Siirry pääsisältöön

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Kansi: Jenni Noponen
Minut pitää joka aamu vetää avaimella. Muuten saatan nukahtaa ikiuneen.
Äitini sanoo, että näytän suurelta lumihiutaleelta, jonka sakarat sojottavat törröllä. Madeleine vastaa, että niinpä minut on helppo löytää lumimyrskyn sattuessa.

Mathias Malzieun romaani kiinnosti minua sen vuoksi, että kustantamon myyntikuvaus upposi kerrankin minuun täysin. Maagisia sanoja olivat ensisijaisesti synkänkaunis, vinksahtanut ja timburtonmainen. Muiden blogien arviot viime vuoden loppupuolella eivät kuitenkaan olleet täysin vakuuttuneita. Kirjan luettuani minunkin täytyy todeta, että upea kansi ei tässä tapauksessa onnistu korvaamaan kansien välissä olevan tekstin höttöisyyttä.

Sydämen mekaniikka on kyllä timburtonmainen - tavallaan. Tunnelmasta tuli vähän mieleen Corpse Bride. Kirjan päähenkilö, Jack, syntyy Edinburghissa maailman kylmimpänä päivänä vuonna 1874. Tohtori Madeleine pelastaa vastasyntyneen vauvan kiinnittämällä tämän sydämen avuksi pienen käkikellon. Äitinsä hylkäämä Jack kasvaa Madeleinen hoivassa, koska kukaan ei halua adoptoida poikaa, jonka rinnassa törröttää kellotaulu. Koulussa Jackia kiusataan ja Madeleine varoittaa, ettei Jack saa suuttua, koska hänen herkkä kellosydämensä ei kestä suuria tunnekuohuja. Ennen kaikkea Jack ei saisi koskaan rakastua. Eräänä päivänä Jack näkee kadulla laulavan tytön ja ihastuu. Kun laulajatar, Miss Acacia, katoaa, Jack lähtee etsimään tätä.

Romaani on hyvin sadunomainen, mutta sisälsi silti paljon synkkyyttä ja yllättävän paljon erotiikkaa. Erityisesti seksikohtaukset pistivät lukiessa silmään, kun ne olivat jotenkin täysin odottamattomia. Mikään lastensatu ei tosiaankaan ole kyseessä. Ja kyllä Tim Burton osaa olla synkänkaunis ja vinksahtanut paljon paremmin...

Kannattaa lukea myös Lauran, Susan, Jum-Jumin, Saran ja Lumiomenan arviot kirjasta.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka. Gummerus. 2011. 221 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: La Mécanique du cœur
Suomentaja: Lotta Toivanen

Gummerus: Sydämen mekaniikka
Gummerus: Mathias Malzieu

Kommentit

  1. Minäkin vähän yskähtelin tuota erotiikkaa, tai siis sen paljoutta etenkin kun muu osa kirjasta oli sellaista satumaisempaa ja rullalautaista. Hm.

    Mutta ihan totta, Tim Burton osaa timburtonmaisuuden paremmin. :)

    Kiva että silti luit tämän, arviosi oli kiinnostava!

    VastaaPoista
  2. Teksti on tosiaan hieman höttöistä, mutta minä pidin kirjasta. En ehkä niin paljon kuin odotin, mutta annoin vinksahtaneisuuden viedä mukanaan kaikkine vikoineenkin. Kirjoitin tästä itsekin blogiini viime loka- tai marraskuussa (en enää muista, milloin :)). Muistelen, että heti tuoreeltaan pidin tästä enemmän kuin mitä muistoni kirjasta on. Silti lukukokemus kääntyi ehdottomasti myönteisen puolelle.

    VastaaPoista
  3. Tämä ei todellakaan ollut minun kirjani :D Seksikohtaukset tosiaankin olivat outoja. Ja se marenkirinnat-kohta Jackin ollessa vasta 10-vuotias oli jotain niin uskomatonta...

    VastaaPoista
  4. Tämä vaikuttaa kyllä blogiarvioiden perusteella mielenkiintoiselta tapaukselta. Moni on inhonnut ihan kybällä, jotkut laimeammin ei-pitäneet ja jotkut taas tykänneet. Näkyy jakavan mielipiteitä! Kansi kirjassa on kyllä hieno.

    VastaaPoista
  5. Nimenomaan tästä tuli tunnelmaltaan mieleen Corpse bride! Mutta tosiaan ehkä se oli se ainoa yhteys Timburtonmaisuuteen, olen näin jälkikäteen ajatellut ;)

    Ne seksikohtaukset olivat jotenkin hönttejä tähän kirjaan, mutta kokonaisuutena kuitenkin tykkäsin tästä hupsusta tarinasta.

    VastaaPoista
  6. Jotenkin tämä ei vaikuta yhtään minun kirjalta, mutta aina kun tuon kannen näen, tekee kuitenkin mieli lukea...:)

    VastaaPoista
  7. Linnea, tuntui tosiaan siltä että ne kohdat olivat jotenkin päälle liimattuja ja turhia. Pilasivat vähän kirjan tunnelmaa...

    Katja, muistelinkin että luin tästä blogistasi ja innostuin vielä enemmän. Oma lukukokemukseni ei sinällään ollut huono, mutta odotuksiin nähden kirja oli pettymys.

    Laura, unohdin jo nuo marenkirinnat. :D Onneksi.

    Luru, tämä on tosiaan jakanut mielipiteitä - kuten kiinnostavan kirjan kuuluukin! :) Kansi on minusta upeampi kuin mitä itse tarina ansaitsee...

    Susa, heh, saisikohan tästä musikaalin Corpse Briden henkeen..? ;)

    Amma, kansi kyllä vetää puoleensa... Tuo punainen kellotaulu oli ainakin omassa versiossani vielä varsinaisen kannen "sisäpuolella", siis kirjan 1. sivulla, eli itse asiassa kannessa on läpinäkyvä ikkuna. Minä ainakin pidän kaikesta tuollaisesti kansikikkailusta. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi