Kirjanurkkaus

Ahkerimmat bloggaajat ovat listanneet tänä keväänä ilmestyviä uutuuskirjoja jo viime vuoden puolella, mutta itse ehdin selailla kustantamojen katalogeja vasta nyt. Tammikuukin on kohta ohi, ja muutama kiinnostava uutuus on jo ehtinyt tämän vuoden puolella ilmestyä. Listaan kuitenkin vielä itseäni eniten kiinnostavat kevään uutuudet, lähinnä muistinvirkistykseksi itselleni. :) Atena Sari Pöyliö : Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä . 2/2014. Novellikokoelma vinksahtaneista äideistä ja tyttäristä. / luettu! Avain Aino-Maria Savolainen & Katja Jalkanen : Linnasta Humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa. 5/2014. Tuttujen bloggaajien Kirjakantti-tapahtuman Kaikkien aikojen parhaat kirjat -äänestyksen pohjalta koottu teos.  Bazar John Boyne : Leijuva poika . 4/2014. Vannon säännöllisin väliajoin tutustuvani John Boynen tuotantoon. Niin myös nyt. Leijuva poika on lapsille ja aikuisillekin (!) suunnattu romaani pojasta, joka on hieman erilainen... /luettu! Lena ...

Tänään on julkistettu Blogistanian Finlandian, Globalian, Kuopuksen ja Tiedon vuoden 2013 voittajat. Blogistanian Finlandian eli parhaan kotimaisen kirjan palkinnon voitti ylivoimaisesti Pauliina Rauhalan Taivaslaulu . Toiselle sijalle ylsi Kjell Westön Kangastus 38 , ja kolmannen sijan otti vuoden 2013 Finlandia-voittaja eli Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme . Oma suosikkini, Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea , jäi täpärästi neljännelle sijalle! Lisätietoja Blogistanian Finlandia -tuloksista löytyy Kirjavinkkien sivuilta . Parhaan käännöskirjan, eli Blogistanian Globalia -palkinnon voitto meni japanilaisen Haruki Murakamin 1Q84 -romaanille, joka minullakin oli ykkösehdokkaana! :) Toinen ja kolmas sija menivät Afrikkaan: kakkoseksi tuli nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat ja kolmanneksi nigerialais-ghanalaisen Taiye Selasin Ghana ikuisesti . Lisätietoja Blogistanian Globalia -voittajista löytyy Kirjasfääristä . Blogistanian Kuopus , eli parh...

Kirjabloggaajat äänestävät taas vuoden parasta kotimaista (Finlandia) ja käännettyä kirjaa (Globalia), lasten- ja nuortenkirjaa (Kuopus) sekä tietokirjaa (Tieto). Itse osallistun kolmeen kategoriaan; Kuopus jää nyt pois, koska en juuri esittele blogissani lasten- ja nuortenkirjoja (ehkäpä tähän tulee muutos, kunhan oma lapsi vähän kasvaa!). Blogistanian Finlandia - ehdokkaani ovat: 1) Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava) (3 pistettä) 2) Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala) (2 pistettä) 3) Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos) (1 piste) Blogistanian Globalia -ehdokkaani ovat: 1) Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi) (3 pistettä) 2) Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista (Gummerus) (2 pistettä) Blogistanian Tieto -ehdokkaani ovat: 1) Laura Save: Paljain jaloin (WSOY) (3 pistettä) 2) Susan Sellers: Vanessa ja Virginia (Into) (2 pistettä) En ehdi nyt perustella valintojani sen tarkemmin; linkkien takaa avautuvista arvioista löytyy enemmän hehkutusta. :) S...

Niinpä hän oli aina tiennyt, että ketään toista samanlaista ihmistä ei ollut, ja tuntenut - sillä vaikka se ei ollut todistettavissa, ei se ollut kumottavissakaan - että kukaan ei voinut täysin korvata häntä, Khady Dembaa, siitäkään huolimatta, että vanhemmat olivat lähettäneet hänet pois ja isoäiti ottanut hänet luokseen vain pakon edessä, siitäkään huolimatta, että kukaan maan päällä ei häntä tarvinnut eikä kaivannut. Marie NDiayen Kolme vahvaa naista oli kirjaston uutuushyllystä bongaamani herätelaina. Kirjailijan nimi ei kuulostanut yhtään tutulta, enkä muistanut lukeneeni romaanista yhtäkään blogi- tai muuta juttua. Takakannen hieman paatoksellinen teksti ("Väkevä romaani kolmesta afrikkalaistaustaisesta naisesta, jotka sanovat nöyryytykselle ei.") ja punamusta väritys veivät ajatukset Afrikkaan ja kehitysmaiden sorrettuihin naisiin. Ääh , ajattelin. Ei hirveästi innostanut lukea taas yhtä kliseistä ryysyistä rikkauksiin -tarinaa. Enpä muista, milloin ensivaikute...

I don't fit the world of everyday things, the people going about their daily routines, bed on time, up on time, dinner on time. I don't want to be part of it. Sometimes I long for a monk's cell, a hole in the rock, a bower in the woods, so my mind can flood all directions like water, the sea. Time to gaze. On waves. Rise and fall, the breathing of the world. First of all, even before I started reading this book, I had to look up the word 'menagerie' in a dictionary to find out what the title of the novel actually meant! I learned that menageries are what preceded modern-day zoos: they were private collections of exotic animals, often owned by aristocracy or others who kept a travelling circus. Carol Birch's novel starts off with a small boy living in London, in a wooden room that jutted out over the black water of the Thames , in the mid-1800s. Jaffy Brown is 8 years old when he is almost eaten by a tiger that has escaped from Mr Jamrach's collection ...

Sinä olit se, jolla oli sana hallussaan. Sinä olit se, joka tiesi kuinka kuvata tapahtuma niin että sen olemus paljastui. Minulla ei ole sinun lahjakkuuttasi. Jos olisit täällä, tietäisit kuinka tämä tarina pitää kertoa. Keksisit keinon tunkeutua totuuteen ja paljastaa löytösi niin runollisin sanoin, että sydän laulaisi itkiessään.  Näin kirjoittaa Vanessa Bell siskolleen Virginia Woolfille Susan Sellersin fiktiivisessä (vaikka toki todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin perustuvassa) romaanissa. Virginia Woolf kiehtoo ja kiinnostaa minua suunnattomasti. Tunnustan (vähän häpeillen), että kiinnostus kohdistuu ehkä ennemmin häneen ihmisenä kuin hänen tuotantoonsa. Toki olen muutaman kirjan häneltä lukenut ( Mrs. Dalloway oli lumoava!), mutta täytyy myöntää, että Woolfin teokset ovat minulle liian vaikeasti lähestyttäviä. Ihailen lukiessani niiden nerokkuutta ja tunnen olevani jonkin Suuren äärellä, mutta en aivan saa siitä otetta. Woolf itse on tuskin sen helpompi ymmärtää ...

Sitä elää hetkiä, saaria joista ei johda siltoja toisiin saariin. Sitä unohtaa, että teot voivat palata eivätkä todellakaan niin kuin kirjekyyhkyt vaan pikemminkin niin kuin heiluriovet, suoraan päin naamaa. Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta oli yksi viime vuoden odotetuimmista kirjauutuuksista - siis ainakin minulle henkilökohtaisesti. Edellisestä Nousiaisen romaanista ( Arvaa ketä ajattelen ) on ehtinyt kulua jo kuusi vuotta, mikä on kirjailijan kärsimättömälle fanille (eli minulle) suhteettoman pitkä aika odottaa. Jotain uutta ja erilaista olikin näin vuosien jälkeen luvassa: siinä missä Arvaa ketä ajattelen oli villiä ja värikästä kielikuvien leikkiä, Kirkkaat päivä ja ilta on selkeästi seesteisempi, kypsempi ja romaanimaisempi romaani. Kirkkaat päivä ja ilta on jotenkin rohkean vanhanaikainen ja tunteellinen. Romaanista puuttuu täysin nykyromaaneissa suosittu kyyninen ja ironinen näkökulma maailmaan: tässä kirjassa rakkaus ei ole kärsinyt inflaatiota. Vaikka kirjass...