Siirry pääsisältöön

Geraldine Brooks: March

If war can ever be said to be just, then this war is so; it is action for a moral cause, with the most rigorous of intellectual underpinnings. And yet everywhere I turn, I see injustice done in the waging of it. And every day, as I turn to what should be the happy obligation of opening my mind to my wife, I grope in vain for words with which to convey to her even a part of what I have witnessed, what I have felt.

Geraldine Brooks has taken one of the classics of American literature, Louisa May Alcott's Little Women, and re-written the story from an entirely different perspective. This time, the main character is Mr. March, the father of the four "little women" who is absent for most of Alcott's novel as he is off fighting in the American Civil War.

I have never read Little Women, but I have watched the film with Winona Ryder, Claire Danes etc. dozens of times. I remember wondering about the missing father who always seems distant although the girls read his letters from the war. Near the end of the film, Mr. March is injured in the war and his wife, Marmee, leaves the girls to go and take care of him in a military hospital. And finally, the father returns home for Christmas.

Alcott's story is hopeful and optimistic, but the character of Mr. March remains a mystery. He just seems like an affectionate, but distant father who is never at home. Geraldine Brooks sheds light on this mysterious, somewhat black-and-white character by giving March a history, a voice and a complex personality of his own.

March is a book about the American Civil War, but it is not a book about fighting and shooting and armies. Mr. March leaves his family in the North, because he sincerely believes that the main cause of the war (to abolish slavery in the South) is morally just and righteous. He quite sincerely believes that the Union cause is worth fighting for - although he himself is going to the war as a man of the church, a chaplain, and refuses to fire his gun.

The reality that March faces shatters his illusions about the glories and righteousness of war. The quote above just about sums up the impossible situation that he finds himself in. While he sets off with the naïve belief that the North is doing what is morally right, he soon finds himself questioning this belief over and over again. He meets slaves who are willing to die for their former masters, Union men who take over the southern plantations and treat the slaves (now, officially, "free") just as brutally as their former slave-owners, Union soldiers and Confederate forces who attack and murder each other ruthlessly for the sake of revenge... March writes loving letters home to his wife and daughters, but he struggles with the idea that he has to protect them from the harsh reality of the situation and censor his true experiences.

March not only gives voice to the absent father of Little Women, but also imagines something beyond the loving, happy family life and marriage that Alcott describes. March and his wife, Marmee, have their own hidden secrets and doubts about their relationship. I noticed that many online reviews were especially critical of the way that Brooks portrays Marmee - not quite as motherly, loving and tender as in Alcott's novel. But March is obviously an interpretation, so it's not even meant to be totally loyal to Alcott's original work.

Despite the somewhat old-fashioned language and complicated sentences, I really enjoyed the novel and couldn't stop turning the pages. I recommend this for all fans of Alcott - but with a warning: after reading this, the March family won't feel the same as it did before.

Geraldine Brooks: March. Penguin. 2005. 280 pages.

GeraldineBrooks.com
Wikipedia: March

Kommentit

  1. Kiitos Zephyr tästä esittelystä! En ole aikaisemmin kuullutkaan kirjasta. Kaikki intertekstuaalisuus kiehtoo minua ja varsinkin tunnetuimmasta tyttökirjaklassikosta tehty uusi versio ja aivan uudesta näkökulmasta. Ainoa asia, mikä jäi vaivaamaan on tuo rouva Marchin ja heidän avioliittonsa kuvaus, miten uskottavaa se on, jos se poikkeaa paljonkin Alcottin kuvauksesta. Täytyypä siis lukea March! Saisikohan sen adlibriksestä?

    VastaaPoista
  2. Unohdin vielä sanoa, että suosittelen sinua lukemaan Pikku naisia ja kirjalle on myös kolme jatko-osaa, jotka kertovat Marchin perheestä, tyttöjen kasvamisesta ja perheellistymisestä ym. Isä Marchkin on mukana jatko-osissa, vaikkakin taustalla.

    VastaaPoista
  3. Kannattaa kyllä lukea, jos intertekstuaalisuus Pikku naisiin kiinnostaa! Itse löysin kirjan perinteisesti kirjastosta. :)

    Marchien avioliitto on kieltämättä kirjassa kuvattu vähemmän ruusuiseksi kuin millaisen kuvan siitä saa ainakin Pikku naisia -elokuvasta. Toisaalta pidin tästä ehkä enemmän, koska henkilöt saivat enemmän syvyyttä ilman että uskottavuus kärsi. En usko, että avioliiton kuvaus oli suoranaisesti ristiriidassa Alcottin kuvauksen kanssa, mutta ehkä siinä oli puolia, jotka olivat aika... yllättäviä. Sen kummemmin kirjaa spoilaamatta. :)

    Pitäisi kyllä lukea Pikku naisia jossain vaiheessa. En tiennytkään, että kirjalle on myös jatko-osia, mielenkiintoista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu