Siirry pääsisältöön

Kesä- ja heinäkuun luetut, eli vihdoin


Jos pitäisi löytää jokin yhdistävä sana kuvailemaan kesä- ja heinäkuussa lukemiani kirjoja, niin se olisi varmaankin vihdoin. Kaikki kirjat ovat sellaisia, jotka olin aikonut lukea jo pitkään.

Kesälomaa ei ole ollut nimeksikään, joten kirjoille ei ole ollut kesäkuukausina sen enempää aikaa kuin muutenkaan. Kolme heinäkuun viidestä kirjasta luin ihanan lukumaratonpäivän aikana, joka myös opetti minulle yhtä sun toista.

Kesäkuun luetut:
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Craig Thompson: Habibi

Heinäkuun luetut: 
Lynn Flewelling: Casket of Souls
Banana Yoshimoto: Kitchen
Anja Snellman: Aura
Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu
Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla   

Lionel Shriverin romaani on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun se tuli hopealle Blogistanian Globalia -äänestyksessä 2011. Luotin kirjabloggaajien enemmistön hyvään makuun - ja se kannatti: kirja ei ainakaan jättänyt kylmäksi. Craig Thompsonin Habibi on samoin odottanut vuoroaan jo kauan, kunnes eräs kaukana asuva ystäväni itseään säästämättä raahasi sen viikonloppureissullaan minulle (ei mikään kevyt opus!).

Lynn Flewellingin kirja on Nightrunner-"trilogian" kuudes (!) osa, ei-niin-kovin-salainen fantasiapaheeni. :) Yoshimoton, Snellmanin ja Hämäläisen oudonkauniit kirjat luin lukumaratonpäivänä. Ja täytyy tunnustaa, että Monika Fagerholmin romaani paikkasi fagerholminkokoista aukkoa sivistyksessäni. Romaania suositteli vaimoni, kun näki minun hengailevan kirjahyllyn edessä etsimässä "jotain kevyttä, helppoa, älykästä ja sivistävää" - haastava kombinaatio, mutta Ihanat naiset hoitivat homman kotiin. :)

P.S. Luen juuri 1-vuotta täyttäneelle tyttärelle iltasatuaikaan Suomen lasten Kalevalaa. Hän ei siitä juuri mitään vielä ymmärrä, ja hyvä niin, koska Kalevala tuntuu olevan täynnä väkivaltaista, sukurutsaista tai muuten vain moraalisesti arvelluttavaa porukkaa. ;) Kaikki kunnia kansalliseepokselle, mutta saatan harkita pitkään ennen kuin luen esim. Ainon ahdistelu- ja hukkumistarinaa vähänkään isommalle lapselle, vaikka lasten versiossa sitä onkin kaunisteltu...

Kommentit

  1. Olet lukenut vallan kiinnostavia kirjoja! Shriverin tahtoisin itsekin lukea :)

    Ja Kalevala ei tosiaan mikaan ihan lempein kirja ole (vaikken sita koskaan kokonaan olekaan lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä melkein kaikki kesän kirjat olivat iloisia yllätyksiä. Shriveria suosittelen kyllä lämpimästi! :)

      Poista
  2. Jonnekin pois on hieno romaani. Olen lukenut vain kaksi Shriverin romaania: Poikani Kevin on hurjan (!) hyvä, Jonnekin pois taas puhutteleva ja sellainen, jonka voisin lukea uudelleenkin.

    Monica Fagerholm on ollut lukulistallani jo kauan.

    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani Kevin on taas ollut minun lukulistallani jo pitkään. Jonnekin pois -kirjan perusteella haluan kyllä lukea Shriveria enemmänkin.

      Aurinkoista loppukesää!

      Poista
  3. Minulle Lionel Shriver on ollut ihan suosikkikirjailijoitani siitä alkaen kun luin Jonnekin pois. Mutta pidin vieläkin enemmän kirjasta Kaksoisvirhe. Poikani Kevin oli hyvä, mutta...jätti minut pimeeään. Annoin Kevinin pois. Nyt ostin Syntymäpäivän jälkeen ja se odottelee vain aikaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...