Kirjanurkkaus

Lady L. inhosi salkkuja, pankinjohtajia, sukukokouksia ja syntymäpäiviä, mutta tietysti kaikki oli kestettävä - kostoa se vain oli. Välillä sitä törmää ihan kummallisiin vanhoihin kirjoihin... Luin viime vuonna Romain Garyn salanimellä kirjoittaman Elämä edessäpäin -romaanin, joka oli niin loistava, että oli pakko lukea jotain muutakin samalta kirjailijalta. Lady L. osoittautui hyvin erilaiseksi romaaniksi kuin pariisilaisessa slummissa elävästä maahanmuuttajapojasta kertova Elämä edessäpäin . Heti romaanin alussa tapaamme päähenkilön, salaisuuksia varjelevan vanhan rouvan, joka haikailee menneiden aikojen perään. Lady L. on juuri paennut omista 80-vuotissyntymäpäiväjuhlistaan ja istuu yksin eräässä kartanonsa huoneista. Sillä välin kartanon juhlasaliin on kerääntynyt melkoinen kaarti sukulaisia ja ystäviä. Lady L:n vanhin poika on Glendalen herttua ja vanhin pojanpoika yksi Englannin pankin johtajista. Yksi pojanpojista on ministeri, toisesta on tulossa piispa ja perheen must...

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti En rupea siihen samaan oravanpyörään, mistä iso osa Maxin kavereista on jo pudonnut tai pudottautunut pois. En mene esittelemään elämääni sosiaalitoimistoon enkä tilittämään tekemisiäni työvoimatoimistoon. Joten minä olen hyvä luomaan mielikuvia, rakentelemaan totuuksia. Olen hyvä niille, joille kukaan ei ole ollut riittävän hyvä ja jotka eivät sitä aina ansaitsisikaan. Itselleni olen armelias enkä mieti maxmaisesti oikeaa ja väärää, rakkautta ja ihmisiä. Mikähän näissä syrjäytyneiden ja ahdistuneiden nuorten naisten arkirealistisissa tarinoissa minua oikein kiehtoo? Mitä sekavampi ja häiriintyneempi tapaus, sitä parempi! Hämmentävää... ;) Elina Loisan Julkeat -romaanin päähenkilö ja minäkertoja on nuori nainen, joka on muuttanut pikkukaupungista Helsinkiin ottaakseen kaiken irti elämästään. Nimettömäksi jäävä nainen kulkee baarista toiseen, iskee itselleen rahanlähteitä ja sänkykumppaneita sukupuolesta riippumatta ja ylpeilee sillä, että häntä eiv...

Kiinnostuin Guy Delislen sarjakuvista muiden kirjablogien kautta, joissa Delisleä on luettu ahkerasti viime aikoina. Luin Shenzhenin ja Merkintöjä Burmasta viime kuussa ja nyt äsken ahmaisin sateisen sunnuntaipäivän kunniaksi Pjongjangin. Kolmikko kaipaa selvästikin yhteispostausta. :) Merkintöjä Burmasta kertoo ajasta, jolloin Delisle asui Lääkärit ilman rajoja -järjestöön kuuluvan vaimonsa ja vaippaikäisen poikansa Louisin kanssa Burmassa (Myanmarissa) vuosina 2005-2006. Entinen Britannian siirtomaa, nykyinen sotilasjuntan hallitsema diktatuuri näyttäytyy Delislen piirroksissa vastakohtien maana. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset järjestävät Baby Groupia vanhemmille ja heidän lapsilleen ja australialaisella klubilla pulikoidaan uima-altaassa ja siemaillaan gin toniceja leppoisasti seurustellen. Samalla paikalliset eivät saa edes kutsua kotiinsa yövierasta ilman sotilasjuntan lupaa ja sanomalehdistä on sensuurin nimissä revitty sivuja irti. Australialaisen klubin vieressä sijai...

Tutustuin Marjane Satrapin sarjakuviin kehutun ja palkitun, kaksiosaisen Persepolis -sarjan myötä. Lapsuudesta, nuoruudesta ja naiseudesta Iranissa kertova omaelämäkerrallinen sarjakuva lumosi minut täysin. Pistoja on myös omaelämäkerrallinen; tällä kertaa kohteena ovat Satrapin naispuoliset sukulaiset, ystävät ja tuttavat ja heidän elämänsä. Aterian jälkeen nuoren Marjanen tehtävänä on keittää samovaariteetä, jonka ääreen naiset kerääntyvät keskustelemaan miehistä, parisuhteista, rakkaudesta, seksistä ja yleensäkin naisena olemisesta. Mukaan mahtuu sekä traagisia elämänkohtaloita että runsaasti härskiä, kaksimielistä huumoria, kunnon juoruja ja paljastuksia, arjen iloja ja suruja. Minulle tuli sellainen tunne, että pääosassa albumissa ovat tekstit ja tarinat, eivät niinkään kuvat. Mustavalkoinen, melko pelkistetty piirrostyyli on kuitenkin samanlaista kuin Persepolis -albumeissa. Niihin verrattuna Pistoja on kuitenkin melko kepeä ja lyhyt. Kuva: Like.fi Pistoja voitti ...

It was at St George's, a little less than eighteen months ago, that I met Bathsheba Hart. Her name will probably be familiar to most of you by now. She is the forty-two-year-old pottery teacher recently charged with indecent assault on a minor, after being discovered having a sexual affair with one of her students - a boy who was fifteen years old when the affair began. This is a strange novel, because it isn't really about what it first appears to be about. The narrator, Barbara Covett, is a lonely history teacher who lives with her cat. She tells the story of a fellow teacher, the beautiful Sheba, who is attacked by the media after having an affair with one of her students, the 15-year-old Steven. But the book isn't really about Sheba's forbidden relationship with a boy; it's more about Barbara's strange relationship with Sheba. Barbara tries to tell the story of Sheba's affair with Steven in a matter-of-fact way, constantly remembering to remind the...

Myös masuolion kirjastoa on maaliskuussa kartutettu. Maaliskuussa keskityin kirjoittamaan arvioita helmikuussa lukemistani kirjoista, joten suurin osa maaliskuun kirja-arvioista odottelee yllättäen vielä vuoroaan. :) Maaliskuun lukusaldo on yhteensä 10 kirjaa, joista 5 oli romaaneja, 3 sarjakuvia, 1 omaelämäkerta ja 1 novellikokoelma. Kahdeksan näistä luin suomeksi ja kaksi in English. Maaliskuun luetut: Jamil Ahmad: The Wandering Falcon Natascha Kampusch: 3096 päivää Zoë Heller: Notes on a Scandal Marjane Satrapi: Pistoja Guy Delisle: Shenzhen Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta Elina Loisa: Julkeat Romain Gary: Lady L. Maritta Lintunen: Mozartin hiukset Mike Pohjola: Ihmisen poika  Päätin vihdoin tutustua Guy Delislen sarjakuviin, koska niitä on luettu ja kehuttu niin monessa blogissa . Ja kyllä kannatti! Nauroin sarjakuville ääneen niitä lukiessa ja patistin puolison ja pari kaveriakin lukemaan niitä. Pjongjang pitäisi vielä saada jostain käsiin ja onpa Delisl...

Kannen kuva: Martin Moravek Yksi ensimmäisiä kirjoja, joita tyrmässä luin, oli Lewis Carrollin Alicen seikkailut ihmemaassa. Kirja kosketti epämiellyttävällä, kaamealla tavalla. Minun ikäiseni tyttö Alice seuraa unessa valkoista, puhuvaa kania kaninkoloon. Kun hän pujahtaa sisään, hän syöksyy syvyyksiin ja putoaa huoneeseen, jossa on lukemattomia ovia. Hän on vankina välimaailmassa maan alla, tie ylös on tukossa. Natascha Kampuschin sieppauksesta ja vankeusajasta kertova omaelämäkerrallinen teos on pakostakin jotenkin sensaationhakuinen, rahastuksenmakuinen kirja. Luen tällaisia harvemmin, mutta muistan, miten seurasin Kampuschin paosta kertovia uutisia vuonna 2006 suurella mielenkiinnolla. Media tietenkin takertuu heti tällaisiin dramaattisiin ja karmiviin tarinoihin, mutta Kampuschin ja muiden vastaavassa tilanteessa olleiden tarinat ovat myös innoittaneet kirjailijoita - viimeisimmäksi varmaankin Emma Donoghuen loistavan Room -romaanin muodossa. Wolfgang Priklopil sieppas...