 |
| Kansi: Jenni Noponen |
Äitini sanoo, että näytän suurelta lumihiutaleelta, jonka sakarat sojottavat törröllä. Madeleine vastaa, että niinpä minut on helppo löytää lumimyrskyn sattuessa.
Mathias Malzieun romaani kiinnosti minua sen vuoksi, että kustantamon myyntikuvaus upposi kerrankin minuun täysin. Maagisia sanoja olivat ensisijaisesti synkänkaunis, vinksahtanut ja timburtonmainen. Muiden blogien arviot viime vuoden loppupuolella eivät kuitenkaan olleet täysin vakuuttuneita. Kirjan luettuani minunkin täytyy todeta, että upea kansi ei tässä tapauksessa onnistu korvaamaan kansien välissä olevan tekstin höttöisyyttä.
Sydämen mekaniikka on kyllä timburtonmainen - tavallaan. Tunnelmasta tuli vähän mieleen Corpse Bride. Kirjan päähenkilö, Jack, syntyy Edinburghissa maailman kylmimpänä päivänä vuonna 1874. Tohtori Madeleine pelastaa vastasyntyneen vauvan kiinnittämällä tämän sydämen avuksi pienen käkikellon. Äitinsä hylkäämä Jack kasvaa Madeleinen hoivassa, koska kukaan ei halua adoptoida poikaa, jonka rinnassa törröttää kellotaulu. Koulussa Jackia kiusataan ja Madeleine varoittaa, ettei Jack saa suuttua, koska hänen herkkä kellosydämensä ei kestä suuria tunnekuohuja. Ennen kaikkea Jack ei saisi koskaan rakastua. Eräänä päivänä Jack näkee kadulla laulavan tytön ja ihastuu. Kun laulajatar, Miss Acacia, katoaa, Jack lähtee etsimään tätä.
Romaani on hyvin sadunomainen, mutta sisälsi silti paljon synkkyyttä ja yllättävän paljon erotiikkaa. Erityisesti seksikohtaukset pistivät lukiessa silmään, kun ne olivat jotenkin täysin odottamattomia. Mikään lastensatu ei tosiaankaan ole kyseessä. Ja kyllä Tim Burton osaa olla synkänkaunis ja vinksahtanut paljon paremmin...
Kannattaa lukea myös Lauran, Susan, Jum-Jumin, Saran ja Lumiomenan arviot kirjasta.
Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka. Gummerus. 2011. 221 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: La Mécanique du cœur
Suomentaja: Lotta Toivanen
Gummerus: Sydämen mekaniikka
Gummerus: Mathias Malzieu
Minäkin vähän yskähtelin tuota erotiikkaa, tai siis sen paljoutta etenkin kun muu osa kirjasta oli sellaista satumaisempaa ja rullalautaista. Hm.
VastaaPoistaMutta ihan totta, Tim Burton osaa timburtonmaisuuden paremmin. :)
Kiva että silti luit tämän, arviosi oli kiinnostava!
Teksti on tosiaan hieman höttöistä, mutta minä pidin kirjasta. En ehkä niin paljon kuin odotin, mutta annoin vinksahtaneisuuden viedä mukanaan kaikkine vikoineenkin. Kirjoitin tästä itsekin blogiini viime loka- tai marraskuussa (en enää muista, milloin :)). Muistelen, että heti tuoreeltaan pidin tästä enemmän kuin mitä muistoni kirjasta on. Silti lukukokemus kääntyi ehdottomasti myönteisen puolelle.
VastaaPoistaTämä ei todellakaan ollut minun kirjani :D Seksikohtaukset tosiaankin olivat outoja. Ja se marenkirinnat-kohta Jackin ollessa vasta 10-vuotias oli jotain niin uskomatonta...
VastaaPoistaTämä vaikuttaa kyllä blogiarvioiden perusteella mielenkiintoiselta tapaukselta. Moni on inhonnut ihan kybällä, jotkut laimeammin ei-pitäneet ja jotkut taas tykänneet. Näkyy jakavan mielipiteitä! Kansi kirjassa on kyllä hieno.
VastaaPoistaNimenomaan tästä tuli tunnelmaltaan mieleen Corpse bride! Mutta tosiaan ehkä se oli se ainoa yhteys Timburtonmaisuuteen, olen näin jälkikäteen ajatellut ;)
VastaaPoistaNe seksikohtaukset olivat jotenkin hönttejä tähän kirjaan, mutta kokonaisuutena kuitenkin tykkäsin tästä hupsusta tarinasta.
Jotenkin tämä ei vaikuta yhtään minun kirjalta, mutta aina kun tuon kannen näen, tekee kuitenkin mieli lukea...:)
VastaaPoistaLinnea, tuntui tosiaan siltä että ne kohdat olivat jotenkin päälle liimattuja ja turhia. Pilasivat vähän kirjan tunnelmaa...
VastaaPoistaKatja, muistelinkin että luin tästä blogistasi ja innostuin vielä enemmän. Oma lukukokemukseni ei sinällään ollut huono, mutta odotuksiin nähden kirja oli pettymys.
Laura, unohdin jo nuo marenkirinnat. :D Onneksi.
Luru, tämä on tosiaan jakanut mielipiteitä - kuten kiinnostavan kirjan kuuluukin! :) Kansi on minusta upeampi kuin mitä itse tarina ansaitsee...
Susa, heh, saisikohan tästä musikaalin Corpse Briden henkeen..? ;)
Amma, kansi kyllä vetää puoleensa... Tuo punainen kellotaulu oli ainakin omassa versiossani vielä varsinaisen kannen "sisäpuolella", siis kirjan 1. sivulla, eli itse asiassa kannessa on läpinäkyvä ikkuna. Minä ainakin pidän kaikesta tuollaisesti kansikikkailusta. ;)