Marja Björk: Poika

Kansi: Tommi Tukiainen

En vastustanut balettikouluun menoa, koska ajattelin, että näkisin siellä Heidiä. Kaikkea sitä lähtee tekemään tytön takia, kuten vääntelemään itseään vaaleanpunaisessa tutussa, tyttöjen voimistelupuvussa, jossa on pistelevä tylliröyhelö.
En tiennyt, että en voi tykätä Heidistä, koska olen itsekin tyttö.

Iät ja ajat on ollut olemassa raisuja poikatyttöjä. Samoin iät ja ajat on ollut olemassa myös tyttöjä, jotka tuntevat olevansa oikeasti poikia. Marja Björkin romaanin päähenkilö, Marion eli Makke, on kuulunut tähän jälkimmäiseen ryhmään syntymästään saakka.

Tuntuu siltä, että kotimaisessa kaunokirjallisuudessa on suhteellisen vähän transsukupuolisuudesta kertovia teoksia ainakin verrattuna angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Gerry Birgit Ilvesheimon Lykantropia (2009) tavallaan sivuaa aihetta, mutta siinä sukupuoli ja siihen liittyvät rajat eivät ole yhtä keskeisiä teemoja kuin Björkin romaanissa.

Maken näkökulmasta kerrotun romaanin tyyli ärsytti minua alussa, koska se kuulosti välillä niin teennäisen "nuorekkaalta", tiedättehän: kun aikuinen yrittää kirjoittaa teinikieltä uskottavasti, mutta saa kaiken kuulostamaan vain kömpelöltä ja epäaidolta. Mutta en tiedä, totuinko tyyliin vähitellen, vai alkoiko se sittenkin kuulostaa ihan järkevältä. Joka tapauksessa välillä piti jo lukea jonkin lause tai kappale useampaan kertaan, koska siihen kiteytyi niin yksinkertaisen koruttomasti jotakin tärkeää:

Se yritti vedota järkeeni, mutta ei perustellut mitenkään, miksi en voinut kirjoitella rakkauskirjeitä tytöille. Kyllä minä sen silti tajusin. En voinut tehdä niin, koska olin itse tyttö. Sellainen ei vain käynyt laatuun. Tajusin, että maailmassa on jokin järjestelmä, joka romahtaisi, jos niin voisi tehdä.

Romaanissa seurataan Maken elämää lapsuudesta aikuisuuteen, kiintopisteenä sukupuolen ja seksuaalisen identiteetin etsintä. Maken lapsuus on kaikkea muuta kuin helppo, koska väärä sukupuoli vaikuttaa elämään pienestä pitäen. Kun äiti leipoo Maken syntymäpäivänä prinsessalinnakakun ja mummi antaa lahjaksi barbin, juhlapäivä on lopullisesti pilalla. Äiti myös pakottaa Maken laittamaan hameen kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, jotta tätä ei luultaisi jatkuvasti pojaksi.

Äiti yrittää parhaansa mukaan kasvattaa vastahakoisesta Makesta tyttöä: hän lahjoo, maanittelee, käskee, uhkailee ja myös raivostuu. Mutta vaikka äidin on vaikea hyväksyä tyttärensä poikamaisuutta, hän myös suojelee tarvittaessa lastaan kynsin hampain ulkopuolisten kyselyiltä ja arvostelulta. Opettajat, tuttavat, vaatekaupan myyjät ja - Maken teini-iässä - myös poliisit saavat kuulla äidiltä kovaa kritiikkiä Maken valinnanvapauden rajoittamisesta. Maken kasvaminen pojaksi tytön sijaan ottaa silti koville.

Jostain syystä jäin pohtimaan nimenomaan tuota äidin roolia Maken elämässä. Vaikka tilanne on tietenkin erilainen, peilasin silti joitakin Maken ja tämän äidin kohtaamia ennakkoluuloja omiin kokemuksiini äitinä. Vaikka minä tai vaimoni emme suhtaudu mitenkään fanaattisesti ns. sukupuolineutraaliin kasvatukseen, meistä ei ole mitenkään kummallista esim. ostaa tyttärellemme vaatteita myös poikien osastolta (miksi se tyttöjen osasto on niin yksipuolisen pinkki?!). Ja voin sanoa, että useammankin kerran on käynyt niin, että myyjä on huomauttanut - tai vielä kassalla erikseen maininnut - että "nämähän ovat sitten pojan housut", vilkaisten samalla arvioivasti tytärtämme. Hassua, miten tarkasti sukupuolirajoja halutaan vetää jo vauva- ja taaperoikäisille... :)

Romaanin takakannen mukaan Björkillä on myös omakohtaista kokemusta aiheesta, koska Poika perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Maken kertojanääni on kieltämättä todentuntuinen ja persoonallinen, ja lukijan sympatiat ovat alusti asti hänen puolellaan. Romaanista jäi positiivinen jälkimaku: sokeeraavan kannen ja raflaavalta kuulostavan aiheen takaa paljastui selkeä, suorasanainen ja uskottava tarina.

Tämä on muuten Björkin neljäs "P-romaani": edelliset teokset, Posliini, Puuma ja Prole ovat myös käsitelleet kipeitä ja kiperän ajankohtaisia aiheita pedofiliasta ja puumanaisista työläisperheen karuun arkeen. Posliini on muuten yksi ensimmäisistä romaaneista, joita arvostelin blogissani - ja siitä on kohta viisi vuotta aikaa! :)

Useat bloggaajat ovat ehtineet jo lukea Pojan, mm. Jenni S., Mimu, Nanna, Linnea, Susa, Sanna, Booksy, Jori, Hanna ja Ahmu.

Marja Björk: Poika. Like. 2012. 215 sivua.

Like: Poika
Kiiltomato: "Marion, poikani"
Kirjavinkit: Poika