sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa

Hän näki reseptejä ja valokuvia ruoista, kuten keittokirjoissa yleensäkin, sekä kuvauksia annosten valmistusmenetelmistä, mutta hän näki myös valokuvia Nigellasta häärimässä keittiössään, aina eri vaatteissa, haistelemassa ruoka-aineita, sekoittamassa, hämmentämässä, kaatamassa, esimerkiksi maitoa pienestä kulhosta isompaan, ja työntämässä jotain suuhunsa tai aikomassa työntää jotain suuhunsa. Joissakin kuvissa Nigellan katse on pelkästään suloinen, toisissa taas ilkikurinen tai suorastaan hävytön.

Päivitystahti sen kuin hidastuu vain... Blogiyhteisö on jäänyt elämässäni viime aikoina valitettavasti taka-alalle muiden juttujen varjoon. En ehtinyt osallistua Blogistanian Finlandian valintaan (vaikka Kätilö tekisi nyt kyllä mieli lukea!), enkä ole edes tehnyt mitään yhteenvetoa joulukuun saati viime vuoden luetuista. Ja Anna K. -kimppaluku pitäisi vielä lähiaikoina saada kunnialla päätetyksi. Noh, olen päättänyt etten ota bloggaamisesta nyt mitään stressiä, joten päivityksiä saattaa tulla hieman harvemmin. Uskon ja toivon, että te lukijat ymmärrätte. :)

Tartuin Erlend Loen uusimpaan suomennettuun teokseen, kun halusin joulukuussa jotain kevyttä ja helppoa luettavaa Murakamin 1Q84-järkäleen rinnalle (jonka viimeinen sivu häämöttää jo, mutta en haluaisi antaa vielä kirjan päättyä!). Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa oli nimenomaan kevyttä ja helppoa Murakamin rinnalla, ja myös sen kirjalliset ansiot jäivät reilusti rinnakkaisteoksen varjoon. Hieman epäreilua nostaa näin erilaisia teoksia rinnakkain, tiedän. Mutta yöpöydällä ne viihtyivät ihan sulassa sovussa. :P

Loen romaanissa norjalainen pariskunta, Bror ja Nina, vuokraavat loma-asunnon Garmisch-Partenkirchenistä Baderien saksalaisperheeltä. Kärsivä taiteilija Bror yrittää kirjoittaa näytelmäkäsikirjoitusta, mutta unelmoi vain päivät pitkät TV-kokki Nigella Lawsonista.

Voin kokemuksesta sanoa, ettei Nigellan kokkausohjelmia voi katsoa hämmentymättä. Tumma, kaunis nainen ei tosiaankaan ole mikään Martha Stewart, vaan tekee ruoanlaitosta oudon eroottista ja flirttailee estottomasti katsojien kanssa samalla kun valmistaa rasvan-, sokerin- ja suklaantäyteisiä herkkuja. Kirjan päähenkilö Bror ihastuu Nigellaan pakkomielteisesti samalla kun Brorin perhe hajoilee ja sekoilee tahoillaan.

Lainausmerkit loistavat poissaolollaan myös tämän romaanin dialogista, mikä on Loelle ilmeisesti aika tyypillistä. Eri puhujien sanomiset on vain erotettu eri riveille, mutta se, kuka puhuu, jää usein epäselväksi. Minua ärsytti, kun jouduin välillä palaamaan taaksepäin pitkissä dialogeissa yrittäessäni selvittää, puhuuko tässä nyt Nina vai Bror.

Välipalakirja, joka ei lopulta ollut kovin hauska eikä varmaankaan jää mieleen pitkäksi aikaa.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Johnny Kniga. 2011. 203 sivua.
Norjankielinen alkuteos: Stille dager i Mixing Part
Suomentaja: Outi Menna

WSOY: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa
Kirjavinkit: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa

6 kommenttia:

  1. Minulla oli tuo sama ongelma puhujan päättelemisen kanssa ja se oli tosiaan aika ärsyttävää. Muuten tämä oli sellainen "ihan ok". :)

    Minullekin tulee ihan juuri lukuun Murakamin IQ84:n kaksi ensimmäistä osaa. Jännittävää..

    VastaaPoista
  2. Minullakin jäi harmikseni Blogistanian Finlandia jne..mutta eipä tämä blogistania mihikään katoa, vaikka itse joutuisi vähän välillä etäämmällä olemaankin.

    VastaaPoista
  3. Hannele, minuun taas Loen huumori ei oikein iske. Jokin siinä mättää, en tiedä mikä... :)

    Linnea, mahtavaa! Varaudu unohtumattomaan lukukokemukseen! ;)

    Susa, niinpä, onneksi blogistania ei katoa mihinkään vaan sinne voi aina palata. :)

    VastaaPoista
  4. Joo, eihän tämä kummoinen ollut, enkä keksi kirjasta mitään tämän syvällisempää sanottavaa. :)

    VastaaPoista
  5. Tämä oli selkeästi huonompi kuin aikaisemmat Loen kirjat.

    VastaaPoista