Tainaron on niitä kirjoja, joista olen kuullut paljon ja jotka minun on pitänyt lukea jo vaikka kuinka kauan. Leena Krohnin kohdalla minulla on muutenkin aukko sivistyksessä (kirjailijan tuorein romaani, Hotel Sapiens, vaikuttaa muuten myös todella mielenkiintoiselta!).
Tainaron on mysteeri, johon on vaikea päästä käsiksi. Kirjeromaani koostuu 28 lyhyestä kirjeestä, jotka nimettömäksi jäävä kertoja kirjoittaa yhtä lailla nimettömäksi jäävälle ystävälleen oudosta, hyönteisten asuttamasta Tainaronin kaupungista. Kertoja on itse kaupungissa ulkopuolinen, vieras, ehkäpä eräänlainen maahanmuuttaja, joka kummastelee paikallisten erikoisia tapoja.
Romaani alkaa Tainaronista, eikä lukijalle koskaan selitetä tarkemmin, mikä paikka on kyseessä, miten sinne on päädytty ja miksi. Kaupunki vaikuttaa ajattomalta ja jotenkin pysähtyneeltä. Sitä ei sijoiteta mihinkään toiseen ulottuvuuteen tai maailmaan, eikä tapahtumia aseteta mihinkään tiettyyn aikaan. Tainaron vain on, sitä ei sen kummemmin selitellä tai kytketä meidän maailmaamme. Se on erillinen, selittämätön paikka, ehkä eräänlainen vertaus omasta yhteiskunnastamme.
Kertoja ei muista enää itsekään, mitä varten valkoinen laiva on tuonut hänet Tainaroniin. Yhteys entiseen on katkaistu, eikä kirjeiden vastaanottajakaan vastaa niihin koskaan. Eräänlaisena oppaana kertojalle toimii yksi paikallisista asukkaita, Jäärä. Minulle tuli Jäärästä mieleen vain Turilas ja Jäärä -animaatiosarja, jossa seikkailee kaksi ötökkää. :)
Välillä Tainaronin fantasiamaailman verho raottuu ja sen takaa paljastuu jotain häiritsevän tutunoloista. Romaanin mieleenpainuvimmassa kirjeessä kertoja kuvailee vierailuaan valtavan muurahaiskuningattaren luo, jonka ainoa tehtävä elämässä on synnyttää jatkuvana virtana uusia jälkeläisiä yhteiskuntaan. Kuningatar moittii äkäisesti kertojaa, joka erehtyy luulemaan tätä todelliseksi, tuntevaksi olennoksi:
- Mutta täällä ei ole ketään minua, katsokaa ympärillenne ja ymmärtäkää! Ja tässä, varsinkin tässä on minua vähemmän kuin missään. Te luulette, että minä täytän tämän huoneen. Väärin! Aivan väärin! Sillä minä olen suuri reikä, josta kaupunki kasvaa. Minä olen tie, jota jokaisen on kuljettava! Minä olen suolainen ulappa, josta kaikki nousevat avuttomina, kosteina, ryppyisinä...
Lopulta kertoja poistuu kuningattaren huoneesta läpimärkänä tämän kyynelistä. Vaikuttava kohtaus.
Romaanissa on runsaasti outouksia ja kauniita kummallisuuksia. Kertoja etsii peilikuvasta sieluaan, kuuntelee radiosta asemien välistä kohinaa ja ihailee parvekkeeltaan tuulessa liehuvia valkeita viirejä ja kaupungin kultaisia kupoleita.
Tähän kirjaan oli yllättävän helppo uppoutua ja ihastua ottaen huomioon sen, miten haastavaa sitä oli lukea saati ymmärtää.Vanhaa uuskummaa parhaimmillaan.
Leena Krohn: Tainaron. Postia toisesta kaupungista. WSOY 1985. 126 sivua.
Kirjavinkit: Tainaron
Wikipedia: Leena Krohn
Olen lukenut Leena Krohnilta vain Hotel Sapiensin ja voin suositella sitä lämpimästi. Tainaronin olen hankkinut omaksi, joten se on varmaan seuraava tutkimusretkeni Krohnin maailmaan.
VastaaPoistaPitää kyllä jossain välissä ottaa Hotel Sapiens luvun alle. :) Antoisaa tutkimusretkeä Tainaroniin!
PoistaLuimme Tainaronia aika lailla samaan aikaan. Minä kirjoitin tästä viime viikolla. :) Ja pidin, ihastuin kieleen, kerrontaan ja kokonaisuuteen. Osin kirjan maailma hämmentääkin, ja olen varma että palaan Tainaroniin vielä joskus.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta, kirja sekä hämmensi että ihastutti oudolla tavalla. Käynpä saman tien lukemassa arviosi tästä. :)
PoistaTainaron on hieno teos. Normaalisti vähän vierastan kirjallisuudessa teoksia, joista en täysin ymmärrä, mitä niissä tapahtuu, mutta Tainaronin kanssa sitä ongelmaa ei ollut lainkaan. Rakastin sen kieltä, tunnelmia ja timantinkirkkaita lauseita, viisaita ajatuksia. Tällä hetkellä minulla on kesken Krohnin kirjoituskokoelma Mitä puut tekevät elokuussa (sekin on hieno, vaikkei ehkä ihan Tainaronin veroinen), ja Hotel Sapiensin aion myös lukea vielä tänä syksynä.
VastaaPoistaHienoa että luit tämän ja ihastuit!
Minullakin loppuu usein kärsivällisyys kesken sellaisten kirjojen kanssa, joita en ymmärrä, mutta Tainaronin kanssa sitä ongelmaa ei ollut. Kirjan maailmaan oli jotenkin helppo uppoutua, vaikken käsittänyt kaikkea. :) Kirjasta löytäisi varmasti monia tasoja, jos sitä alkaisi pohtia ja analysoida tarkemmin.
PoistaKrohnin kirjoissa on mahtavaa (ja erikoistakin) juuri tuo, että vaikkei pahemmin ymmärrä niin silti voi nauttia suuresti. :)
VastaaPoistaJuuri näin! Ja se on kyllä harvinaista, mutta mahtavaa. :)
PoistaOlen ihan samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat: Tainaronia ei tarvitse ymmärtää ja siitä huolimatta sen tunnelmaan uppoaa.
VastaaPoistaTarinaan tosiaan samalla uppoutui, mutta pysyi silti ulkopuolisena. Vähän samaan tapaan kuin kirjan kertoja hyönteiskaupungissa. :)
PoistaTainaron graduaiheena https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8969/URN_NBN_fi_jyu-2005369.pdf?sequence=1
VastaaPoistaKiehtova aihe, ainakin mitä ehdin lukea alusta! Hatunnosto, että olet uskaltanut tarttua näin haastavaan kirjaan. :)
Poista