Siirry pääsisältöön

Lokakuun luetut ja merkkipaalut


Lokakuun luetut:
Sami Hilvo: Rouva S.
Eve Hietamies: Yösyöttö (uusintaluku)

Kuten yllä olevasta "listasta" voi päätellä, lokakuu oli kirjojen osalta aika hiljainen kuukausi. Vaikka luettuja kirjoja kertyi vain kaksi kappaletta, sitäkin useampi on ollut luettavana ja on vielä kesken. Sarah Winmanin valloittava Kani nimeltä jumala on viimeistä lukua vaille luettu ja eilen luin loppuun Guy Delislen uusimman sarjakuvan, Merkintöjä Jerusalemista. Emma Donoghuen novellikokoelma, The Woman Who Gave Birth to Rabbits, on myös edelleen kesken ja lukujonossa odottavat Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuoli ja Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi.

Niin paljon hyvää luettavaa, niin vähän aikaa! ;)

Lokakuu oli, jos ei luettujen kirjojen osalta, niin muuten melko kirjapainotteinen kuukausi. Helsingin kirjamessut olivat tietenkin kuukauden kohokohta ja sieltä tarttui mukaan "pakollisina" hankintoina mm. Riikka Pulkkisen ja Sofi Oksasen uusimmat romaanit signeerattuina. Muiden bloggaajien tapaamiseen en tällä kertaa ehtinyt, mutta taisin bongata teistä muutamia siinä esikoiskirjailijahaastattelussa, jossa oli myös Kirjavan kammarin Karoliina. :) (Minä seisoin siellä takana, heijasin vihreitä lastenvaunuja ja jouduin lähtemään kesken pois, kun vaunuissa makoileva tyyppi esitti melko kovaäänisiä vastalauseita...)

27. lokakuuta Kirjanurkkaus täytti neljä vuotta! Kaikkien aikojen luetuin blogipäivitys on (yllätys, yllätys) Sofi Oksasen Stalinin lehmien arvostelu, ja kakkosena tulee Baby Jane. Kolmanneksi suosituin on ollut Andreï Makinen Ranskalainen testamentti.

Täytin myös itse vuosia lokakuussa ja puolisoni osti minulle ehkä yhden parhaista kirjalahjoista ikinä, Ian McEwanin signeeraaman Sweet Tooth -romaanin! Lukupino sen kuin kasvaa. :)

Kommentit

  1. Onnea nelivuotiaalle!

    Ja harmi, ettei ihan nähty Helsingin messuilla. Pienen kanssa on aina vähän tuollaista, mutta ilmeisesti teidän vauvanne antoi myös messurauhaa, koska sait tehtyä hyviä hankintoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Vauva käyttäytyi kyllä suurimman osan ajasta kuin rutinoitunut messukävijä ja antoi vanhempiensa kierrellä rauhassa. Ihmispaljous ja yleinen kakofonia taisivat nukuttaa kummasti. :D

      Poista
  2. Onnea nelivuotiaalle blogille ja sinulle itsellesi synttäreiden johddosta! :)

    VastaaPoista
  3. Ohhoh, neljä vuotta jo! Onnea blogille ja sinulle!

    Odotan lopullista mielipidettäsi Winmanin kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Voin paljastaa jo nyt, että pidin Winmanin kirjasta ja paljon. ;)

      Poista
  4. Onnea 4-vuotiaalle!

    Lue ihmeessä se Vieraan lapsi ja vinkkaa sitten minulle: Olisi kiva kuulla mielipiteitä. Minä pidin paljon, paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Toivottavasti löydän Vieraan lapselle pian aikaa. Sen paksuus vähän jännittää, kun nyt pienen vauvan kanssa ehdin harmittavan huonosti paneutua kunnolla pidempiin romaaneihin... Mutta taidan mennä nyt lukemaan arviosi siitä - jospa se antaisi lisäpotkua lukemiselle. ;)

      Poista
  5. Onnea blogille ja sen pitäjälle :)

    Ah, Kani nimeltä jumala <3 Mikähän noissa "pupukirjoissa" on kun ne tuntuvat tulevan ryppäissä ;) Minulla oli Ruohometsän kansa ja sitten Kani nimeltä jumala, sinulla Winmanin ja Donoghuen pupuaiheiset kirjat :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi