Otava: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjavinkit: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kiva, että nostit esille tuon suomentajan. Itse en tämän kirjan kohdalla huomannut asiaa tarkistaa. Kapari on taitava, se tiedetään!
VastaaPoistaMinäkään en ollut kiinnittänyt mitään huomiota suomentajaan. Kappas, voisin sanoa! :) Kirjan kieli on tosiaan kaunista ja samalla raikasta.
VastaaPoistaKoko kirja on aika ihana. Kirjeromaanimuoto oli minulle vaikea, mutta kun sitten pääsin sisälle kirjaan, nautin sen lukemisesta.
Tässä yksi nössömies, jonka mielestä kirja oli kertakaikkisen iki-ihana! :) (Hehkutin sitä tammikuussa.) Ja suomennos oli tosiaan myös huippulaatua, taitaakin olla ainoa lukemani Kapari-Jatan tuotos.
VastaaPoistaJoana ja Katja, tässä sai tosiaan ihailla suomentajan taitoa! Minullakin kesti hetki tajuta, kuka oli kukakin ja kenelle kukakin kirjoitti, mutta lopulta henkilöt erottuivat hyvin myös kirjeiden perusteella. Kaikilla oli vähän erilainen tyyli.
VastaaPoistaPekka, ok - perun sukupuolittuneet puheeni naisten ja miesten kirjoista. Hyi minua! :D
VastaaPoistaTästä kirjasta on kirjoitettu niin kauniisti, että ostin tämän jo kesällä alennusmyynnistä odottelemaan sopivaa hetkeä.
VastaaPoistaGuernsey tapahtumapaikkana kiehtoo minua siitäkin syystä, että olen siellä viettänyt yhden pitkän kesän opiskeluaikoina. Se on yksi kauneimmista paikoista, jossa olen koskaan käynyt.
Tuntuu, että kirja on jollain tapaa kesäkirja (?), joten taidan lukea sen vasta ensi kesänä..
Mulla tämä(kin) kirja on vielä lukematta. Mutta vähä suunnittelin, että voisin ottaa tämän lukupiirikirjaksi. Mutta, viitaten tuohon naisten-/miestenkirja-asiaan, mietin nyt, mitenkähän käy, kun piirissämme kuitenkin on yksi mies (siinä 7-kymppinen). Muut piiriläiset ovat hyvin eri-ikäisiä naisia.
VastaaPoistaLuin tämän aikanaan englanniksi ja nautin kovasti tunnelmasta, tosiaan oikea hyvänmielenkirja. Onpas mukavaa kuulla, että suomennoskin on onnistunut :-)
VastaaPoistaMulta oli mennyt suomentaja kokonaan ohi, mutta nyt en ihmettele ollenkaan, miksi suomennos oli niin hyvä :)
VastaaPoistaTykkäsin ihan valtavasi ja vieläkin hykertelen kun tätä kirjaa ajattelen.
Kirja on minunkin mielestäni yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista:)
VastaaPoistaIhanat naismaiset adjektiivit, hurmaavan kuuloinen kirja. Minä taidan siis säästää tätä siihen kun tarvitsen hyvää mieltä. Kiitos.
VastaaPoistaTämä on kyllä ihana kirja! Hyvän mielen kirja, niinkuin sanoit! :)
VastaaPoistaZephyr, minä pidin tästä kirjasta myös kovasti. Kun alussa totuin kirjetyylin, loppu meni kuin unelmaa.
VastaaPoistaTässä oli myös sellaista historiaa, josta en ollut kuullutkaan, vaikka olenkin historiaintoilija.
Sain tämän lainaan ihanalta ystävältä vähän aikaa sitten ja odotan lukemista kovasti! Tässä on niin monta osatekijää, joiden perusteella uskoisin rakastavani kirjaa. Minä jopa pidän kirjeromaaneista yleisesti ottaen! Mutta yritän olla lataamatta liikaa odotuksia, koska ne voivat kostautua. :)
VastaaPoistaNino, oi olet käynyt paikan päällä! Tässä oli kuvattu Guernseyn saarta niin kauniisti, että tekisi mieli itsekin käydä siellä joskus.
VastaaPoistaAnna Elina, kuten Pekka tuossa yllä todistaa, ei tämä nyt ehkä niin ehdoton naistenkirja ole kuin annoin ymmärtää. Varmasti tästä pitävät siis miehetkin!
Booksy, Maija & Sonja, tällaiselle kirjalle ei olisi voinut parempaa suomentajaa ehkä löytyä. :)
linnea, juuri näin! :) Suosittelen tätä piristysruiskeena erityisesti sateisille päiville ja pimeille syysilloille.
Kirjahiiri, tästä jäi kyllä juuri sellainen rauhallinen ja iloinen tunnelma mieleen jälkikäteenkin.
Leena, minäkään en tiennyt mitään Kanaalisaarten miehityksestä tai ylipäätään historiasta! Siinä mielessä myös erittäin opettavainen kirja. :)
Karoliina, uskon että pidät tästä! Jään odottelemaan arviotasi. :)